Jumalasta seuraava

Tämän epävirallisen tittelin voi huolettaa ojentaa Yhdysvaltain keskuspankin, Federal Reserven johtajalle Ben S. Bernankelle. Tietysti ei Bernankekaan ole erehtymätön. Kun pahaa tapahtui 2008 hän laski ohjauskoron, Fed Fundsin nollan tuntumaan tarkoituksenaan luoda inflaatiota. Ei onnistunut.

Epäonnistumistaan Bernanke paikkasi ostamalla liittovaltion velkakirjoja, jotta sijoittajilla olisi varaa pistää rahat osakemarkkinoihin. Siinä hän onnistui. Hän ei kuitenkaan sanonut tätä tavoitetta ääneen, vaan meni möläyttämään jotain asuntomarkkinoiden piristymisestä pitääkseen velalliset ”vedenalaisten” mökkiensä sisällä. Ei onnistunut. Bernanke kehui myös, että työpaikat olivat tähtäimessä. Työttömyys pysyi ennallaan.

Ennenkuin steroidipiikki osakemarkkinoihin oli hyytymässä toimiensa onnistumisesta humaltunut Bernanke ilmoitti toisesta osto-ohjelmasta. Ennen tuon QE2:n ratkaisevaa kokousta naureskelin ystäväni kanssa, että olisi korkattava uusi pullo Lagavulinnia jos Bernanke sanoisikin tiedotustilaisuudessa, ettei senttiäkään enempää, vaan korot 10 prosenttiin!

QE2 sai ristiriitaisen vastaanoton. Lähestulkoon kaikki riippumattomat ekonomistit ja analyysiyhtiöt ympäri planeettaa piti ohjelmaa turhana ja jopa haitallisena. Sen sijaan QE2:n jo sisäänostaneet osaketreidarit piti asiaa erinomaisena osoituksena siitä, että Federal Reserve uskaltaa ottaa askelia kohti talouskasvua. Kiina puolestaan lähti sättimään Bernankea tuonti-inflaatiosta. Velkakirjoja myyneet tahot rupesikin jo siirtämään rahaa hyödykkeisiin ja raaka-aineisiin. Parhaimmat naurut sain ei-niin-menestyneeltä Jim Rogersilta sanoessaan, että Bernanke ei osaa tehdä mitään muuta kuin painaa rahaa ja että hänen koko historiansa on vain rahanpainannan ylistyslaulua. Anna miehelle painokone ja hän printtaa rahaa niin paljon kuin vain ehtii.

Työpaikkoja ei tullut tälläkään kertaa, asuntojen hinnat jatkoivat laskuaan eikä sitä hänen ihannoimaa inflaatiotakaan oikein ilmestynyt. Osakemarkkinat pysyivät kuitenkin ylhäällä, mutta kun makrotalouden luvut rupesivat osoittamaan talvea kohti niin huolet kasvoivat. Parin viikon karhumarkkinalaskuputken päätteeksi pidettiin jo aivan varmana, että Uncle Ben tulee jälleen printteri kainalossa pelastamaan tilanteen.

Fed sanoikin olevansa huolissaan viimeaikaisista kehityksistä. Selkeä vihjaus siitä, että Fed tulee tekemään kaikkensa estääkseen talouden sulamisen (economic meltdown) eli osakemarkkinoiden laskun. Nyt on alkanut QE3:n sisäänosto. Jostain kumman syystä osakemarkkinoiden ei vain voi antaa osoittaa talouden oikeaa tilaa, vaan siellä pitää olla ylihintaa vaikka väkisin.

Bernankella on kuitenkin pieni ongelma: liittovaltion (lyhyen ajan) velkakirjoja ei enää oikein ole ostettavissa, vaikka valtionvarainministeri saikin juuri luvan nuijia niitä parilla tuhannella miljardilla lisää, niistä kun suuri osa menee pitkiin velkakirjoihin. Ben joutuneekin hommailemaan ostoskoriinsa pitkän ajan velkakirjoja tai jopa osavaltioiden velkakirjoja.

Steroideista alkaa loppua kyllä pian puhti. Fedin tase taitaakin jo paisua osakemarkkinoita kovemmin. Tietty kunnon koiruushan olisi nyt ilmoittaa, ettei senttiäkään enempää, vaan korot 10 prosenttiin. Oletettavasti Lagavulinnia ei korkata vieläkään.

Siitä kyllä pinnat, jos nyt myöntäisi ihan suoraan tarkoituksen olevan vain pitää osakemarkkinat räikeän ylihintaisina. Työpaikat lienevät kuitenkin enempi ”hyväksyttyjä” satuja, joten kuunnellaan jännityksellä.

Loppukevennykseksi tähän uusi poliittinen vitsi, olkoon ihan bonuksena käydyn vitsikilpailun päätteeksi:

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pistettiin miinakieltoäänestysjutussa ruotuun kämppäministerinä kunnostautuneen tahon näkemyksestä. Eihän miinat nyt porraskäytäviin sovi! Nyt demarit jäivät pohtimaan, voivatko he antaa kansalle mielikuvaa pirtsakkaasta naisesta ruoska kourassa pitämässä ryhmäänsä ojennuksessa? Ei kai. Tehtävään ei toki soveltunut vihapuhe- ja erovaatimusjupakoissa hämmennystä aiheuttanut taho. Lisäksi jo ”aseet pois” -mentaliteetti lisänä miinakiellon puoltamiseen tuskin mallaisi hyvin erästä nimekästä tahoa. Jotain oli siis keksittävä, kun hallitusohjelmastakaan ei löytynyt mitään.

– Minäpä kekkasin. Voitte jättää asian minun käsiini, huudahti valtionvarainministeri.

Muut suostuivat huojentuneena tilanteesta niin, etteivät kyselleet tarkemmin. Kun asiasta tiedusteltiin myöhemmin, saivat toimittajat kirjoittaa pitkät minilehtiöt täyteen budjettijutusta. Yht’äkkiä ministeri vaihtoi asian miinakieltosopimukseen:

– Niin, nyt esimerkiksi haemme säästöjä valtion menoihin kieltämällä miinat.

– Eikö se heikennä puolustustamme, kielto perustuu demareilla siis taloudellisiin seikkoihin?

– Ei se mitään puolustusta heikennä. Järjestämme useamman tukipaketin niin olemme kaikki täällä niin pers’aukisia ja korviamme myöden veloissa, ettei niitä kukaan halua tulla takaamaan meidän puolestamme.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu