Eurokansalaiset tuuliajolla

Monen ulkomaisen lehden pääuutisotsikkona on ollut se, ettei Euroopan pankkikriisiin ole profiloitunut sopivaa johtajaa. Pieni poikkeus löytyi, kun käväisin selailemassa New York Timesia. Uutinen kertoi Standard & Poor’sin ratkaisusta alentaa Yhdysvaltojen luottoluokitusta ja pitää näkymät negatiivisena. Moody’s Investors Service ja Fitch Ratings eivät ole aikeissa laskea luokitusta, joten Yhdysvallat voi selvitä säikähdyksellä. Tosin tähän markkinapaniikkiin tuo ilmoitus tuskin lisää rallihuumaa maanantaille.

Suomessa lähinnä kansa on ihmetellyt kansanedustajien lomaintoilua. Lehdet ovat aika rauhallisesti keskittynyt muihin asioihin, mutta Helsingin pörssin rinnalle kun muuallakin alkaa rytinät olla 5% päivävauhdin laskua on jokunen aihetta koskeva uutinen ilmaantunut luettavaksi. Barroso lomailee edelleen, mutta on sen verran huudellut megafoniin vähän väliä, että pistäkääs nyt kasvattaen sitä EVVR:ä ja vapauttakaa sen rajoitukset. Rehn, Berlusconi ja Zapatero ovat lomansa keskeyttäneet. Merkel ja Sarkozy joutuivat lopulta taipumaan.

Kuka eurolaivaa sitten ohjastaa? Trichet tietysti häärää koplansa kanssa omiaan sen enempää pohtimatta, mitä jäsenvaltiot tekevät tai toivovat. Kuvaavaa on, että projektin suurimmat viulut maksavan Saksan mielipiteet tuntuvat olevan toisarvoisia. Sieltä suunnalta EKP:n uudet poikkeukselliset toimet ovat saaneet kovimmat kritiikit. EKP:n toimi on periaatteessa oikea, mutta se edellyttäisi paljon pienemmän luokan kriisiä. Nyt käsillä oleva kokoluokka on vain armottomasti liian suuri.

Mitkäs ovat muut johtajat? EU:lla ja euroalueella on muutama tuttu kasvo. Sitten euroalueella on 17 valtiota rahaliitossa kukin omine poliittisine johtajineen ja näillä omat intressit. Takana on 17 eri kansaa ja harvalla mielipiteet käyvät varauksetta nykymenoon. Eurolaiva tuntuukin olevan ilman miehistöä ja täysin tuuliajolla. Lomailut tietysti antavat mielikuvan siitä, ettei ketään kiinnosta. Toisaalta taas jokaisen huudellessa omia näkemyksiään, ja niiden ollessa vielä ristiriitaiset, pistää mietityttämään jos kohta lomailu ei olekaan niin pahasta.

Mari Kiviniemi (kesk) on ehtinyt pohtia asioita. Liekö kokenut uuden valaistuksen siitä, ettei tukipakettitehtailu olekaan helpottanut kriisiä? Kiviniemen puolustukseksi on sanottava, ettei Kreikan ensimmäisen ja Irlannin pakettien jälkeen kaikilla ollut käsitystä pankkikriisin suuruudesta. Poliittiseksi peliksi Kiviniemen uusi skeptisyys taidetaan silti valitettavasti laskea. Sen sijaan huomionarvoista on hänen ratkaisuehdotus. Se kun on hyvin samanlainen kuin mitä markkinoiden tulkinta on: euroalue on jakautunut taloudellisen kuntonsa vuoksi kahtia, ja siksi olisi luontevaa toimia sen mukaan ja todella jakaa euroalue kahtia. Velkakirjamarkkinoita tarkastellessa tämä kahtiajako jo näkyy kaikista parhaiten.

Heikot euromaat saavat automaattisen devalvaationsa ja heidän kilpailukyky paranee. Vahvemmalla pohjoisen eurolla voisi katsoa alueen ulkopuolelta hyviä yritysostoskohteita. Ainakin nyt firmat ovat tulleet halvemmiksi ja vahvemmalla valuutalla tilanne senkuin paranee.

Poliittinen ilmapiirimmekin rauhoittuisi. Luonteva nykyisen euroalueen jakaminen kahteen osaan olisi eräänlainen kompromissi. Euroopan yhteneväisyyttä kannattavat joukot saisivat jonkin verran yhteneväisyyttä ja euroskeptikot voisivat nukkua yönsä rauhallisemmin tietäessään, ettei aamulla taas tarvitse katsoa mille maalle sillä kertaa sorvataan tukipakettia.

Jahka etelän euron maat saavat sotkunsa selvitettyä ja ovat oppineet olemaan niin alueet voisi yhdistää vaikka valtio kerrallaan. Tehtäisiin se vaikka sillä kertaa sitten rauhallisen harkitusti, pidettäisiin kiinni pelisäännöistä ja jätetään tunteiden palo sivuosaan. Se tervehtyminen voi joiltain mailta viedä 20 tai 50 vuotta. Mutta niinhän se aika vierähtää. Sitä on viime sodistakin osapuilleen se 70 vuotta aikaa, enkä minä ainakaan haluaisi ruveta nollaamaan sitä lukua. Siihen kun on ilmeinen vaara tällä fanaattisella intohimolla: ei kukko käskien laula.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu