Miten Kiina laskeutuu?

Talousmaailman mentyä takalukkoon lähes kolme vuotta sitten suurimmat toiveet asetettiin Kiinalle, jonka kasvupotentiaaliin luotettiin. Olihan maassa noin 700 miljoonaa sierainparia (ns. maaseutuväestö), joille voisi myydä auton, pyykinpesukoneen ja kännykän. Länsimaat aloittivat uuvutustaistelun ja jäivät odottamaan eturaajojen nahkapäällysteiset ottimet ristissä tämän talouskasvun tarttumista. Odotus on pääosin kestänyt koko tuon kolme vuotta. Toivoa jaksavat pitää yllä Kiinan hämmästyttävät BKT-lukemat, mutta silti painajainen tuntuu vain jatkuvan.

Tämän kolmen vuoden ajan olen enenevissä määrin ruvennut katsomaan, miksi Kiinan ihme yskii. Syitä on monia. Esimerkiksi Kiinan tärkeimpiä kauppakumppaneita vientimielessä ovat eurooppalaiset. Eurooppa rypee omassa järjettömän riskin pankkikriisissään ja narulla on tarmokkaasti työnnetty ongelmaa eteenpäin. Eurooppa ei ole saanut Kiinan kauppaa toimimaan meidän mieleisellä tavalla. Kiina on myös järjettömästi pistänyt lainarahaa infrastruktuurin kehittämiseen. Siinä ei sinällään ole mitään väärää, mutta akuuttiin hätään lääke on turhan hidastempoinen. Kiinan neljän suurimman pankkien taseet ovat kyllä kasvaneet odotetunlaisesti, ja Kiinan keskushallinto jopa markkinoita rauhoittaakseen julkaisi hiljattain alueellisten hallintoalueiden velkakuormia.

Jostain syystä Kiinan inflaatio porhaltelee yli haluttujen rajojen. Syynä ovat pääosin pankkien ulkopuolinen luototus, joka on kiihdyttänyt tahtiaan kuukausi kuukaudelta, tämän lisäksi myös aivan puhtaasti rikollinen luototus on lisääntynyt. Lokakuusta lähtien Kiinan keskushallinto on yhdeksän kertaa nostanut pankkien vakavaraisuusmääriä ollen nyt 21,5%. Siinä rinnalla Basel III kuullostaa säälittävältä. Koska samalla myös ohjauskorkoa on nokitettu tasaisella ja tiheällä tempolla ovat pankit yksinkertaisesti tulleet ahdistetuksi nurkkaan. Lainaaminen on näistä syistä livennyt valvovien viranomaisten ulkopuolelle ja arviolta jo puolet lainarahasta tulee muualta kuin pankeilta.

Tässä piilee myös aivan hirveä riski. Tällä hetkellä myrskyn ennusmerkit eivät näytä samalta kuin subprimen kanssa kiinnelainoineen, mutta vastaavasti maailmantalouden toipumiskyky ei tulisi kestämään Kiinan talouden sakkaamista. Kiinan lainananto on ollut aivan viime aikoja lukuunottamatta perin löyhää, joten ylikuumeneminen on viime aikoina ollut enemmän puheenaiheena. Joidenkin mielestä on jo liian myöhäistä. Kiina on silti siirtynyt jarrukahvoihin kiinni. Kysymys on nyt siitä, miten Kiinan laskeutuminen onnistuu.

Vaikka suoranaista pakkolaskua tai maahansyöksyä ei tulisikaan niin enempi hallittu laskeutuminenkaan tuskin on ilouutinen talouskasvua toivoville länsimaille, ainakin OECD on jo ehtinyt varoittamaan Kiinan hyytymisestä. Ellei se sitten tarkoita investointien kotiinpaluuta ja enempi paikallista tuottamista. Vaikka taitaakin käydä niin, että kohonneiden palkkakustannusten Kiinasta siirrytään muihin kehittyviin maihin, kuten vaikkapa Vietnamiin.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu