Kun kaikki ovat samaa mieltä turhaan

Karhumarkkinoihin on ajatunut enemmän tai vähemmän kaikki merkittävät pörssit, Shanghai Compositea lukuunottamatta. Sen lasku vuoden huipuista on noin 18%. Kolmisen vuotta sitten alkanut myrsky on eräiden tulkintojen mukaan jatkunut näihin päiviin asti, se on vain muuttanut muotoaan. Toisten mielestä välissä on ollut elpymisjakso, joka nyt on uhattuna. Suomen vakuusvaatimukset ovat riitauttaneet Eurooppaa. Miten tähän on päädytty? Kolmisen vuotta sitten kaikki olivat yhtä mieltä – oltiinko turhaan?

Maailmanlaajuinen QE

Markkinoiden jäädyttyä joka taholla keskuspankkiirit vastasivat kriisiin toimilla, toiset nopeasti ja jotkut hieman laiskemmin. Ohjauskorot pudotettiin lähelle nollaa. Kun sekään ei riittänyt tulivat kyseeseen aggressiiviset elvytystoimet. Kaikki olivat niitä tekemässä ja kaikki olivat asiasta samaa mieltä: tämä lääke tepsii.

Elvytystoimet ovat olleet erilaisia, jotkut aika mielikuvituksellisia. Yhdysvalloissa Federal Reserve pääjohtaja Ben Shalom Bernanken johdolla pisti liittovaltion velkakirjojen ja esimerkiksi luokattomien asuntolainojen osto-ohjelman pystyyn, koko oli mykistävät 1700 miljardia dollaria. Yhdysvalloissa lanseerattiin mm. Cash for Clunckers -ohjelma, jossa vanhasta autosta sai verohelpotuksia vaihtaessa sen uuteen. Maan autoteollisuus osittain toipuikin myllerryksestä, joskin haavat jäivät syviksi.

Elvytystoimiin lähti myös Kiina ja jopa Eurooppa pienen varovaisuuden jälkeen. Täystuho kuulemma vältettiin ja taitteen kohti nousua alkoi. Tästä kaikki olivat yhtä mieltä: pörssikurssien syöksy saatiin estettyä. Likvidiongelmat saatiin taltutettua. Lasku kuitenkin jatkui maltillisena. Konsensus vaihtui riidaksi.

QE2 ja sen ristiriitainen vastaanotto

Tämä vanha klassikko on aina hyvä katsoa aika ajoin. Se kyllä sisältää pari virhettä, kuten sen, ettei Federal Reserve voi ostaa velkakirjoja suoraan liittovaltion kirstusta. Lopullinen syöksy kyllä saatiin taltutettua. Kesällä 2010 vehnän hinta lähti kohoamaan huonojen satouutisten myötä, mutta syksyllä 2010 sen nousu tasoittui – kunnes Bernanke ilmoitti toisesta elvytyskierroksesta. Euroissa mitattu vehnän hinta nousi 16% kuukaudessa. Ruokamellakat Pohjois-Afrikassa ja arabimaissa äityivät kansannousuiksi. Ensimmäisen kuvan voi käydä toteamassa täältä.

Viikonlopun aikana huhut QE3:sta ovat voimistuneet. Nyt sitä oikeastaan jo odotetaan. Aiemmin mainitsemani liittovaltion pitkien velkakirjojen ”tankkaus” on sillä tolalla, että myytävää Bernankelle on arvioitu tulevan 500 miljardin dollarin edestä. Voiko Bernanke enää perääntyä? Saksan liittokansleri Angela Merkel puolestaan sanoi, ettei Euroopassa politiikkaa tehdä markkinoiden toiveiden mukaan ja torppasi suoralta kädeltä eurobondit. Perjantaina tiedetään, onko Bernanke kenen talutushihnassa.

Nyökkäilyt vaihtuivat ilmiriidaksi

Brysselin kokouksessa Suomi oli esittänyt vakuusvaatimukset ja kaikki olivat nyökänneet, näin pääministerimme meille kertoi. Miksi asia on nyt lähtenyt riitalinjalle? Oliko kyseessä muiden euromaiden päämiesten ja -naisten olankohautuksella tehty Suomen aliarviointi. Oletettiin, ettei Suomi noita vaatimuksia kuitenkaan saa lävitse, joten voihan tuohon nyökätä. Kun asia sitten näyttää aktualisoituvan, alkaa hirveä mekkala. Toinen vaihtoehto on, ettei vakuusasioita olekaan tuotu kaikkien korville kokouksessa. Sekin on mahdollista. Papereihin vakuusvaateista vain merkittiin ”when appropriate”.

Itävalta, Hollanti, Slovenia ja Slovakia ovat liittyneet vaatimaan niinikään vakuuksia. Itävallan ehdottama malli antaa vakuudet vähiten riskiä kantavista maista on periaatteessa hyvä. Niiden nykyarvolla ei niitä kuitenkaan kannata liiemmin lähteä myymään. Pitää vain holvissa maturiteettipäivään asti ja toivoo parasta.

Hollanti lähti syyttämään vakuuksien olevan laittomia, ilahduttavaa on suomenkielinen linkki. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) vastaus on mielenkiintoinen. Yleisradion uutinen: ”Hänen mukaansa jos Moody´sin arvio toteutuu ja muut euromaat eivät hyväksy
Suomen ja Kreikan sopimusta, niin Suomi ei ole mukana vakuuspaketissa.
” Miten tuo viimeinen sana tulee tulkita? Yksiselitteisempi ilmaus olisi parempi: ”…Suomi ei ole mukana Kreikan toisessa tukipaketissa”. Mutta onko asia näin? Tarkoittaako tuo sitä, että Suomi luopuu vakuuspaketista, eli siitä pienestä Kreikan talletuksesta ja siitä huolimatta, hallitusohjelman vastaisesti, osallistuu tukipakettiin?

Kreikan valtionvarainministeri Evangelos Venizelos puolestaan valittaa jo, että Kreikan talouden tukahduttaminen johtaa odotuksia syvempään talouden syöksyyn, mutta nämä ehdot on asetettu muiden toimesta.

Liittovaltiopuheista euroalueen kutistumispuheisiin

Euroalueen lisäintegraatio ei oikein tunnu mielekkäältä. Toisten laskua ei muut halua kantaa. Pimcon johtaja Mohamed El-Erian on liittynyt skeptikoiden joukkoon euroalueen nykykoon säilymiseen. Suomikin on ilahduttavasti mainittu tuossa artikkelissa.

EKP sen sijaan jatkaa Italian ja Espanjan velkakirjojen ostoa. Määrä on viime viikolla kasvanut 14 miljardilla eurolla 110 miljardiin euroon (muista vaihtaa ”Monetary policy portfolios” -välilehti). Kiinalla on noin 700 miljardin euron edestä euromaiden velkakirjoja. Onhan Eurooppa ja euroalue Kiinan yksi tärkeistä vientikohteista. Mutta Kiinasta tulee jo lausuntoja, että ”euroalueen velkakriisi leviää kuin Musta surma 1300-luvulla”.

Yhtä kaikki, merkit viittaavat monella suunnalla siihen, että samanmielisyys on kehittymässä eripuraksi vähän joka suunnalla. Ovatko kaikki olleet joitain vuosia sitten samaa mieltä täysin turhaan?

Ketään ei vain tunnu olevan paikalla painamassa stoppia tälle kehitykselle ja riitojen aiheuttajalle.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu