Suojausrahaston vinkki eurokraateille: "Jos lomailette, muistakaa kännykkä."

Selailtuani taas uutisotsikoita tuo jäi huvittavasti mieleen. Pääministerille osoitetun avoimen kirjeen jälkeen on minunkin ihan hyvä ottaa minulle tyypillinen rento ja hirtehishumoristinen ote.

Suojausrahaston valuuttastrategin Stephen Jenin kehoitus löytyy New York Timesin artikkelista. Käyn läpi artikkelin muun annin tässä samalla. S. Jenin lausunto pohjustuu siihen, että Euroopan väliaikaisen rahaston (EVVR) toimintamallin muutos tekee luotottajista mahdollisesti velallisia. Tämä toteutuu siinä tapauksessa, että EVVR joutuu lähtemään ostoksille jälkimarkinnoille korissaan Italian ja Espanjan velkakirjoja. Perjantain kaupankäynnin pari viimeistä tuntia kielii, että shoppailuun on pian aihetta. Trendin näkee pian. Pääministerikirjeen rivien välistä luettava sanoma on, että sijoittajia on niin rankalla kädellä teilattu, ettei heillä ole välttämättä mitään mielenkiintoa pysyä rahoittamassa esimerkiksi Italiaa ja Espanjaa. Kreikan, Portugalin ja pääosin Irlanninkin sijoittajat ovat jo hylänneet.

Tuo vaje on sitten täytetty EVVR:n kirstusta. Ja sille on ollut tarvetta. Vähän yli vuosi sitten sorvatun rahaston varat olisi jo nyt käytännössä kaikki leviänä, jollei rahaston kokoa olisi kasvatettu niin, että sen efektiivinen luototuskapasiteetti on 440 miljardia euroa. Siitäkin on laskelmien mukaan jo puolet käytetty. Pelivaraa ennaltaehkäisyyn ei oikein ole.

Mikä seuraus tällä oletetulla Italian ja Espanjan velkakirjapaolla on? Poliitikko sanoisi, ettei mennä asioiden edelle. Tunnustus tulisikin vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. Onneksi itse voin lähteä spekuloimaan. Ranska tuntuisi olevan helisemässä. Heidän vuosittainen vajeensa on hieman yli kaksi kertaa Maastrichtin sallitun ja kasaantunutta velkaakin on pirteästi yli sovitun. Toisin sanoen, jos Italia tai Espanja joutuisi edes ennaltaehkäisevään hoitoon ne eivät olisi tohtoreina ja Ranskan taakka pahenisi entisestään. Niin pahenisi muuten erään pohjoismaisen itseinhon maan taakkakin. Niin paljon se maa inhoaa itseään, että laittaa itsensä kiipeliin ihan turhan vuoksi. Kaiken lisäksi se maa menee vääristämään kilpailua tukemalla ulkomailla toimivia yksityisiä yrityksiä. Se antaa hyvää moraalista viestiä näille firmoille kohdentamalla tukensa niille kaikista pahiten sössineille.

”Sössikää saadaksenne rahaa! Me velkaannumme ilomielin siitä hyvästä. Me kutistamme poliisin määrärahoja ja saksimme vaikka terveydenhuoltomme tämän vuoksi.”

Mutta tuon itseinhon maan kompastuskiveksi voi koitua Saksa. Daily Telegraphin eurokriitikkona kunnostautuneen Ambrose Evans-Pritchardin uusin kolumni aprikoi juuri Saksan tilannetta. Hän lienee niitä harvoja, joka hyötyy eurodespoottien häärinnästä: töitä piisaa.

Toki hän perustaa näkemyksiään ihan politiikoiden sanomasta. Kolumnin alkumetreillähän hän antaa Merkelin hallituksen apupuolueen FDP:n suorasanaisen tukipakettikriitikon puhua puolestaan. Tämä kriitikko, Frank Schäffler on ollut viime aikoina enemmänkin esillä esimerkiksi Der Spiegelin jutuissa. Schäffler kertoo, että nyt ideoimat toimet ovat Saksan parlamentarismin kastraatio. Tukipakettisähellyksen alussa melko voimakkaita ilmaisuja käyttivät nimenomaan pakettien puolustajat. Oli haukkatarhan kukkoa ja ties mitä. Osat ovat vaihtuneet.

Helsingin Sanomien erään kyselyn mukaan jo yli puolet vastustaa tätä tukipakettisekoilua. Myös Perussuomalaiset rp:n kannatus senkuin kasvaa. Ehkä se pohjoisen itseinhon maa alkaa sittenkin rakastaa isänmaataan laittamalla oman etunsa ranskalaispankkiirin edun edelle?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu