Suomen poliittinen illuusio: oikeisto, keskusta ja vasemmisto

Eri puolueiden eduskuntaryhmien jäsenillä tuntuu olevan selkeä käsitys oman puolueen sijoittumista perinteiselle oikeisto-keskusta-vasemmisto -akselille. Sen sijaan moni näistä oraakkeleista ei osaa sijoittaa muita puolueita samalle akselille. Viimeksi edustaja Tiilikainen (kesk.) osasi asettaa Keskustan keskustaan, muttei Perussuomalaisia perustellusti mihinkään. Hän kysyikin puheenvuorolaisilta mielipidettä asiaan.

Sen sijaan edustaja Tossavainen (ps.) lähti hahmottelemaan kokonaisuutta toisesta vinkkelistä. Mistä tämä kielii? Kieliikö se siitä, että poliittisen kartan muutoksen myötä pitää perinteiset reviirit jakaa uudelleen? Vai kieliikö tämä siitä, että poliittinen kartta muuttui, koska reviirit olivat jo menneet sekaisin paljon aiemmin?

Edustaja Tiilikaisen perspektiivistä kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta. Bloginsa kommenteissaan hän toivottaa Perussuomalaiset tervetulleeksi kamppailemaan keskustalaisesta reviiristä. Taistelutahdon puutteesta ei Tiilikaista voi syyttää. Jotain on tehtävä toisin. Keskustanuorten pj. Antti Kurvinen tuo oman pohdintansa esiin. Kommentissaan tuohon blogiin hän kertoo henkilökemiahäiriöistä.

Edustaja Tossavaisen esittämä linja olisi toisen esittämäni vaihtoehdon linjalla. Reviirit ovat jo menneet sekaisin ja nyt on edessä uusien turvallisten kumppanien etsintä. Edustaja Tossavainen repii jo bloginsa otsikossa illuusion oikeisto-keskusta-vasemmisto -akselin silpuksi. Se on oikea tulkinta, mutta minusta syy voi olla toinen.

Hahmotelmani on, että reviirit ja tuo kolmiakseli ovat menneet sekaisin ja niistä on noussut eräänlainen talousfasismi. Perustellakin pitää, teenpä niin: sekä Sdp, että Vasemmistoliitto ovat hartiavoimin lapioimassa rahaa eurooppalaisille pankkiireille. Moinen tempaus ”vasemmistolta” olisi joskus 1970-luvulla varmasti pistänyt Vanhan tuleen Gallen-Kallelan freskosta huolimatta. Jopa demareihin mielikuvissa rankasti liitetty SAK ottaa pesäeroa tähän toimintaan.

Tutkitaan perusteluun illuusioakselin toinen pää eli ”oikeisto”. Tiedä sitten olenko täysin erehtynyt oikeiston tarkoittavan jokseenkin vapaan markkinatalouden airutta, jossa jokaisella on enempi vastuu itsestään ja haliintokoneisto pyritään pitämään mahdollisimman pienenä. Onko vapaata markkinataloutta interventioida miljardeilla euroilla? Nythän näin tehdään, Kansallisen Kokoomuksen toimesta jo kahdella erillisellä hallituskaudella. Yksityisille rahoitusalan firmoille annetaan tukea ja se vääristää kilpailua. Se siitä vapaasta markkinataloudesta ja ”oikeistosta”.

Voisi siis ajatella, että perinteinen ”keskusta” toimisi toisin? Mitä vielä, lapiot alkoivat heilumaan juurikin keskustalaisen politiikan vetämänä. Suomessa oli pääministeri Kiviniemi (kesk.) pitämässä hartiapankkia yllä ja kansainvälisempää edustusta hoiti Mikkelin Palloilijoiden lahja Euroopalle.

Pienemmille puolueille ohjelmat oli suunnattu toisin. Heidän oli helppo luovia avuksi hallituksesta toiseen. Tässä asiassa heillä ei oikeastaan ole ollut selkeää omaa kantaa, ovat antaneet isäntien ja emäntien häärätä talossa.

Talousfasismin vuoksi, jos sen perustelisi tällä eurosotkun viivytyslinjalla, reviirit ovat jo menneet sekaisin ja sen vuoksi poliittinen kartta on muuttunut. Reviirityhjiötä ovat tulleet täyttämään Perussuomalaiset, joilla on tilausta tasan sen vuoksi, ettei kansaa talousfasismi paljoa ilahduta. Viimeisimmät Helsingin Sanomien kyselyt osoittivat jo, että yli puolet suomalaisista vastustaa näitä euroalueen ”tukipaketteja”.

Mikä on sinun näkemyksesi Suomen poliittisesta kartasta?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu