Eurooppa uppoaa kiven lailla

Takana on muutama hiljainen päivä. Suosituin sana ulkomaisessa talousmediassa on nyt ollut Google ja suomeksi sama tarkoittaa Nokiaa. Katsokaa vaikka Googlesta. Sen sijaan tänään on lukemaa tullut niin paljon, että on oikeastaan vaikea päättää mistä aloittaa. Varmaan niistä talousluvuista.

Euroopan talouskasvu kyykkää

Ranskan ilmoitettua taloutensa poljettua paikallaan toisella vuosineljänneksellä jäivät kaikki odottamaan henkeään pidätellen Saksan vastaavia lukuja. Toki odotuksissa oli, että luvut ovat hyytymään päin ensimmäisen neljänneksen uskomattomien lukujen jälkeen. Luvut olivat kuitenkin ekonomisteille pettymys. Saksan BKT kasvoi toisella neljänneksellä vain inauksen aneemisella lukemalla 0,1%. Kahden suurimman euromaan talous lähestulkoon polki siis paikoillaan. Paljon apua ei tullut Espanjalta tai Italialta. Luvut olivat vain hitusen paremmat, mutta lähtötaso verrattuna vaikkapa Saksaan ei juuri muuta tilannetta: absoluuttisella määrällä mitattuna kasvu on yhtä kaikki surkeaa.

Koko alueen kasvuodotus ei ollut sekään häävi: odotuksissa oli 0,3% kasvu. Tähän ei päästy, mutta itse asiassa kovempi paukku tuli euroalueen kauppataseesta. Sen odotettiin olevan muutama sata miljoonaa euroa ylijäämäinen. 1600 miljoonan alijäämä ei oikein hymyilytä: euroalue vuotaa rahaa. Joitain aikoja sitten julkistetut ostopäällikköindeksien vapaat pudotuslukemat piti toki valmistaa huonoihin kasvulukuihin. Ekonomistit ilmeisesti eivät osanneet antaa tuolle jutulle tarpeeksi painoarvoa.

Katseet kääntyvätkin nyt vyönkiristysmaiden tavoitteisiin. Esimerkiksi Espanjan tavoite saada rajua budjettialijäämäänsä kurottua umpeen ei näytä toteutuvan. Tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että Espanjan talous voisi lähteä rajuun kasvuun. Lupaukset ja ohjelmat saanevat enemmän epäluuloa. Saman epäluulon kohteeksi Ranskakin on päässyt julkaistuaan lukunsa.

Shop-a-holic EKP

EKP:n 22 miljardin euron Espanjan ja Italian velkakirjaostot saattavat vaikuttaa ensilukemalta melko pieniltä, onhan mailla reippaasti päälle tuhannen miljardin euron edestä paperia pihalla. Kyseessä on kuitenkin viikon shoppailuluvut ja aiemmin hätätoimena tehtyä Kreikan, Irlannin ja Portugalin papereita EKP osteli 74 miljardin euron edestä ja senkin melko laiskaan tahtiin.

Huonojen talouslukujen jälkeen näiden maiden velkakirjapako jatkunee ja siirtyy jatkossakin parempiin maihin kuten Saksaan ja Suomeen. EKP:n kannalta tilanne on kiusallinen, kun se joutuu tällä tavoin puuttumaan markkinoiden toimivuuteen. Mutta ei huolta, kaikenlaista mielikuvituksellista ratkaisukeinoja on kehitteillä. Parhaimpiin kuuluvat ilman muuta tämä heitto, jossa pohdittiin Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (EVVR) muuttamista pankiksi. Näin se voisi hommailla jälkimarkkinoilta velkakirjat, mutta myös olla kuten mikä tahansa keskuspankin tapainen jatke, ja EKP voisi rahoittaa tätä.

Kieltämättä melko kiehtova ajatus. Roskapankin rinnalle luotaisiin keinotekoisesti toinen roskapankki, jonka välillä jäte liikkuu. Ei siis puhettakaan ongelman ratkaisemisesta, eli tuon jätteen poistamisesta – joko maksamalla tai laiminlyömällä. Maksamiseen ei toki ole rahkeita, varsinkaan kun sitä paljon kuuluteltua talouskasvua ei tule ja korkokulut sen sijaan kasvavat ripeään tahtiin. Laiminlyöntiin taas ei ole tahtoa, kun sitten ne SocGenin kaltaiset pankit olisivat ketarat ojossa kanveesissa.

Italia ja sen pankit

Italian pankit näkevät tulevaisuusnäkymät melko ahtaina. Italian pääministeri Silvio Berlusconin ilmoitus pistää nopeasti alijäämä kuriin nostamalla pääomaveroa radikaalisti 12,5 prosentista 20 prosenttiin tekee ainoastaan hyvin tutun ongelman esille. Sillä voi saada valtion alijäämän kuriin, mutta äkkiseltään tulleet pelisäännön muutokset ovat melkoista myrkkyä Italian pankeille, joilla nyt ei muutenkaan Italiassa ole kovin häävit oltavat.

Italian pankeilla on ensi vuoden loppuun mennessä kiskaistava jostain yli 100 miljardia euroa uusiakseen velkakirjojansa. Veromuutoksen vuoksi velkakirjojen myyntiä on jollain tavalla koristeltava houkuttelevammaksi. Oikeastaan ainoa tapa on luvata parempaa tuottoa. Mistä nämä raatopankit sellaisen lisäarvon mahtaa tuoda? Siitä talouskasvustako?

Kilpajuoksu valtion välillä jatkuvasti hupenevista kotimaisista rahoittajista on myös ankaraa. Kahden peräjälkeen hyväksytyn säästöpaketin jälkeen rahoitustarjonta huvennee entisestään. Kotimaisten rahahanojen tyrehtyessä sama ilmiö näkyy kansainvälisesti: Deutche Bank vähensi Italia-kuormaansa 8 miljardista yhteen miljardiin. Trendi on Italian kannalta huolestuttava.

Tyhjälle tölkille vielä yksi potku

Sarkozy ja Merkel eivät hyväksyneet eurobondeja. He eivät olleet valmiita kasvattamaan EVVR:n kokoa. Sen sijaan purkkapaikkaukset jatkuvat. Lopullinen päätös lähenee kovaa vauhtia. Loppujen lopuksi ratkaisu jakaa euroalue kahtia ei ole huono. Joka tapauksessa tässä sonnassa tarpomisessa käy huonosti.

Meidän tulee muistaa, että kaikki euroalueen hyvältä tuntuneet lupaukset ovat perustuneet ainoastaan valheelle ja huijaukselle. Moni on argumentoinut, että olemme saaneet vakaat ja alhaiset korot. Halvalla rahalla on taipumus vain tuottaa suurempia lainapääomia. Laina-ajat ovat siksi karanneet käsistä esimerkiksi asuntolainoista. Samoin ovat tehneet asuntojen hinnat.

En tiedä, miten muut määrittelevät elintason. Minulle se merkitsee sitä, että nettotuloista vähennetään kaikki välttämätön: ruoka, asuminen ja energia. Jäljelle jäänyt osa ja sen muutos kuvastaa elintason muutosta. Siihen nähden elintaso nyt ei ole lähtenyt järjettömään kiitoon. Sen sijaan edessä on myrskypilviä, joiden edessä pitää todella vakavoitua. Stagflaatiopelot kaikuvat kaikkialta. Yhdistyneet Kuningaskunnat pisti kovat inflaatioluvut tänään tauluun. Samaan aikaan heidänkin talouskasvu on kauniisti sanottuna yhtä aneemista kuin euroalueella.

Stagflaatio on siitä ikävä tila, ettei sitä voi korjata normaaleilla taloustoimilla. Toimet, mitkä hyydyttävät inflaatiota, hyydyttävät myös talouskasvua – ja riippuvuussuhde toimii toiseenkin suuntaan. Kuvio muistuttaa koiran jahdatessa omaa häntäänsä. Siihen tarvitaan kipeitä sopeuttamistoimia, joista on alettu jo hieman keskustellakin. Yksi asia lienee varmaa: lisäämällä omaa taakkaamme auttaaksemme muita emme pääse helpommalla. Kaiken lisäksi olemme täysin syyttömiä muiden aiempaan hurvitteluun. Me jopa varoitimme siitä tarpeeksi ajoissa.

Onneksi huumoria mahtuu minutla aina mukaan. Tänään Bloombergilta napattu kuva kertoo miten pihalla hekin ovat.

P.S. Pitkä, englanninkielinen juttu – mutta kuuluu ns. pakkolukemistoon.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu