Ei enää akkuhappoa

Brysselin hätäkokouksen anti on pääpiirteissään käyty läpi. Painotan tämän kirjoituksen sisältävän omia tuntojani. Päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, etten saanut tummaa ranskalaispaahtoista kahvia, vaan Juhla mokkaa. Sen tunnistaa kahviksi, vaikka maku ei ole kohdillaan. Mutta ei tämä akkuhappoakaan ole. Tai sitä kuuluisaa myrkkyä.

Skandaaleita hakevat lööpit ovat jo aloittaneet kansansumutuksen. Puran tämän blogin kolmeen osaan. Yksi sisältää positiiviset asiat, toinen osa skeptisempää pohdintaa ja kolmas osio perustelee molemmat. Kolmas osio kertoo, miksi tässä tuntuu olevan edelleen sellainen nuorallakävelyä siteet silmillä -fiilis.

Ensimmäinen selkeä edistysaskel on nimenomaan se, että nyt tosiasioiden piiloittelu alkaa jäädä sivuun. Asiat olisi voituu hoitaa dynamiitilla, peukalot korviin ja silmät kiinni ja sitten katsoa jäikö kiveäkään kiven päälle koko Euroopassa, ja mahdollisesti muuallakin. Se olisi suoritettu joko antamalla Kreikan kaatua holtittomasti tai vaihtoehtoisesti olisi jatkettu entiseen malliin. Jälkimmäisessä tapauksessa sytytyslanka olisi ollut vaan vähän pidempi.

”Väliaikainen maksukyvyttömyys” on termi, jota Kreikasta nyt käytetään. Se on samalla sekä harhaanjohtava, että osuva. Harhaanjohtava se on, jos tulkinnan tekee muodossa ”tänään maksukyvytön, huomenna ei.” Osuva se on sikäli, ettei konkurssi ole holtiton, eikä tarkoitus ole tuomita Kreikkaa ikuiseen kadotukseen.

Kreikka saa huokeampia korkoja ja jo pidennettyjä maksuaikoja pidennetään entisestään. Tämä kuullostaa tappiolta ja sitä se totta vie on. Mutta koitappa tehdä kuuluisan sadun mukaan ja rupea puristamaan kivenlohkareesta vettä. Kreikan korkokulut olivat jo aivan kestämättömät ja entiset vaateet olisivat joka tapauksessa johtaneet tappioihin. Kenelle tappioita siis tuli? Yksityiset tahot ottavat nekkuunsa vuosina 2011-2014 yhteensä noin 50 miljardin euron verran ja toisen mokoman lisää, jos tarkastelemme koko kuluvaa vuosikymmentä.

Lisäksi tosiasioiden tunnustaminen tapahtui toisella rintamalla: tällainen malli, jossa taloudellinen ja poliittinen hallinto on erillään on todettu toimimattomaksi. Hyvää on myös se, että nyt jatkossa on valtuudet ennaltaehkäisyyn. Katto kannattaa rakentaa kesällä hyvän sään aikaan, eikä odottaa syksyn sateita.

Toisen osion voisin aloittaa siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Pystytäänkö esimerkiksi Suomelle ja Saksalle poliittisesti myymään idea, että väliaikaisen rahaston (EFSF) kokoa voidaan joutua kasvattamaan? Eurooppalaiset pankit tarvitsevat pääomitusta toimiakseen. EBA kertoi stressitestissään, jotta 2,5 miljardia euroa riittää. Tämä arvio on otettu hihitellen vastaan vähän siellä sun täällä – enimmäkseen siellä. Ennaltaehkäisevä pääomitus tulisi EFSF:stä. Lisäksi paineita EFSF:n kasvattamiseen tulee siitä, että isot laivat kääntyvät hitaasti. Sormia napsauttamalla ei vajeet katoa. Ja vielä kaiken kukkuraksi hulluuksiin viedyt vyönkiristykset pahentavat tilannetta. IMF pitäisikin saada toteamaan sama totuus Euroopalle kuin mitä se kertoo Yhdysvalloille: vyönkiristykset tukahduttavat talouden. Tai sitten IMF pitäisi heivata kuuseen koko Euroopan pankkikriisistä. Tähänkin toiseen Kreikan pakettiin IMF kyllä tulee mukaan. Se pistää minut kohottamaan niinikään kulmakarvoja. Kaunistelematon fakta on kuitenkin se, että vajeita tulee joka tapauksessa vielä olemaan eli velkamäärät kasvavat. Sen vuoksi uusia paketteja voi joutua tehtailemaan kuin pienikasvuiset otukset Korvatunturilla joulukuun alussa. Kaksi ilkeää sanaa: Italia ja Espanja.

Tämä siis voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että EFSF:n koko voitaisiin joutua… sanotaanko nelinkertaistamaan? Riittääkö Euroopan resurssit siihen ensinkään? Voiko Merkel tai Katainen tulla kertomaan omille kansoilleen, että näin tässä nyt sitten tehdään? Poliittinen myrsky on mielestäni yksinkertaisesti väistämätöntä. Ja mikäli eurovastustus kasvaa tämän vuoksi voi koko kokousen anti jäädä täydelliseksi pannukakuksi.

Kolmannen osion alkuun pyydän kääntämään katseet tuohon kuvaan. Se on Zerohedgen jostain parin vuoden takaisesta artikkelista. Siinä on eri pankkien lainataseiden suuruutta kuvattu värikkäällä pallolla ja niiden sisällä on musta pallo, joka kertoo pankin omat varat, lähinnä markkina-arvon (osakekurssi) ja pankkiin tehdyt sijoitukset, kuten talletukset. Mitä suurempi musta pallo, sen vakaavaraisempi pankki. Tuossa on senhetkisen pankkikartan 50 suurinta pankkia Tellukselta. Eurooppa onkin kunnostautunut melko ansiokkaasti hamuamaan mahdollisimman monta edustajaa. Valitettavasti se on tehty yhdysvaltalaislukijoille ja luvut on käännetty senhetkisen kurssin mukaan dollareiksi. Jos jonkinlainen arvio pitäisi dollarin ja euron kurssista heittää kuvan ilmestymishetkeltä niin sanotaanko 1,25. Pyydän oikaisuja, mikäli tarkempaa tietoa on.

Kuva kuitenkin kertoo, että valtaosa eurooppalaisista pankeista huojuu vaarallisilla vesillä. Ne tarvitsevat rutkasti pääomitusta. Tilannetta ei ole helpottanut yhtään tosiasioiden kiertely. Aiemmin totesin, että markkinoiden yksi suurimmista vihollisista on nimenomaan epätietoisuus. Hermostuneet markkinat pitävät rahansa erossa tällaisista ongelmista. Eli pankkien markkina-arvo pysyy pienenä. Hermostuneisuutta lisää myös se, ettei markkinat tienneet mitä eurodespootit milloinkin päättävät. Koska esimerkiksi parturointi alkaa?

Sen lisäksi, ja tähän nyt pyydän myös fanaattisimpien eurovastustajien kiinnittävän seuraavaan huomiota: markkinoiden hermostuneisuus johtuu myös siitä, ettei ole tiedossa kenellä näistä pallukoista on kerääntymässä viime kädessä ne tappiot. Pankit eivät luota toisiinsa, jos tilanteen annetaan riistäytyä käsistä. Se johtaa luottolamaan ja aiheuttaa saman ilmiön kuin Lehman teki. Paikat jäätyvät. Kaikki velalliset pankkien kaatuessa ovat helisemässä. Yritykset, kotitaloudet ja jopa valtiot. Ajatelkaapa vaikka jotain suurta yritystä, mikä menee nurin holtittoman valtion konkurssin myötä. Kelle alihankkijat alkavat kaupata osiaan? Lisää nurinmenoja. Tämä siis siitä alkupuolen dynamiittivertauksesta.

Kysymykset, oikaisut, huomautukset ja muut kommentit ovat edelleen tervetulleita. Pyrin vastaamaan, oikaisemaan virheitäni, keskustelemaan kommenteista ja huomautuksista kuten ennenkin.

Aamun juhlamokat on juotu. Huomenaamulla vaihdan takaisin tummapaahtoiseen. Maistuu paremmalta.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu