Arvotyhiö, jonka vuoksi olemme kaikki breivikkejä

Olen hajanaisesti sinne tänne viskellyt kriittistä kommenttia arvomaailmastamme. Miten ihailemme kaikkea seksuaalisesti vihjailevaa, tapitamme Big Brothersia ja naputamme Facebookissa (itsehän en) juoruilemassa. Norjassa tapahtuneen traagisen ja kylmän rauhallisen teurastuksen jälkeen yleisin ensireaktio on järkytys. Se näkyi myös Puheenvuoro-palvelussa. Tämän jälkeen haettiin omasta arvomaailmasta kaikkein torjuvimmat viitteet ja asetettiin tätä sotisopaa sekopään harteille. Toisten mielestä tuliaseiden saatavuus sopi hyvin syylliseksi, toiset korostivat lähimmäisen rakkauden merkitystä ja jotkut hoksasivat ääriliikkeet ja niiden uhkapotentian.

Loistava kirjoitus, Risto Jääskeläisen ”Syyllinen, yksi meistä” oli loistava kahdessa mielessä. Ensimmäinen on tietysti sen osuvuus. Toinen on ajankohta, Jääskeläinen hoksasi minusta varsin nopeassa tempossa asianlaidan, kun muut keskittyivät kaivautumaan poteroihinsa ja tulittamaan täydeltä laidalta kuviteltua vihollistaan vastaan, oli se kenellä mikä hallusinaatio tahansa. Milja Saresvaaran Puheenvuoro on toinen erinomainen esimerkki, jossa Saresvaara pohtii kategorioinnin hankaluutta ja jää aprikoimaan, josko arvomaailmassa on jotain vialla.

Kokoan tähän näkemykseni. Syyllinen on rappio ja valtaosa altistuu sille tahtomattaankin. Sen tunnistaminen on äärimmäisen hankalaa. Kun poliitiikkahierarkiamme korkeimmilta tasoilta ilmituli verbaalisesti vajaat ja törkeät alapääjutut, kielii tämä kielellisestä rappiosta. Rappion tunnistaa siitä, että se itseasiassa on haluttu ja tavoiteltu tila. Samalla kun sitä hakee niin uhri ei itse tiedä seuraamuksista.

Onneksi hyvin harvasta tulee teurastajia tyyliin Breivik. Persoonallisuus pelastaa osan, toisten pelastus on hyvät ihmissuhteet ja joillekin jää vain tunne, että ”jotain on vialla” mutta ovat silti kohtuullisen tyytyväisiä elämäänsä. Toiset hakevat lohtua Jeesuksesta, toiset susien toimintamallista (viittaan Usarini ”nimeen”). Jotkut ovat siis impulsiivisia toisten jäädessä rationaalisesti puntaroimaan eri vaihtoehtoja. Toiset elää hetkessä, toisten ollessa suunnitelmallisempia. Persoonallisuus tekee merkittäviä eroja.

Mutta tukiverkon pettäessä täysin pudotaan tyhjän päälle. Persoonallisuus muuttuukin työkaluksi hirmutekoja vastaan. Breivikin tapauksesta päätellen kyse ei ollut kovin impulsiivisesta tyypistä, vaan kylmän rauhallisesti laskelmoivasta otuksesta. Silti usein me pidämme juuri äkkipikaisia vaarallisempana kuin tarkkaan laskevia ihmisiä. Impulsiivinen tyyppi tekee kuten Kuopion torilla. Ihmissuhteet voivat kärsiä riitaantumisesta. Joku voi kadottaa uskonsa. Joku voi saada potkut töistä ja elämän ankeus kasaantuu. Kuka tahansa meistä voi siis pudota tyhjän päälle. Tässä kohtaa Jääskeläisen blogi tulee alleviivatuksi.

Mitä tästä asiasta paljon parjattu Timo Soini (ps.) kirjoittaa omassa blogissaan? Näin: ”Ihminen on edennyt kykenemättömyytensä tasolle. Älykkyyttä on ja viisautta puuttuu.” Ennen Norjan terroritekoja muistan satavarmasti kirjoittaneeni kommentin, jonka sanoma oli; että surullisinta on se, ettemme osaa näemmä millään yhdistää oikeita arvoja teknologian ihmeisiin. Toistin sen Saresvaaran blogikommenttiin ja vielä tähän. Niin tärkeästä asiasta on minusta kyse.

Mitä viisaus sitten oikein on? Ennen muinoin sanottiin, että kunnioitetaan vanhempia ihmisiä ja otetaan heiltä opiksi. Oli käsitys, että viisaus karttuu elämässä tehtyjen virheiden kautta. Ihmisillä oli oikeus epäonnistua ja ottaa virheistä opikseen. Nykyinen yhteiskunta ei virheitä juuri salli. Mokaat jonkun työjutun: potkut. Joudut firman kanssa konkurssiin: ikuinen epäonnistuja, joka ei ymmärrä raha-asioista ja tuloksenteosta mitään. Näitä esimerkkejä jokainen hoksaa varmasti kymmeniä.

Timo Soinin samasta blogista aiempi kappale: ”Breivik on murhaaja. Mitä muuta hän on? En tiedä. Entiset luokkatoverit,
vanhemmat ja tutut kommentoivat ja media myy. Mielikuvaa murhaajasta.
” Minulle tuli ensimmäisenä tästä mieleen Oliver Stonen ohjaama elokuva ”Syntyneet tappajiksi” (Natural Born Killers), jossa sarjamurhaajaparia seurattiin innokkaan mediamogulin välityksellä ja kassaan kilisi rahaa. Käsi sydämelle: moniko on sortunut iltapäivälehtiin (tai muihin vastaaviin ”roskajulkaisuihin”) tämän tapauksen johdosta, eli on ostanut aviisin vaikkei sitä tavallisesti muutoin tee? Markkinointi ja roskamedia rappeuttaa.

Tästä on hyvä jatkaa Big Brothersilla. Maksua vastaan saa tapittaa kellon ympäri koe-eläimiä karsinassaan. Kuvottavaa. Tirkistely on rappiota. Rappiota on myös alentua koe-eläimeksi tuohon karsinaan. Itse tutustuin tähän hirvitykseen ystäväni kautta, joka on niinikään kriittinen BB:tä kohtaan. Hän kertoi eräästä tapauksesta, jossa katsojat – siis rappeutuneet tirkistelijät saivat äänestää kahdesta ehdosta saunaan pääsyyn. Toinen oli pelata räsypokkaa ja toista en muista, jotain tavallisempaa puuhastelua. Mitenköhän mahtoi käydä äänestyksessä? Toisin sanoen ne jotka eivät suostuneet alentumaan ja esittelemään paljasta vartaloaan tirkistelijöille ja muille koe-eläimille eivät päässeet huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan! En tiedä, pitääkö tuo paikkaansa, mutta voisin hyvin kyllä kuvitella jotain tuonlaista ihmisten seuraavan.

Facebook on ollut täyskiellossa jo pitkään. Siitä olen kuullut niin hyvää kuin pahaa. Ehkä minulla on asennevamma, kun ne kaikki kehut ovat mielestäni vain rappion ilmentymiä.

Olenko itse mitenkä pahasti sitten rappiolla? Siinä määrin kyllä, että minäkin huomaan usein vasta jälkikäteen olevani ehdollistettu mainonnalle ja markkinoille. Minä esimerkiksi huomaan ostaneeni epäeettisempää ruokaa kaupasta. Mutta se taas johtuu siitä, ettei minulla ole varaa aina valita ruokaostoksiani. Kaikesta muusta olen jo karsinut niin paljon kuin voin. Ehkä minun pitäisi karsia vielä muutama uutiskanava, jotka ovat maksullisia minulle. Ehkä voisin ruveta käyttämään nettiä vain kirjastosta. Ehkä voisin karsia n. 7 euron vuotuisesta puhelinlaskustani. Autoa ei ole, joten sellaisestakaan ei koidu kulueriä.

Voinko siis karsia rappiostani vielä jotain pois? Toivottavasti. Sitä mukaa kun niitä oireita ilmenee. Mitä sinä aiot rappiollesi tehdä? Kieltää defenssinä suorilta, pohtia asiaa ja unohtaa koko jutun vai aiotko ruveta tarkastelemaan omia tendenssejäsi tarkemmin?

Rappiolla ei ole hyvä olla.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu