Bridgenpelaajan laskentataito

Tämän kirjoituksen otsikon tarkoitus ei ole harhauttaa. Kirjoitus sisältää pohdintoja koulujärjestelmästämme ja sen mahdollisesta kehittämisestä. Tässä pohdin myös mahdollisia virheitä ja esitän niihin kohdistuvaa kritiikkiä. Katsoessani opetusministeri Gustafssonin kirjoitusta pienen tauon jälkeen jäin lukemaan lisäksi tulleita kommentteja. Pyrin ottamaan mahdollisimman seikkaperäisesti siellä ilmenneitä asioita esille. Pahoittelen etukäteen kirjoituksen pituutta. Aloitan silti otsikon kaskulla.

Bridgepiireissä itseironiaa pelisalissa voi töpätyn kierroksen jälkeen toteuttaa vanhalla viisaudella: ”On olemassa kolmenlaisia bridgen pelaajia. Niitä, jotka osaavat laskea; ja niitä, jotka eivät osaa.” Vakavammaksi asia menee, kun bridgepelaajien sijaan sommittelemme samantapaiseen runkoon termejä ”osaa opettaa”, ”osaa kasvattaa” ja ”osaa opiskella.” Vakavaksi asian tekee tärkeys.

Katson, että on hyvä aloittaa opettajakunnan valtuuksista. Mikäli tarkoituksenamme on viestittää pahimmassa murrosiässä oleville uhmakkaille naperoille, että opettajia on hyvä hieman haistatella ja järjestää pienimuotoisia mellakoita, koska opettajien kädet ovat sidotut. Opettajahan on automaagisesti väkivaltapsykoottinen sadisti, jos hän esimerkiksi kuritonta oppilasta ottaa vaikka niskasta kiinni ja ohjaa luokkahuoneesta ulos. Yhdysvalloissa tilanne menee jo niin pitkälle, että opettajan ei tämänlaisessa tilanteessa auttanut muu kuin soittaa poliisit paikalle. Poliisit tulivat ja veivät käsiraudoissa häirikön pois.

Päästyään koulun penkiltä osa jatkaa esimerkiksi suorittamaan asepalvelusta tai vaikka hakeutuu työelämään. Sosiaalinen kanssakäyminen ja erilaisten auktoriteettien kohtaaminen on kuitenkin vääjäämättä edessä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa?

Moni varmasti hakee mielikuvissaan, ettei armeijassakaan käydä sentään käsiksi, tai pomo napauta vasenta suoraa työntekijän myöhästyessä. Ei niin. Mutta tietyssä iässä lasten kehitysvaiheessa ei muu auta. Lapset hoksaavat hyvin nopeasti, että ”siinähän tuo vaan lässyttää, ja mä voin tehdä mitä vain!” Mutta jos kuritoimenpide koskee hieman (ja vain hieman, en minä mitään vammojentuottamista tarkoita) niin olotilan kurjuuden vuoksi lapsi ei hakeudu uudestaan tilanteeseen. Sanotaan, ettei lapsi montaa kertaa kämmentään iske kuumalle liedelle.

Vielä pienempien kanssa mennään ja äärirajoilla. Toinen esimerkki Yhdysvalloista, missä esikouluikäinen tyttö purskahti mielipahasta itkuun ja miespuolinen opettaja meni ja halasi tyttöä. Pedofiliasyyte heilahti. Ihan vain varmuuden vuoksi, kun ei ollut tiedossa halusiko opettaja sittenkään vain lohduttaa tyttöä ja saada tälle ajoiksi turvallisuuden tunteen. Ettei ole mitään hätää. Sellainen tunne voi meinaan rauhoittaa.

Yhtä kaikki, molemmissa esimerkki-ikäluokissa toimitaan mielestäni väärin. Opettajasta tehdään sanktioiden uhalla etäinen ja merkityksetön oppilaille. Oppilaat viettävät kuitenkin melko pitkän ajan hereilläoloajastaan arkipäivisin opettajien mukaläsnäollessa. Miten paljon sellainen yksinäisyyden tunne mahtaa aiheuttaa mielenterveysongelmia, kuten masennusta?

Entä sitten, jos meillä olisikin sosiaalisesti toimiva luokkayhteisö, jossa kenenkään ei anneta terrorisoida ympäristöään, eikä kenenkään tarvitsisi tuntea ahdistusta siitä, että on yksin. Onko kaikki karikot kierretty? Melkein. Sanoisin, että tähän pisteeseen päästyämme opettajalta ei vaadita enää yli-inhimillisiä taitoja. Jo pelkästään em. puutteet korjaamalla pääsemme parempiin tuloksiin.

Opettajan pitää toki myös osata saada oppilaat osaamaan ajatella aivan itse. Niin hölmöltä kuin se saattaa kuullostaakin, hyvä opettaja ei ole sellainen; joka avaa aamulla oppilaiden kallot, kaataa tietoa päähän päivän mittaan, iltapäivällä sulkee päät ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Sellaisella opettajalla ei meinaan tee mitään, vaikka luokkahuone olisi itse rauhallisuuden ja turvallisuuden tyyssija. Hyvä opettaja voisi käyttää opetushallituksen ohjesääntöjen vastaisesti oppitunnista vaikka pari minuuttia kertomalla jonkun ”jännittävän opetuksellisen tarinan.” Hän ei esimerkiksi tylsästi vain kirjoita fysiikan kaavaa taululle ja totea, että näin on näppylät. Hän voisi esimerkiksi kertoa historiasta, miten joku tiedemies on aikanaan tullut tähän päätelmään, mitä havaintoja hän teki ja saada oppilaat itse ikäänkuin ”seuraamaan” tämän tiedemiehen jalanjälkiä ja oivaltaa syy-seuraussuhteet aivan itse. Takuuvarmasti se tieto pysyy paremmin ajukopassa. Ja kas kummaa, kun on oppinut oikeanlaisen lähestymistavan – eli osaa ajatella aivan itse niin jäljestäpäin uuden oppiminen ei olekaan enää niin infernaalista pänttäämistä. Unohtuiko joku vakio kaavasta? No, palauttamalla mieliin ne havainnot, ymmärtämällä ympäröivän maailman logiikan se kyllä löytyy helpommin, jos taulukkokirjaa ei ole nopeasti saatavilla vaikkapa työpaikalla.

Todettakoon, että itse kun olen orientoitunut luonnontieteisiin niin en pysty vastaavanlaista ”tiedemiesesimerkkiä” heittämään ilmoille esimerkiksi vieraan kielen opetuksessa. Siksipä minä koinkin aikanani aiheeksi opiskella nimenomaan matematiikan ja fysiikan opettajaksi – en esimerkiksi ruotsin. Yhteistä kaikkien aineiden hyville opettajille on se, että hän osaa kommunikoida oppilaiden tasolla. Hän ymmärtää lasten kysymykset ja oivaltaa sen, ettei kysyjä vielä ymmärrä kaikkea sitä mitä opettaja itse ja pystyy ferropitoisesta langasta taivuttamaan ymmärryskelpoisesti asian.

Tässäpä tällä erää näkemykseni hyvästä opettajasta ja kasvattajasta. Hyvän oppilaan velvollisuuksiin kuuluu se osa, että hän ymmärtää saaneensa kannustusta ja kehuja omatoimisesta ajattelusta. Että hän saa kurinpidollisen toimen käyttäydyttyään sopimattomasti. Että hän huomaa miten kivaa itse asiassa on oppia uutta olemalla utelias.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu