Varmuuden vuoksi

Jokainen tietää, että pitkässä juoksussa lotossa häviää aina. Korkopapereihin sijoittaminen voi äkkiseltään tuntua mielekkäältä. Tuotto luvataan velanmyyntihetkellä, ja jos nyt hiukan viitsii vaivautua tutkimaan enempi kuin velalliskandidaatin myyntipuhetta toteakseen lainaajan maksukyvyn ei huolia pitäisi olla. Inflaatio tosin nakertaa tuottoa, samoin verot.

Riskille on aina oma ruokahalunsa. Pistääkö ostaen Kreikan velkaa vai Saksan? Moni varmaan älähtäisi, että hullua sijoittaa Kreikkaan. En tiedä, ainakin saa jännittää – ja nimenomaan koko rahan edestä. Mitenkä Saksa? Tänäänkään Italian velka ei oikein maittanut, mutta Saksan velka maistui. Se maistui jopa niin hyvin, että nyt ensimmäistä kertaa Saksan 10-vuotisen velkakirjan reaalituotto painui miinuksille. Eli inflaatio syö enemmän tuottoa kuin mitä korko sitä tuo. Miksi ylipäätään sitten sijoittaa kohteeseen, josta saa varmuudella tappiota?

On vain yksi mahdollisuus jäädä voitolle: inflaatio kutistuu, mahdollisesti jopa deflaation puolelle. Sveitsin frangi oli niin kysyttyä tavaraa, ettei vastaavaa hintapiikkiä ole nähty sitten viime rytinän. Tämä yhteenlasku ei lupaa hyvää euroalueelle. Ensinnäkin kannattaa pitää mielummin käteistä kuin sijoittaa mihinkään (osakkeetkin tulee ropisten alas) ja jos kerran pitää käteistä niin sitten samoin tein alppinistien frangeja. Toisaalta taas, jos deflaatio iskee niin sitten voidaankin jo pistää viimeistään uudet suunnitelmat pöydälle. Olisimme siinä kohtaa jo deflatorisen laman kynnyksellä.

Italian kiireestä johtuen maan valtionvarainministeri Tremonti pisti kriisipalaverin pystyyn. Espanjan pääministeri ajatteli puolestaan lykätä lomaansa. Tremonti tapaa myös tutut herrat Rehnin ja Junckerin. Rehnin ilmeisesti vielä tänään, Junckerin huomenna. Todennäköisesti siis kuulemme, ettei mitään hätää ole ja saamme maantieteellistä oppituntia siitä, ettei Italia ole Espanja, eikä varsinkaan Kreikka. Katsotaan, josko ennen viikonloppua tulee vielä parit vakuuttelupuheet. Ehkä vasta ensi viikolla kokoonnutaan jälleen mystisissä merkeissä, huudetaan välillä kaiken olevan kunnossa ja sitten kuun loppupuolella toinen kokous, jossa kerrotaan päätös antaa Italialle tukipaketti. Tai ainakin joku pieni palanen, EVVR:nkin kirstu osoittaa pian tyhjää.

Syy on EKP:n ja poliitikkojen

Nopeasti tietysti tulee kysyneeksi, että mitenkäs tässä nyt taas näin. Periaatteessa Kreikan kohdalla ei vielä voitu sanoa, ettei Kreikka ole joku muu maa. Se kun oli alkuaan ensimmäinen. Varmaan viimeiseen asti jo tunnetuksi tulleet kasvot kävivät naama punaisena huutamassa meille, ettei mitään hätää ole. Mutta sitten oli.

Irlannin kohdalla alkoi maantiedon opiskelu. Irlanti ei ollut Kreikka. Hienoa. Mitään tukea ei kuitenkaan tarvittu ja kaikki oli kunnossa. Sitten Irlannissa vain päätettiin, että konkurssilaki on ihan mälsä asia ja pistettiin kaikki irlantilaiset pitämässä holtittomia pankkeja pystyssä, jaloa toimintaa. Päätös tuesta toki tuli vähän enemmän puun takaa. Mielestäni se olisi pitänyt nähdä. Pankit jos menee nurin niin ne pelastetaan, vaikka itse kuoltaisiin. Ja kaikki muukin kansa. Pankit ovat niin tärkeitä, vaikka ne joskus möhlisivätkin. Tämä on nykyisenmallinen pankkitoiminta. Sen kun olisi EKP ja euronokkamiehet ymmärtäneet, ja katsoneet samalla, että Irlanti on suurimmaksi osaksi keskiaikainen maataloussaari niin ei se selviä pankkisotkustaan. Maa tarvitsee tukipaketin.

Portugalinkin kohdalla vitkuteltiin. Se tiedettiin kertoa ajoissa, ettei Portugali ole Irlanti. EKP oli sitä mieltä, että kyse on – kuten Kreikankin kohdalla – likvidin pulasta. Muut maat järkkäävät sitä. Päätös saatiin jälleen kerran tehtyä veitsi kurkulla. Kreikan toisesta paketista jo hieman puhuttiin. Mutta verukkeeksi kelpasi hyvin se, että kun sinne on jo heitetty rahaa niin pitää sitten kulkea tie loppuun asti. EKP teki mullistavan keksinnön. Se älysi, ettei tässä nyt varmaan olekaan likvidistä kiinni, vaan maa on mahdollisesti maksukyvytön. Muutama kiepautus ja ”vapaaehtoinen alaskirjaus” merkintään niin vakuutukset eivät lankea maksettavaksi. Sijoittajat kihisi raivosta.

Tästä syystä sijoittajat eivät nauti Italian ja Espanjan kohdalla EKP:n eikä eurosankarien luottamusta, jos sitä vielä oli jotain jäljellä. Sen vuoksi meillä on ollut ”tartuntaa”. Kriisiä on hoidettu väärällä diagnoosilla ja sitten on vielä ruvettu syljeskelemään sijoittajien päälle.

Sen vuoksi nyt kelpaavat brittien ja saksalaisten velka mielummin kuin kriisimaiden. Otetaan mielummin vaikka varmuuden vuoksi pieniä tappioita kuin hävitään omaisuuksia EKP:n mielivaltaisten temppujen edessä. Eikä sitä tiedä, Saksan papereilla voi silti tienatakin.

Se toki tietää deflatorista lamaa. Mutta sijoittajat katsovat, että sekin on tällä EKP:n ja eurojohtajien ammattitaidottomuudesta johtuen entistä todennäköisempi. Se on kova veikkaus se. Mutta katsotaan otteluhistoriaa niin selviää, että markkinat ovat aina lopulta vetäneet pidemmän korren. Käykö niikin tällä kertaa? Tuleeko deflatorinen lama?

Mites Suomen budjetti-ideointi? Mitkä oletusarvot meillä on lähtökohdissa, Urpilainen?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu