Avoin kirje pääministerille

Arvoisa herra pääministeri,

Brysselin hätäkokouksen antia on pureskeltu monin hampain. Osa tekee tulkintansa elinkeinonsa vuoksi, osa pohtii asiaa demokratian kannalta ja osa hakee sensaatioita ja kohua. Viimeisestä ryhmittymästä johtuen tunteet nousevat helposti pintaan ja asiat unohtuvat taustalle. Toivottavasti tämä ei ole osana Suomen strategiaa.

Torstaina 21.7.2011 Yleisradio TV1:n pääuutislähetyksessä suuren valiokunnan pj. Kumpula-Natri (sd.) kertoi, että Suomen kanta ns. eurobondien suhteen on kielteinen. Miten kokouksen onnistuminen tämän tavoitteen osalta toimi? Mihin perustuu europarlamentaarikko Jaakonsaaren (sd.) tulkinta siitä, että olemme menossa kohti federaatiota ja eurobondeja? Suomen kanta koskien Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (ERVV) kasvattamiseen on ollut torjuva – ja aivan syystä. Suomen talouden tilanne ei mahdollista riskien kasvattamista. Ehdotukset ERVV:n mahdollisista kasvattamisista tulee mielestäni torjua ehdottoman jyrkästi, mikäli niitä siis tulee. Ajatus ennaltaehkäisevän, ja jo vaikeuksiin joutuneiden yksityisten yritysten tukeminen julkisilla varoilla pitää olla tarkkaan harkittua. Kreikan pankeille on jo laskettu 20 miljardin euron tuet. Ennaltaehkäisevä rahoitus ei sinällään ole huonosta, katto kannattaa rakentaa kesällä hyvän sään aikana, mutta resurssit eivät tule riittämään ERVV:n kasvattamiselle. Aiemmin sovitun koon tulee riittää. Yksityisille rahoitusalan yrityksille tulee antaa selkeä viesti siitä, ettei ERVV ole mikään ”joulupukin toimisto”, josta jaellaan löyhin perustein tukea.

Olen käsittänyt näiden kokousten ja niistä nousseiden päätösten yhdeksi perimmäiseksi syyksi olevan ”markkinoiden rauhoittamisen”; mutta lukiessani uutisia, sijoitusyhtiöiden analyysejä ja monen ekonomistin käsitteitä niin tarkoitus tuntuu olevan täysin päinvastainen. Kreikan valtion velkakirjojen luottoriskijohdannaisten (eng. Credit Default Swap, CDS) kauppa on käynyt ennen Brysselin kokousta vilkkaana. Syy on se, että markkinat ovat itse asiassa todenneet Kreikan maksukyvyttömäksi, kun taas aiempi ns. virallinen linja tulkitsee Kreikan kärsivän likviditeettipulasta.

Brysselissä Euroopan Keskuspankki (EKP) ensi kertaa myönsi Kreikan maksukyvyttömäksi, ainakin valikoidusti. Miten oikeutetaan maksukyvyttömyyden itsepäinen kieltäminen? Mitä siitä seuraisi Suomessa esimerkiksi yritysten kohdalla, nythän Kreikan kohdalla päätöstä on viivytelty yli vuoden ajan? Markkinoiden rauhoittaminen ei onnistu luomalla luottolamaa. Yksityiset sijoittajat odottavat Kreikan velkasaneerausta siten, että velkapääomaa leikataan tuntuvasti. Sijoittajat eivät halua lähteä rahoittamaan Kreikkaa ennen tätä. Toinen luottamusta heikentävä toimi on ehdointahdoin vältellä Kreikan maksuhäiriömerkintää (Credit Event), joka turvaisi riskejä ja suunnattomia tappioita kärsineet Kreikan rahoittajat. He eivät ole vakuutuksiaan saaneet edes halvalla. Näistä kahdesta syystä johtuu, ettei Kreikka tule pääsemään vapaille markkinoille preemiovaateiden pysyessä kohtuuttoman korkealla. Se taas johtuu siitä, että sijoittajat katsovat EKP:n toiminnan olevan moraalisesti kestämätöntä. Heille jää vaikutelma, että EKP tarjoutuu ostamaan Kreikan rahoittajilta alennuksella heidän sijoitukset. Kuitenkin EKP tuntuu olevan yhtenä ytimenä niistä toimijoista, jotka päättävät Kreikan maksukyvyttömyydestä ja sitä kautta velkasaneerauksen ajankohdasta. Tämä tulkitaan helposti täydeksi huijaamiseksi ja petkuttamiseksi, ja omasta mielestäni se sitä on. Esimerkiksi Citigroup kehoitti myymään kaikkien reunavaltioiden velkakirjat pois.

Brysselissä sovittiin myös eräiden tuettujen ongelmamaiden korkojen alentamisesta 3,5 %:in ja velkakirjojen maturiteettiaikojen pidentämisestä. Viime vuonna Kreikan ensimmäisen tukipaketin yhteydessä Suomi otti itse velkaa. Katsoessani yleisesti Suomelta vaadittuja preemioita huomaan erotuksen käyvän niin pieneksi, että mainitusta ”tienaamisesta” on tuskin enää kyse. Lisäksi velkakirjojen arvosta on kadonnut satoja miljoonia euroja. Vaikka niiden realisoimiseen ei ole akuuttia hätää niin olisiko aiheellista myöntää Suomen maalanneensa itsensä nurkkaan, ja sitä kautta lisännyt haavoittuvaisuutta koko eurojärjestelmää kohtaan?

EKP on rikkonut sääntöjään esimerkiksi hyväksymällä roskalainoiksi luokiteltuja Kreikan valtion velkakirjoja vakuuksiksi. Usea euromaa on rikkonut Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimusta. Taustalta on paljastunut kirjanpitorikoksia ja tahallista välinpitämättömyyttä. Minkä vuoksi Suomi haluaa identifioitua ja profiloitua tällaiseen kokonaisuuteen?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu