Pankkien läpinäkymättömyys

Lähes kahden viikon ”talousloman” jälkeen aloin järjestelmällisesti lukea talousuutisoinnin otsakkeita. Sen suuremmin mihinkään enempiä pureutumatta näyttäisi siltä, että Euroopassa keskitytään kolmeen aiheeseen: luokituslaitoksille räksyttämiseen, Italian velkatilanteeseen sekä hermoiluun huomenna julkistettaviin pankkien stressitesteihin.

Yhdysvalloissa murehditaan velkakaton kanssa. Se on nopeasti sivuutettu aihe. Kongressissa uhotaan, melskataan ja sitten kiltisti nostetaan velkakattoa ennen 2.8. kuluvaa vuotta. Se ei tosin ratkaise millään muotoa Yhdysvaltain velkaongelmaa, mutta euron ja dollarin välisestä vuoristoradasta voidaan nopeasti päätellä, että kumman tahansa valuutan vuoksi hermoillaan, riippuu ilmeisesti päivästä. Tai planeettojen liikkeestä. Se siitä.

Euroopan 2. pankkien stressitesti on saanut osakseen suitsutusta ja kritiikkiä. Huvittavinta on, että molempien leirien kohde on sama. Suitsutusta on tullut ”virallisilta tahoilta” ja heidän mukaansa tämänkertainen testi on tiukempi kuin edellinen, jonka hyöty osoittautui lähes nollaksi Irlannin pankkioperaatioiden jälkeen. Kritiikkiä on taas tullut siksi, ettei testiin ole valittu tiettyjä ehtoja, esimerkiksi roimat velkasaneeraukset. Näitä velkasaneerauksia on likimain jokainen ”epävirallinen taho” pitänyt lähestulkoon satavarmana. Esimerkiksi Kreikan kohdalla velkakirjojen arvosta on arvioitu leikkaantuvan jopa 40-60%. Ainakin EKP on ostanut hermostuneilta sijoittajilta kuponkeja n. 15% alennuksen kera. Ero on silti suuri tuohon arvioituun arvolaskuun, joten pääomitettavaa siis olisi piisalle asti.

Testeistä ei kuitenkaan haluta tehdä sellaiseen murheskenaarioon, koskapa reputtavia pankkeja tuosta 91 pankin nipusta tulisi aivan liian paljon. Sellainen saisi aikaan suuren paniikin. Testi ei myöskään saa olla liian höttö, kuten edeltäjänsä, koska silloin sen luotettavuus olisi lähinnä naurun asia. Teurastamoon tarvitsee siis taluttaa jokunen pankki ja virallisen tahon näkemysten mukaan tämä testi sen myös tekee, muttei se voi millään koskea isoja pankkijättejä. Tämä lienee heidän ennakkoveikkailujaan.

Todellisuuden kanssa testin kuvailema tilanne ei välttämättä kulje senttimetriäkään samalla ladulla. Tämä tullee olemaan esillä viikonlopun aikana useasti. Mikäli jättejä menisi nurin olisi virallinen taho muistuttamasta tuosta toteamuksesta. Muutoin se osa jää kriitikoille. Miksi stressitestejä ylipäätään tarvitaan?

Pankkisalaisuuksien vuoksi. Koska pankkitoiminta on niin läpinäkymätöntä ja ulkopuolisen silmissä jopa salamyhkäistä, se aiheuttaa valtavaa luottamuspulaa hiemankin epävarmoissa suhdanteissa. Koska kukaan ei tiedä millainen luurankovalikoima naapurin kaapissa mahtaakaan olla, jää raha liikkumatta pankkien välillä. ”Elvytystoimia” eli keskuspankin rahasäkin nyörien avaamista tarvittiin 2008-2009 taitteessa, koska rahavirraton pankki on yhtä kuin konkurssikypsä pankki. Sellaiset pitää tietenkin ”pelastaa” yhteiskunnan (velka)varoin. Sama toiminto on toistunut lähes poikkeuksetta, ja Lehman Brothers oli ”varoittava esimerkki” meille siitä miten käy, kun pankkia ei pelastetakaan.

Mutta missä ovat kansalaisten oikeudet, jotka ovat viime kädessä sitten takaamassa näitä pelureita? Eikö heidän kuuluisi saada tietää, mitä heidän vastuullaan loppujen lopuksi oikein on? Läpinäkyvyys tietäisi ilman muuta pienempiä riskejä ja tuottoja, mutta ainakin ne pankit pysyisivät todennäköisimmin pystyssä. Miljoonabonuksia keräävät pankkiirit eivät ymmärrettävästi ole halukkaita läpinäkyvämpään pankkimaailmaan. He osaavat myös laskelmoida firmansa ”elintärkeyden” ja tietävät sen, että jos tuleekin kämmi niin veronmaksajat pistetään talkoisiin.

Tämän pankkien salakerhoilun vuoksi siis nyt saatetaan teuraalle jokunen pankki, koska se on ”pakko” ja sittenkin on täysin arvailujen varassa olisiko pankki ilman testiä pystynyt jatkamaankin toimintaansa. Vastaavasti stressitestissä tulee ilmi jonkinlainen läpinäkyvyys, mutta sekin tulee vain yleisistä olettamuksista eikä niinkään yksityiskohtaisemmista tekijöistä. Kaiken lisäksi muutaman tuhannen miljardin johdannaiskaupat luovat oman yllätyksensä. Jos vaikka oletetaan 10% johdannaiskaupoista olevan jotenkin arveluttavia niin määrä on silti riittävän iso pistämään polvilleen isommankin jätin. Mutta sitähän stressitesti ei mittaa. Yllätyksiä on näitä Euroopan valtioiden velkakiemuroita ja pankkien lainatasearvioita katsellessa takuuvarmasti luvassa. Stressitestien jälkeenkin.

Muokattu: Harhaanjohtavasti olin kirjoittanut EKP:n ostaneen n. 85% alennuksella Kreikan papereita. Tarkoitin toki 85%:n hintaan nimellisarvostaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu