Korjaussarjaa ja pankkiirin murheita

Myös auktoriteettien, ja auktoriteetteina pitämiemme, keskuudestakin on alkanut kantautua varovaisenoloisia keskusteluja ”Suomen varautumisesta irroittautumiseen eurosta.” Se ei ole enää Esson baarin juttuja kuuluisien Hankkija-lippispäisten keski-ikäisten (perus)suomalaisten miesten puheenaihe.

Taloussanomat lähti möröttelyn tielle, mutta olisivathan ne seuraamukset kovan luokan paukku. Ihmisillä on vain erinomainen kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Jos ihminen olisi viimeisimmän jääkauden jälkeen jäänyt sormi suussa ihmettelemään, että mihin se ravinto katosi niin minä en olisi tätä kirjoittamassa ja nykyistä vähempi lukemassa. Viimeisin jääkausi ei tarkoita sitä Kiviniemen kielikuvaa hallitustunnustelujen aikaa, vaan sitä tieteentekijöiden määrittelemää aikaa.

Mutta mitä varautuminen oikeastaan on? Eikö se ole viisautta? Tätäkin voi tietty saivarrella, että pitäisikö minun varautua auto-onnettomuuteen lähtiessäni valokuvausretkelle? Nyt kuitenkin europumppu yskii pahemman puoleisesti ja se voi olla, ettei meiltä edes kysytä mielipidettä markkinoiden vain rusentaessa euron tuhannen päreiksi. Jos emme varaudu jäämme jääkaudelle sormi suussa odottamaan sitä viimeistä hönkäisyä. Kauaa tuskin tarvitsisi odottaa.

Jopa euron kolikolla on toinen puoli. Kun keskustelu euroerosta viriää enempi päätäntäelimissä niin se tulkitaan epäluottamuslauseeksi. Näinhän sitä sanotaan. Katsottaisiinko, mikä on eurosotkun aiheuttama tilanne? Suomessa mielipiteet ovat jopa maltillisen euromyönteisiä verrattuna vaikkapa Saksaan. Hollanti on varovaisesti kertonut olevansa Suomen ajamien vakuusjuttujen puolella. Slovakia jäi jo heti ekasta vastuunkantamisista pois. Kreikassa lentelee polttopullot ja lakkopäiviä riittää. Portugalissa ja Espanjassa kiehuu vähemmän, mutta ovat he sielläkin ärähtäneet aina säästötoimipäivien edessä. Italian kanta selvinnee pian. Irlanti on vain tyytymätön, mutta ihmiset ovat ainakin vielä rauhallisia. Ranska lienee ainoa merkittävä euromaa, joka on juonessa mukana.

Hallintopuolella on enemmän konsensusta säilyttää euro. Sehän on ihan loogista. Ainahan se on niin, että kun valtaosa kansasta haluaa jotain niin poliitikot ”tietävät paremmin.” Poliitikkojen lähestymistapa on pakoitettu jyrkkyyteen. Jos hiemankaan esiintyy pehmeästi putoaa osakekurssit 5% kautta linjan. Näin ollen keskustirehtöörimme Jean-Claude tulee varmasti toistamaan jatkossakin, että Kreikan velkasaneeraus ei tule kuuloonkaan. Ainakin siihen asti, kunnes avustaja tulee kuiskaamaan korvaan, että se saneeraus tehtiin jo.

Mutta mitä itkee pankkiirit täällä Suomessa? Sen linkkaamani jutun mukaan povattiin heti kauhean vahvaa markkaa (kutsutaan posteuron valuuttaa markaksi.) Sitten on pankkiiri murehtimassa juridiikkaa. Millä valuutalla maksetaan takaisin. Jos paremmin taloutensa hoitaneet euromaat lähtee hankkeesta pois ja jäljelle jäävät nämä kriisimaat, niin euro voisi eräiden analyytikoiden mukaan romahtaa jopa 0,6 dollarikurssille. Ja kun porukat ovat ottaneet asuntolainansa euroissa niin tuohan tarkoittaisi velkojen puoliintumista. Velkoja on yksityisilläkin Suomessa reippaasti enempi kuin talletuksia nimenomaan euroissa. Onko siis ihme, ettei pankeille oikein tahdo sopia mielikuva eurosta irtaantumisesta. Samanlainen tilanne taitaa olla Ranskassa ja Saksassa. Lobbaustyö on kovaa hommaa. Ja tätä nykyä yhä kovemmaksi se käy.

Sijoittajat viettävät korjaussarjapäivää. Tämä tarkoittaa sellaista päivää, tai ainakin aamua, että kurssien jämähdettyä eilen roiman alas niin moni on lähtenyt alekoreja tonkimaan. Mistään pitkäaikaisesta sijoituksesta tuskin lienee kyse, koska eihän Euroopan velkakartalla ole tapahtunut yön aikana juuri mitään. Spekuloivat ja pikavoittojen perässä säntäilevät toimijat koittavat repiä jostain positiivisen uutisen, hypettävät sitä tuulipuvuille ja myyvät pari prosenttia kalliimmalla. Sitten tullaan taas todennäköisimmin alas. Eilisen shorttipäivän jälkeen kehoitan ihan luonnollisena henkilönä viettämään eilen voitetuilla rahoilla korjaussarjapäivää.

Oheinen kuva auttaa tunnelmaan. Ihan itse otettu.