Mihin Yhdysvaltain velkakatto nostetaan perjantaiksi?

Kysymys ei ole siitä nostetaanko velkakattoa vai ei. Sitä tullaan nostamaan. Tällä kertaa peliä on vain venytetty hämmästyttävän pitkälle ja käytännössä ensi perjantaina pitää olla vain määrä tiedossa, jotta koneisto ehtii tehdä asian legitiksi ennen 2.8. olevaa kohtalonpäivää.

Jonkin verran kirjoittelua on ollut siitä, mitä tapahtuisi jos kattoa ei nosteta. Yhdysvallat ei tulisi laiminlyömään velkojaan, mutta tietynlaiset tulonsiirrot loppuisivat siltä istumalta. Luokituslaitokset tulkitsevat tämänkin niin, että luokitus tulee ropisemaan alas oikein vain kunnolla. Siihen uhkapeliin eivät halua lähteä demokraatit, eivätkä republikaanit.

Toukokuun alussa kirstunvartija Geithner kertoi, että laari on tyhjä. Yhdysvallat onkin rahoittanut tilapäisesti juoksevia kulujaan mm. eläkerahastoista. Vaje täytetään, kunhan lisävelkaa on lupa ottaa. Aiemmin kirjoitin ohimennen, ettei katon nostaminen tule ratkaisemaan ongelmia. Se nyt on vain tehtävä Yhdysvaltain tehtaillessa budjetteja, jotka vuositasolla ovat osapuilleen 1000 miljardia dollaria alijäämäisiä.

Toimet alijäämän leikkaamisesta onkin kädenväännön aihe. Ensi vuonna Yhdysvalloissa käydään taas uurnilla ja kun nyt ei ole kyse ns. välivaaleista niin panokset ovat kovat ja äänestäjille on hyvä näyttää kuka on ”haukkatarhan kukko.” Demokraatit ehdottelevat 4000 miljardin säästöpakettia seuraaville vuosille koostuen sekä menoleikkauksista, että veronkorotuksista. Republikaanit ovat samaa mieltä menoleikkauksista, mutteivat veronkorotuksista. Lisäksi menoleikkausten kohteet on valittu toisin. Eritoten heidän hampaissaan on Medicare-ohjelma. Republikaanien oma säästöpaketti samaisille vuosille käsittää 2400 miljardin säästöt. Periksi siis tuskin tullaan antamaan ihan suosiolla, kun tähänkin asti on jaksettu punnertaa poliittisine intresseineen. Mutta perjantaiksi se sopu löytyy.

Itse olen veronkorotuksista republikaanien kanssa samaa mieltä. Menoleikkausten tekeminen on varmasti aina inhaa. Yhdysvaltain sotakoneisto jyllää pitkin planeettaa eittämättä yhden suurimmista vajeista. Sen minimointi ei ole aivan päällimmäisenä republikaanien intresseissä. Tuijottelemalla pelkkiä numeraaleja voisikin todeta, ettei republikaanien säästötavoitteet ole ensinnäkään riittäviä. Tällöin molempien leirien ohjelmat ovat sekä hyviä, että huonoja ja ainakin minun on vaikea tehdä päätöstä, kumman porukan synapsitoiminnot ovat tuottaneet parempaa jälkeä. Sen tietävät arvon herrat itsekin, ja juuri siitä syystä periksi ei haluta antaa.

Yhdysvaltain sotakoneistokulujen karsiminen raskaalla kädellä toisi heille pikkuhiljaa samanlaiset kustannusrakenteet raaka-aineisiin kuin muillekin, eritoten öljyn suhteen. Se taas olisi omiaan vähentämään yksityistä kulutusta, jolloin Yhdysvaltojen BKT rupeaisi rakentumaan aivan erilaisella tavalla. Tällä hetkellä 60-70% heidän BKT:sta rakentuu tuosta yksityisestä kulutuksesta, kun esimerkiksi meillä täällä Suomessa tuo määrä ainakin tuntuisi tulevan julkisesta kulutuksesta…

Mutta jatkaako raaka-aineiden hinnat kohoamistaan? Ainakin Kiina on pistänyt ja on pistämässä ostojaan boikottiin (eng.) ja se tietää sitä, että talous rupeaa siellä puolella jäähtymään. Raaka-aine- ja hyödykemarkkinaspekulantit tulevat siis huomaamaan, että kaupantekoon tarvitaan kaksi. Myös se ostaja.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu