Korhonen vs Harjanne – kumpi voittaa?

Moni ajatteli sosialidemokraattien puheenjohtajan ja istuvan pääministerin Sanna Marinin tehneen ovelan taktisen vedon tammikuisessa ulostulossaan, ettei puolue aio olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. Vihreät ja vasemmistoliitto liittyivät tähän punavihreään blokkiin, sillä sellaisesta nyt on kaiketi lupa jo puhua?

Toisaalta monelta suunnalta on valitettu siitä, että suomalainen vaalikenttä on mukailemassa Ruotsin kaltaista blokkiutumista. Näin on kuitenkin käymässä.

Keskusta lyömässä kiilaa

Keskustapuolueen valinta on ollut kysymysmerkki, aivan kuten Ruotsissakin. Ruotsissa keskustan valinta on suuntautunut vihervasemmistoon, kun taas Suomessa keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen täräytti, että keskustan tulisi ilmoittaa, ettei se tee yhteistyötä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Sosialidemokraattien kanssa yhteistyötä voisi tehdä, eli kokoomuksen, SDP:n ja keskustan hallitus voisi toimia, kenties RKP:llä höystettynä. Toinen vaihtoehto olisi porvarihallitus, mihin saattaisi olla mukana kristillisdemokraatit ja miksei liike nyt:kin.

Yhtä kaikki tällainen ilmoitus juontaa siitä, ettei keskustalla ole happea punavihreän ideologian aisankannattajana. Kansan tasolla keskusta on mielletty ehkä hivenen nojaavan porvaripuolueen suuntaan ja moni perinteinen keskustalainen liputtaa nyt kokoomuksen tai perussuomalaisten puolesta. Osa on pettynyt ja jättää äänensä käyttämättä.

Korhosen ulostulo on siitä ovela koepallo, ettei se tule puheenjohtaja Annika Saarikon tai muiden eturivin keskustalaisten suusta. Se ei ole siten kovin virallinen kanta, mutta todennäköisesti se, mikä keskustassa tiedetään muutenkin. Nyt se piti vain saada sanottua puolueesta lähteville ja totta kai houkutella jo lähteneitä takaisin.

Kiilan se lyö myös, sillä demareista vasemmistoliitolle on mukava syli ja polku valtaan. Korhonen kuitenkin erottaisi tämän kaksikon, sillä ilman keskustaa ja perussuomalaisia kokoomusta tuskin kiinnostaa lähteä omalla vuorollaan kannattamaan vasemmiston velkahurmosta. Punavihreiden vallan valtatielle tulisi siten seinä eteen.

Vihreille nykymenon jatkumo maistuisi

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne kertoi, ettei hänen mielestään nykyisen hallituskuvion uusintakierros olisi lainkaan outo ajatus.

Sekä Harjanteen että Korhosen visiot eivät voi olla samaan aikaan enää voimassa vaalien jälkeen. Vaikka en keskustapuolueen jäsen olekaan, enkä tiedä heidän sisäpiirinsä pyörintää voisin vain uumoilla, että todennäköisemmin puolue kuuntelee Korhosta kuin Harjannetta.

Paikkamäärältään suurin voi olla oppositiossa

Kaikenlaisten hallituspohjien etukäteinen sommittelu on totta kai melko hedelmätöntä, mutta perin kiehtovaa puuhaa. Toki yhtälöstä puuttuu se tärkein: itse vaalitulos.

Yhtä kaikki, näitä laskettaessa voi käydä hyvinkin niin, että suurin puolue jää oppositioon. Tähän mahdollisuuteen tarvitaan todennäköisimmin se, että SDP saa eniten paikkoja, mutta eduskuntaan todennäköisesti muodostuva porvarienemmistö kasaa rivinsä eikä suostu tekemään sitä virhettä, minkä keskusta on tällä kaudella tehnyt. ”Virhe” siis sikäli, mikäli tällaiset alle 10 prosentin kannatusluvut eivät ole puolueelle riittäviä.

Toisena kiehtovana nyanssina rohkenen todeta, että sekä Saarikon että vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon jatko on muiden toimijoiden käsissä. Korhosen ulostulo tuli riittävän ajoissa, samoin kuin Marinin ilmoitus. Keskusta ehtii siten vielä painottamaan Korhosen sanomaa vaalikentällä, jos puolue katsoo sen hyödyttävän sitä enemmän kuin kertoa vaaliteltoilla, että Harjanteen visioima uusi kausi on häämöttämässä.

Olettaisin, että Saarikko tai Ohisalo vaihtuu, mikäli 2.4. puolueilleen kellotetaan alle kymmenen pinnan lukemat.