Vieläkö naurattaa, osa 2

Erään suomalaisen puoleen nokkamies kävi kysymässä Italian ja Espanjan pitkien velkakirjojen jälkimarkkinapreemioiden huiniessa kuuden prosentin tietämillä, että vieläkö naurattaa? Nyt EKP:n osto-ohjelman vuoksi ne vaanivat alle viiden prosentin. Onkin aika toistaa tämän puoluejohtajan kysymys, vaikka parin euromaan korot onkin osittain taltutettu: ”Vieläkö naurattaa”?

Shorttikielto kulminoi purkkaratkaisut

Hätääntyneinä rahoitusalan ongelmista moni eurooppalainen pisti tämän ”spekuloijien” syyksi ja meni kieltämään lyhyeksimyynnin. Tämä rohkea päätös saatiin myytyä kansalle ja vaalikarja mylvi tuohduksissaan, jotta keinottelijat kuriin. Keinottelijat eurosotkussa löytyvät ihan muualta, mutta palataan siihen myöhemmin.

Shorttikielto puree. Societe Generale pakitti vain 12,3% ja menetti yhden kaupankäyntipäivän aikana markkina-arvostaan hieman yli 2 miljardia euroa. Arvostustaso on nyt melko reippaanlaisesti alempana kuin mitä se oli shorttikieltoa edeltävänä päivänä. Jotenkin tällainen huomion kiinnittäminen toissijaisiin asioihin pitää euro-Titanicia pinnalla jotenkuten. Toisaalta siihen kulminoituu päättäjien tiedostus edessä olevien ongelmien ylivoimaisuudesta. Sanoisin jopa, että ongelmat ovat luokkaa ”mahdottomat”.

Brysselin kokouksen jälkeen piti suunnan olla selvillä. Merkelin ja Sarkozyn tapaaminen viime tiistaina oli taas useampi askel takaisin. Mitään konkreettista ei tullut esille. Paitsi tietysti Herman Van Rompuyn nimittäminen kuuntelijaksi. Niin, ja Tobinin verosta pistettiin uusi aloite kehiin. Markkinat kiittävät – ja se näkyy.

Rikollisliiga vapaalla jalalla

Ihmettelin Brysselin kokouksen velkapaperien kierrätyksen monimutkaisuutta. Oletin silloin kyseessä olleen vain järjestelyt, miten saada vältettyä CDS-laukaisut. Tätä vehkeilyä kritisoin jo avoimessa kirjeessäni pääministerille täällä blogipalvelussa. Toiminta on minusta suorastaan epärehellistä keinottelua. Jos kansa kerran jaksaa jauhaa jotain ”keinottelijat kuriin” -sloganeita niin osoite pitäisi olla selvillä. Kansoja viilattu linssiin ja huolella. Vieläkö naurattaa?

Ihmettelyni Brysselin kokouksen monimutkaisuudesta sai keskiviikkona Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin artikkelissa vastauksen. Kyseessä on hintatasojen räikeä ”väärinarviointi”, jolla saatiin sijoittajavastuu näyttämään tukanleikkuilta. Tätähän punaiset puolueet peräänkuulutti naama kovana. Mahtaa pankeille luvatut tuotot tästä järjestelystä pistää ilmeet vakavaksi. Vieläkö naurattaa?

Säännöistä piittaamaton EKP ostaa nyt sitten 22 miljardin viikkotahtia Italian ja Espanjan velkakirjoja. Kauanko tämä voi jatkua? Sanoisin, että mikäli ostotahti pysyy tasaisena niin syyskuun loppuun mennessä olemme nähneet seuraavan vaiheen. Italialla on rullattavaa ensi kuun loppuun mennessä lähes 70 miljardin euron edestä velkakirjoja, joten odotetaan jännityksellä miten käy. Vieläköhän Kiinasta on hyvä idea tulla ostoksille? Mitäköhän miettii Trichet? Vieläkö naurattaa?

Sen sijaan Irlanti, Portugali ja Kreikka on heitetty susille. Niiden rahoituskulut eivät enää kiinnostaa, kun kerran ovat jo letkuruokinnassa. Vai ovatko sittenkään? Kreikka sanoi, ettei muiden euromaiden kanssa ole mahdollista käydä vakuuskeskusteluja, ja muut euromaat ovat alkaneet ärähdellä tempusta. Jos siis painostuksen alla Suomi pakotetaan perääntymään ei hallitusohjelmamme enää päde. Suuren valiokunnan toimivallat tulisi siten ylitetyksi pääministerin toimesta. Katainen, vieläkö naurattaa?

Protektionismin toinen kierros

Yhdysvaltain tämän päivän markkinatori on vielä auki, mutta Nasdaq on yli 5% luisussa tällä hetkellä. Tähän on syynä pääosin pankkiosakkeiden lasku. Jotkut eurooppalaiset pankit ovat avanneet konttorit ja listautuneet Yhdysvaltojen markkinoille. Niiden kassavarat ovat uudella mantereella monisatakertaistuneet.

Nyt eurooppalaisen pankkikriisin pikkuhiljaa kuoriuduttua tuota rahaa on alkanut virrata pois Yhdysvalloista. He meinaavat pistää stopin tuolle. Ihan ymmärrettävää, näin esimerkiksi SocGenin ongelmat eivät tulisi täysimääräisenä heidän niskaansa.

Tämä toimi tuskin kauheasti hymyilyttää ranskalaispankkiireita. Tai ei sitä tiedä, sitä voi kysyä heiltä: vieläkö naurattaa?