Eihän sitten kolmatta euroa?

Keskuspankkien keskuspankiksi kutsuttu Kansainvälinen järjestelypankki BIS tutki valuuttakurssien muutoksia talouskriiseissä (linkki). BIS havaitsi, että valuuttakurssien liikkeet olivat poikkeuksellisen suuria finanssikriisin (2008-09) aikana.

Olen tässä toistakymmentä vuotta koittanut kertoa, että kansantaloudellisesti järkevintä olisi erota eurosta. Jopa siis ennen kuin suomalaiset hyväksyivät laajamittaisesti nostavansa velkaa siitä ilosta, että italialaiset saivat tehtyä ikkunaremonttinsa.

Tämä valinta ei ole saanut riittävää vastakaikua. Kunnioitan demokratiaa. On silti huomattava, ettei minulla ole niin suuria vaikeuksia selitellä viimeisen 15 vuoden talouskehityksen aneemisuutta kuin euron kaikkivoipaisuuden nimeen vannoneilla. Asia on yksinkertainen: valuuttaliitot toimivat ihan ok hyvinä aikoina ja oikein vain kirosanojen saatteleman huonosti huonoina aikoina.

Miksi?

Reippaiden valuuttojen kurssilaskut tekevät monta asiaa yhtä aikaa. Ensiksi ne nostavat tuontitarvikkeiden hintoja, joten tarvikkeet, joissa on kotimaisen tuotannon vaihtoehto, tulee se kotimainen vaihtoehto houkuttelevammaksi. Jos taas kotimaassa tuotettu tarvike tekee paremmin kauppansa, se myös lisää työn kysyntää.

Toiseksi, kurssimuutos pudottaa oleellisesti ulkomaisen pääoman hakeutumisen Suomeen investoinnein. Moni selittää -92 jälkeistä nousua yksinomaan Nokian ansiona. Minä pitäisin varsin merkityksellisenä asiana sitä, että Nokiaan kannatti sijoittaa, kun rahaa paloi ulkomaisella pääomasijoittajalla kymmeniä prosentteja vähemmän kuin pari vuotta aiemmin.

Eurossa kurssi ei heilahdellut ”riittävästi”. Se ei ajanut pelkästään Suomea ongelmiin.

Haluan vielä kiinnittää ajatuksia siihen, miten minua on yritetty paimentaa noudattamaan herliniläistä eurodoktriinia. Että kun joku äijä tekee rahaa itselleen ja yritykselleen siirtäen toimintaansa autoritaarisiin maihin niin onko se kannattavaa? Olin 2013 tai 2014 Fortumin yhtiökokouksessa kuuntelemassa visioita Venäjälle menosta. Yhdet (yhtiökokoukseen osallistujat) puhuivat siitä, mikä kukakin on vaikka voissa paistaisi ja toiset tutkivat kasvuennusteita.

Se mitä en edes enää ”pelkää”, eli että Suomen kansantalous ajetaan kymmeniä kertoja pahempaan törmäykseen kuin ensimmäisessä eurokriisissämme 1991-92, vaan jopa odotan tapahtuvaksi pistää miettimään; että miten se törmäys tällä erää selitellään.

Nyt puhutaan ”90-luvun lapsista” (lukeudun heihin synnyttyäni 1974), mutta tässä sitä on tehty jo 15 vuotta hyvää mielenpahoinvoinnin työtä jo ennen kuin se törmäys iskee.

Olen saanut paljon kritiikkiä näkemykselleni, mutta ilmeisesti aiheesta. Teidän mielestä terveydenhuolto pelaa, velkaisuus on kontrollissa, korotkin ovat nollassa, elpymisvälinekin on vain ”Nyt tulee rahaa”, korkoriskejä ei ole, Euroopan osuus maailman talouskehityksestä ei aiheuta huolta, geopoliittiset murheet ovat sananhelinää jne.

Nämä ovat olleet asioita, missä olen ollut eri mieltä. Demokratiassa mennään enemmistön mukaan. Toisin kuin joku vasemmistoliittolainen: minä en kehoita menemään kadulle. Kirjoittakaa kansanedustajille. Äänestäkää vieläkin paremmin.

Kieltämättä minun toivorikkaus on koetuksella: viidentoista vuoden ajan olen toivonut suomalaisten heräävän ja hylkäävän euron. Viidentoista vuoden ajan olette tahtoneet toisin, joskin velka kasvaa – talous ei. Se, mitä todennäköinen porvarihallitus alkaa tehdä on näyttää teille, miten ”eurossa kuuluu elää”. Jos pidätte, jatkakaa euron kannattamista. Jos ette, saatte luvan miettiä.

susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu