Joko keskuspankkien elvytyskeinot on käytetty?

Euroopan keskuspankki EKP piti rahapolitiikkansa odotetusti ultrakeveänä. Maailmantalouden yskähtely, Brexit-sopan venyminen ja EU:n vajoaminen sen tuomaan juoksuhiekkaan, eurovaalijännitys populistien osalta, Italian pankkisektorin aneeminen tila ja mahdolliset kauppasotajännitteet painavat kaikki päälle.

Ultrakeveä rahapolitiikka luo omat sivuvaikutuksensa. Saksan kymmenvuotisten joukkovelkakirjojen jälkimarkkinakorko on nollan alapuolella. Toisin sanoen sijoittajat menettävät varmuudella rahaa, jos he ostavat velkakirjan ja pitävät sen hoteissaan erääntymiseen asti. Tämä rasittaa pankkien liiketoimintaa. Ne kun sijoittavat riskittömiksi laskettuihin valtiolainoihin. Toiseksi EKP:n talletuskorot ovat -0,4 prosentissa. Tämä on liikepankeille sama asia kuin vero.

Yhdysvalloissa niin sanottu korkokäyrä on jo osittain kääntynyt laskevaksi. Tämä on ennakkomerkki. Taantuma on iskenyt modernina aikana tällaisen ilmiön jälkeen. Kiinan kansanpankki on sekin elvyttänyt kuin viimeistä päivää EKP:n tapaan.

Korkokäyrän kääntyminen on sekin pankeille huono asia. Ne kun lainaavat itse lyhytaikaista luottoa (esimerkiksi talletustilit) ja myöntävät pidempiä luottoja (esimerkiksi asuntolainat). Tulosta tehdään näiden erimittaisten korkojen erolla. Tavallisesti pidempi luotto sisältää lyhyttä luottoa suuremman korkoprosentin. Käänteisessä korkokäyrässä käykin päinvastoin.

 

Lamat tulevat yllättäen

EKP piti tiedotustilaisuudessaan taantumaa epätodennäköisenä. Se on ihan ymmärrettävää viestintää siinä mielessä, ettei keskuspankit nyt varmastikaan halua lietsoa paniikkia.

Se tuskin on Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tai Suomen valtiovarainministeriönkään missio. IMF on hieman apeampi näkymissään kuin VM. IMF arveli koko euroalueen talouden kasvavan tänä vuonna vain hieman yli prosentin (1,1%). VM on lähes puolet optimistisempi Suomen kasvunäkymistä. Hiljattain julkaistun kasvuennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna 1,7 prosenttia.

Saksan vientivetoinen talous on soittanut mollisävelmiä jo jonkin aikaa. Jostain syystä Suomen vientivetoisen talouden arvellaan toimivan täällä monin verroin paremmin kuin Saksassa?

Optimismi on tietysti hyvä asia. Ennusteiden laatijoiden uskottavuus on kuitenkin rapautunut, sillä esimerkiksi IMF on ampunut suuren määrän huteja. Taantumia on ollut maailmalla paljon tiheämmin kuin rahasto on uumoillut. Taantumat tulevat siis odottamatta. Lamaennusteet menevät vieläkin jyrkemmin pieleen.

 

EKP ei voi pakottaa lainaamaan

EKP on viestittänyt aloittavansa kolmannen kierroksen niin sanottua "lotrausta" (LTRO ja TLTRO). Tässä toimenpiteessä pankeille myönnetään pitkäaikaista luottoa keskuspankilta hyvin huokealla korolla.

Ajatuksena on, että mikäli pankit saavat huokeata rahoitusta ja reippaita määriä niin ne uskaltaisivat myöntää luottoja myös yrityksille ja kotitalouksille.

Italian ja Espanjan pankit ovatkin tarttuneet lotrauskierroksiin hanakasti. Mutta koska näillä pankeilla – ja aivan erityisesti Italiassa – homehtuu posketon määrä tuottamattomia luottoja, ne eivät halua myöntää riskipitoisia luottoja pahentaakseen asemaansa.

Sen sijaan ne ovat kärränneet EKP:n luottorahat ja ostaneet oman valtionsa joukkovelkakirjoja. Tästä syystä Italian ja Espanjan lainakorot ovat laskeneet. Kun velkakirjan kysyntä kasvaa niin sen korkotaso laskee. Toiseksi valtiolainat lasketaan riskittömiksi, eikä niiden patsastellessa pankkien taseissa tarvita pennin hyrrää vakavaraisuuslaskelmiin.

Toisaalta laskevat luottokorot merkitsevät yhä pienempiä voittomarginaaleja. Siitä syystä lotrauksen jatkuminen tuskin parantaa elinkelvottomien pankkien tilaa.

EKP ei voi myöskään määrätä sitä, mitä pankit lotrausrahoillaan tekevät. EKP ei voi pakottaa pankkeja lainaamaan yrityksille tai kotitalouksille.

Laskeneilla valtiolainakoroilla on myös toinen hassu sivuvaikutus. Se nimittäin poistaa niin sanotun markkinakurin. EU:n komissiossa tuskaillaan (toki äänettömästi) tätä. Komissio ei voi oikein kovistella esimerkiksi Italiaa nuukempaan budjettiin, koska maalla ei ole vaikeuksia emissioida velkakirjoja.

 

EKP:n asearsenaali vähissä

EKP on toistuvasti viestittänyt, että se on varautunut uusiin rahapoliittisiin toimiin tarpeen niin vaatiessa.

On ihmeteltävä sitä, miksi se ei sitten toimi. Keskuspankin mandaatti on pitää euroalueen inflaatio lähellä kahta prosenttia. Se on ollut pitkäjaksoisesti – lyhyitä ajanjaksoja lukuunottamatta – reilusti tavoitteensa alla.

Toimettomuus voi viitata siihen, ettei sillä edes ole keinoja elvyttää euroalueen taloutta toivomallaan tavalla. Toisaalta kyse voi olla siitä, ettei pankki tartu lupaamiinsa mullistaviin otteisiin ennen kuin on aivan pakko. Epämääräisyys voi vähentää sijoittajien vedonlyönti-intoa euroaluetta vastaan. EKP pitäisi ikäänkuin ässät hihassaan.

EKP on myös vihjaissut, että se voi ottaa väliaikaiseksi tavoitteekseen nostaa inflaatiomaaliaan nykyistä korkeammalle – ja toimia sen mukaan. Japanin vastaava esimerkki osoittaa, ettei se ole kovin helppoa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu