Ihanan tyyntä

Chicagossa on talouden myrskypuntari, ns. volatiliteetti-indeksi tai tuttavallisesti vain VIX. Sen luvut päälle 30 kertovat usein hermostuneisuudesta. Myrsky on siis laantumassa, joskaan tässä ei päästy mihinkään lähes kolmen vuoden takaisiin lukemiin, jolloin boforit riehaantuivat yli 80 lukemiin.

Helpottavia uutisia on saatu kaikumaan pitkin maita ja mantuja. Kahden kreikkalaispankin fuusio ja yksityisen pääomituksen saaminen tietysti on yksi todellinen ilouutinen. Siitä huolimatta, ettei Kreikan pankit tuskin tulisi hetkeäkään toimeen ilman EKP:n jatkuvaa letkuruokintaa. Askel on silti kiistatta parempaan. Lisää tarvittaisiin.

Siihen tuskin kuuluu se, että Bernanke on ilmoittanut pitävänsä yhden ylimääräisen kokouspäivän syyskuussa. Markkinoille ei annettu viime viikon lopussa sitä mitä nämä rääkyivät: lisää helpotusta. Syy on melkoisesti siinä, ettei Bernanke oikein enää voi ostaa liittovaltion velkakirjoja pitääkseen lainakorot alhaalla. EKP:n toimilla Italian ja Espanjan kohdalla taas on ollut vaikutusta. Yhdysvallat tuleekin olemaan matkalla Japanin deflatoriselle tielle, joten sitä kehitystä tuskin on aihetta jatkaa.

Ilouutinen oli myös se, että yhdysvaltalaiskuluttajat vähensivät säästämistään ja pistivät rahaa palaamaan. Lisävelkaantuminen ei tosin innosta ja laskevien asuntojen hinnat pitävät ostajat odotuslaidalla.

Pääosin nämä kolme ilouutista, joista siis vain yksi on mahdollisesti jopa kestävä ilouutinen on saanut optimismin viriämään. Kunpa voisi sanoa kaikkien karikoiden olevan kierrettyjä. Iso mörkö ei ole vielä kadonnut mihinkään. Mörkö saataa nukkua vielä, mutta sen herätessä rupeaa tapahtumaan.

Berlusconi ja kolmas kerta toden sanoo

Italian pääministeri Silvio Berlusconi joutui melkoiseen ristitulitukseen ilmoitettuaan toisesta pikatahtiin tehdystä säästöpaketista, jonka tarkoitus oli oikaista maan alijäämä vuotta nopeammin kuin aiemmin oli suunniteltu. Berlusconi oli sanonut joskus aikoja sitten, ettei aio koskaan laittaa kättään italialaisten veronmaksajien taskuun. Nyt hän olisi sitä ollut tekemässä ja hallitusyhteistyö oli vaarassa.

Berlusconi pyöritteli asioita valtionvarainministeri Giulio Tremontin kanssa ja he tulivat siihen tulokseen, ettei hyvätuloisille tehdäkään rajumpia veronkorotuksia. Tremonti oli tyytyväinen tulokseen. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä lisätulojen eteen. Kaksikko oli päättänyt lähteä kitkemään veronkiertoa. Italiassa se on hyvin yleistä, kuten vaikkapa Kreikassa. Saapa nähdä, onko bunga-bungailu tuonut sen verran parempaa tarmoa Berlusconille, että veronkierron kitkeminen onnistuu paremmin kuin Kreikassa.

Toisaalta tämä jatkuva venkslaaminen on saanut myös kritiikkiä osakseen. Tutkimuslaitoksen Bruno Leoni instituution johtaja sanoi jopa, että miten ihmeessä talouden pelimiehet voivat suunnitella kuvioitaan, kun poliitikot sekoittavat pakkaa jatkuvasti. Pääomaverotuksen nostaminen sen sijaan pysyi edelleen voimassa. Mörkö voi herätä.

Italian kuuliaiset velkojat

Italian valtion velasta pääosa on italialaisten hallussa, on se sitten maassa toimiva pankki tai kotitaloudet. Korkea kotimaisuusaste tarkoittaa yleensä kuuliaisuutta. Harva lähtee jälkimarkkinoille kauppaamaan papereitaan, vaan kuuliaiset tahot odottavat kiltisti vuotuisia korkotulojaan ja sitten laina-ajan päättyessä saavat vielä pääomansakin takaisin. Tämän vuoksi markkinakorot eivät yleensä riehaannu.

Näin kuitenkin kävi, kun osa Italian velasta on ulkomaalaisten hallussa. Kun hiemankin synkkenee taivaalla niin paperit katsottiin riskipitoisiksi ja niitä lähdettiin myymään alennuksella. Italialle tämä tarkoittaa yhtä kuin kohoavia rahoituskuluja jatkossa.

EKP tulikin väliin ja on nyt hidastanut velkakirjaostojaan. Osittain siksi, ettei ostettavaa juuri enää ole Italiassa. Kolmessa viikossa EKP on kuitenkin pistänyt ostoskoriinsa noin 60 miljardin edestä Espanjan ja Italian velkakirjoja.

Pääomaverotuksen railakkaasta korotuksesta kerroin aiemmin, mutta kerrataan: velkakirjoille eivät kotimaiset rahoittajat enää saa niin hyvää tuottoa verojen syödessä suuremman osan niin velkakirjoja pitäisi siten koristella. Paljoa muita keinoja ei ole kuin luvata enemmän tuottoa. Jos näin ei tee, kuten varmaan Italian kohdalla ei ole mahdollista tehdä; voi käydäkin niin, ettei velkakirjat enää teekään niin hyvin kauppaansa. Velkakirjoja pitää kuitenkin rullata paljon. Syyskuussa yksistään 62 miljardin euron edestä.

Kello lähenee nyt puolta päivää. Italia on silloin huutokauppaamassa lisää velkaa. Tulos ehtinee tähän kirjoitukseen. Palataan Italian nykyisen velkakirjatilanteeseen: Italian pankeilla on tietysti myös omat rahoitustarpeensa, joiden kanssa kilpailla Italian valtion kanssa. Jos verotus kiristyy huomattavasti tulee Italian pankkien saada jostain kompensoivat tulot. Vyönkiristykset aiheuttavat ostovoiman laskua myös ihan tavallisilla italialaisilla ja heidän luotonottohalukkuus mitä ilmeisimmin tulee kärsimään.

Kokonaisuus kertookin, että olettaisin suuremman osan Italian velan ulkoistamista ja se taas puolestaan tarkoittaa helpommin hermostuvia noteerauksia. Tuhannen ja yhdeksänsadan miljardin euron kysymys onkin: tuleeko Italiasta melskaava mörkö ja Italia ajautuu rahoituskriisiin ja sitä kautta pankkikriisiin? En pitäisi sitä yhtään mahdottomana, vaan pitäisin sitä jopa varovaisen todennäköisenä. Selvää lienee se, ettei Italiaa enää voida auttaa nykyinstrumenteilla. Italiaa tuskin voidaan auttaa ilman hyvää haltiatarta. Ja kun ympärilleen katselee niin qatarilaisillakin saattaa tulla mitta täyteen. Kiinalla on jo hieman tämänsuuntaista viestittelyä havaittu.

Myrskyn tunnusmerkit – turhaa hölötystä?

CDS-markkinoita yleensä pidetään yhtenä luotettavimpina indikaattoreita siitä, miten turvallisena velkakirjoja yleensä pidetään. Tähän luottamukseen on tulossa kuitenkin rakosia, kun vakuutuksia naputetaan nykyisin melkein mihin tahansa. Tähän liittyy yleinen epäusko. Ennen vanhaan valtion velkakirjoja tavattiin pitää aina riskittöminä. Niinhän EKP sanoi ja siksi eri euromaiden velkakirjamarkkinoiden hintataso ei heijastanut luottoriskejä. Kun nykyisin tämä menetelmä on osoittautunut arveluttavaksi, ovat CDS-markkinat lähteneet leviämään valtion velkakirjoihin, perinteisten yritysten lisäksi. Italian luottohäiriö on CDS-mittauksella suoritettuna melkoinen. Häiriömerkintä tuollaisilla 377 lukemilla tarkoittaisi osapuilleen 23-24% luottohäiriötä viiden vuoden sisään.

Pankkien luottolamasta on tullut kerrottua niinikään. Laitetaan päivän kuvaajaksi 3 kuukauden Libor-OIS kattoa tavoitteleva käyrä.

Sekä eräänlaiseksi verrokkiluvuksi nämä 10-vuotisten velkakirjojen preemiot. Italia sai huutokaupattua tuota lainaa 5,22% korolla. Kuukausi sitten preemio oli 5,77%, joten ei tämä nyt ihan huonosti mennyt. Sen sijaan kysyntä oli hiipunut edeltäneestä huutokaupasta. Eikä tuo 5,22% korkotasokaan nyt aivan ihanteellinen Italialle ole. Euroopan talousluottamuskin oli synkistynyt. Saksan keskeinen markkinaindeksi DAX-30 onkin jo kääntynyt punaiselle. Italian markkinat ovat lähes eilisellä päätöstasollaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu