Ranskakin jo hyökkäysten kohteena

Tänään nähtiin noin tuntia ennen Euroopan pörssien sulkeutumista todellinen trilleri. Ranskan presidentti Sarkozy piti jälleen kriisipalaveria, ja tämä tulkittiin Ranskan mahdollisuudesta menettää AAA-luokitus. Ranskan valtion velkakirjojen luottoriskijohdannaisiin tuli hetkellinen piikki, mutta vielä huonommin kävi Ranskan pankkijäteille. Esimerkiksi Societe Generale (ilman aksenttimerkintöjä) lähti lähes vapaaseen pudotukseen pörssissä samaan aikaan pankin CDS-hintojen räjähdettyä käsiin. Tulkittaessa näitä hintoja markkinat odottavat pankin maksuhäiriötä viiden vuoden sisällä jopa 20% todennäköisyydellä.

Huomioitavaa tässä on se, että sijoittajat ovat varpaillaan. Tätä hermostuneisuutta olen parissa blogissa ruotinut. Kuvaavaa on se, että ensin myydään ja sitten vasta mietitään. Esimerkiksi ennen kuin yhdysvaltalaiset luokituslaitokset olivat ehtineet varmistaa Ranskan luokitus vakaaksi niin vahinko oli jo tapahtunut monen kohdalla. Ranskan pankkijätit kävivät hetkellisesti jopa viidenneksen laskussa, mutta kurssit ”maltillistuivat” vain yli 10% laskuun.

Samanlaista paniikkia kohdistui myös muiden maiden pankkeihin, joilla on kannettavanaan esimerkiksi Kreikan velkakirjoja. Italiassa niin Unicredit kuin Intesa Sanpaolo tulivat reippaasti alas. Toistaiseksi ei voida sanoa EKP:n onnistuneen täysin uuden uhkapelinsä kanssa, vaikka niin Espanjan kuin Italiankin korot ovat pysytelleet 5% tuntumassa (10 vuoden velkakirjat). En näe lainkaan mahdottomana sitä pahanenteistä uhkakuvaa, missä pankkien välinen luottamus kärjistyy entisestään. Kurssilaskut syövät suoraan markkina-arvoa ja se lisää pelkoja pankkien kunnosta ja tasekirjojen terveyden tilasta. Espanjan pari suurinta pankkijättiä Banco Santander ja BBVA tulivat myös rajusti alas.

Hermostuneisuus lisääntyy tietysti monen psykologisen rajan mentyä rikki. Luovutus iski Italian pörssiin kauttaaltaan, kun laaja viiteindeksi FTSE MIB painui alle 15 000 pisteen. Vastaavaa ei ole nähty sitten maaliskuun 2009. Yhdysvalloissa paniikkirajana on DJIA (teollisuusosakeindeksi) painuminen alle 10 000 pisteen, rajaa lähestytään kovalla vauhdilla. Kurssilasku päättyy kuitenkin jossain vaiheessa, se lienee selvää. Valitettavasti harkintakyky tuntuu olevan täysin kateissa ja perinteiset osakeostojen tunnusmerkit ovat täysin unohdettuja. Minusta me olemme jo melko lähellä ns. terveitä hintoja osakkeissa ja odottaisinkin pian olevan laajempien ostojen aika. Kovin helposti voi vain käydä niin, että näemme rajun ostoryntäyksen ja indeksiluvut heiluvat jatkossakin viiden prosentin paikkeilla niin vihreällä kuin punaisellakin.

Perusongelma ei silti katoa mihinkään. Euroopan pankit tarvitsevat rankan pääomituskuurin ja jos ne eivät sitä saa käy muidenkin toimialojen yrityksien rahoitus vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Tästä johtuen jopa ihan terveet yritykset voivat joutua sulkemaan ovensa. Kokonaisuutena nyt ei enää ole normaalista sijoitustoiminnasta kyse, vaan siitä, että jokainen yrittää arvata muiden käyttäytymistä.

Maailmantalous, ihmisten työpaikat ja kotitalouksien hyvinvointi on nyt alistettu kauttaaltaan isojen pamppujen psykologiselle sodankäynnille ja hermojen pitävyydelle. Joku voisi jopa erehtyä kysymään onko siinä enää mitään järkeä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu