Kunnon koitokset vasta edessä

Hollanti ja Saksa ovat nyt vihdoin vetäneet ylitse Suomen vakuusjupakan. Enää meidän ei tarvitse pohtia sitä, millaisen kuvan me annamme. Kuvahan on sikäli aivan oikea, ettei velkaloukussa olevan maan asioita voi hoitaa myöntämällä lisäluottoja. Saksan valtionvarainministeri kertoi, ettei euroalueella anneta alennuksia, vaan Kreikan on tehtävä sovitut toimet ja päästävä tavoitteisiinsa. Jokainen tietänee, ettei se onnistu viimeistään nyt. Kreikan alijäämä BKT-sukelluksien jälkeen jäänee junnamaan melko tavalla paikoillaan.

Koska perinteiseen IMF:n holhoukseen velkasaneerauksien ja devalvaatioiden kautta maa ei voi päästä ulos, jäävät nämä uhittelut oikeastaan ainoiksi mahdollisuuksiksi. Kreikkaa ei voida potkia ulos eurosta – sellaista juridista käytäntöä ei ole. Jos Hollanti ja Saksa eivät halua olla samassa veneessä Kreikan kanssa niin heidän on itse jätettävä laiva.

EKP tulikaste lähestyy

Keskuspankkimme on jälleen aloittanut mittavanoloiset velkakirjaostot kaksikolta Italia ja Espanja. Italian talous polkee koko EU:n tavoin lähes paikoillaan ja Espanjan teollisuus hörppäsi kunnolla. Kertauksen vuoksi kerrottakoon, että tässä kuussa Italialla on ennätysmäärä velkakirjoja erääntymässä ja syyskuun jälkeenkin ihan mukavasti loppuvuotta kohden. EKP:n tuleekin pitää ns. margin trading -kaupat poissa ja siksi velkakirjojen osto on oikeastaan pakollista. Muutoin sekä Espanja, että Italia ajautuvat tukitoimien piiriin. Sikälimikäli näille kahdelle olisi olemassa jonkinlainen tukitoimi.

Vastaavasti EKP:n tilillä pankit makuuttavat rahaa 0,75% korolla. Määrät ovat olleet toistuvasti päivästä toiseen yli 150 miljardia euroa. Syy on selvä: kun päivän graafin kaltaisia kurssipuntareita katselee niin tuossa nopeasti sulaa markkina-arvo. SocGenilta on häipynyt tämän vuoden huipuista se 60%, joten pääomitustarpeiden poispitämiseksi rahaa pitää olla jossain turvassa ja käytettävissä. Vastaavasti Portugalista on kuulunut ilouutisia ja maan talouskasvu on päässyt nollille. Se ei sitä olisi, jos portugalilaiset pankit eivät olisi ottaneet EKP:ltä yli 46 miljardia euroa käyttöluottoa. Jos tuo määrä pitäisi tulla Portugalilta niin se olisi ”kiitos ja näkemiin”.

EKP pitääkin jos jonkinlaisella purkkavirityksellä euroaluetta nyt kasassa. Kaikki ovat toimia, joihin sillä ei ole valtuuksia. Tämä jakaa mielipiteitä: toiset ovat sitä mieltä, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että lyhytnäköinen sääntöjen jatkuva muuttaminen ei toimi pidemmän päälle ja luottamus järjestelmään ropisee euro eurolta.

Poliittinen halvaus vai keinottomuus?

Markkinavoimat, salkunhoitajat ja pankinjohtajat pitkin Eurooppaa ja muuta maailmaa kilvan sättivät eurooppalaisia päättäjiä eli poliitikkoja halvaantumisesta. Jos tässä jotain halvaantumista on niin se johtuu Suomenkin kohdalla selkeästi hallitusohjelmastamme. Siellä lukee, jotta Suomen taloutta ylläpidetään sen verran harkitsevaisesti, ettei luottoluokitus mene uusiksi. Tuo luokitus muuten lähtee dramaattiseen laskuun, jos me vaikka Suomessa sanoisimme kuittaavamme kaikki Kreikan oletetut tappiot. CDS-markkinat povaavat 60% velkasaneerausta. Itse voisin sitä pitää hieman varovaisena arviona, mutta suuruusluokka on oikein. Kreikan 350 miljardista eurosta tuo tietäisi Suomelle 210 miljardin lisävelkaa toisen tappioiden kuittaamiseen. Se yhdistettynä meidän nykyiseen velkaamme niin velkamäärä talouteemme nähden olisi Kreikan lukemissa. CC olisi siten meidänkin luokitus.

Tietysti euroalueen viallisten veturien vuoksi (Saksankin talouskasvu on hyytynyt) tuota kuormaa voitaisiin tasata, mutta Kreikan velkasaneeraus tietäisi taas samaa oikeudenmukaista kohtelua myös muille ongelmamaille. Se olisi väärin meitä suomalaisiakin kohtaan. Kyllähän meillekin kelpaisi 60% velkaleikkaus, eikö vain?

Mitenkä se olisi, jos poliittisilla toimijoilla ei ole keinoja ehkäistä tätä tuhoavaa kehitystä? Paljonko se on julkisesta talouden kassasta pois joka ainoa kerta, kun lähetämme ministereitämme pitkin Eurooppaa hakkamaan päätä samaan tiiliseinään? Tällä kertaa Suomi ei onneksi ole mukana, kun G7-maat hiovat uusia kujeita Marseilles’sa. Velka on ja pysyy. Siitä pääsee eroon kahdella tavalla: maksamalla tai laiminlyömällä. Esimerkiksi jo Kreikan kohdalla BKT sukeltaisi, vaikka maalla ei menisi euron hyrrää korkomenoihin – se ei siis enää ole yksistään haihateltua talouskasvua.

Miten ratkaistaan asiat ilman talouskasvua?

Talous nykymittarien mukaan kasvaa, kun ihmisillä on mielekästä puuhaa. Nythän yhä vähemmälle määrälle löytyy mielekästä tekemistä. Kun löytyy jo vaatteet, jonkinlainen asumus, nettiyhteydet, matkapuhelimet ja tarvittaessa autokin niin kuluja tulee asumisesta, ruuasta ja energiasta. Ei juuri muusta. Säästäväisissä olosuhteissa sukulainen vaikka leikkaa hiuksetkin kylppärissä korvauksetta ilman, että joutuu alentumaan kalliiseen parturointiin. Ystäviin voi silloin tällöin pitää yhteyttä vaikka nettivideokuvan välityksellä, eikä mennä lorvimaan kaupunkien katukahviloihin törsäämään.

Joitain asioita tulee vielä ylläpitää ja pari autoakin sopii olla kaupassa odottamassa, jos vanhempi menee lunnaiksi tai piiputtaa lopullisesti. Nykyisin on olemassa sekin vaihtoehto, että auto on liian hengenvaarallinen kaikenlaisten tietokonevikojen vuoksi. Mutta niitä autoja ei tarvitse tehdä niin paljoa enää, kun valtaosalla tarvitsijoista on jo jonkinlainen kärry alla.

Samanlainen kehitys liittyy niin matkapuhelimiin, autoihin kuin muihinkin vempeleisiin. Automatisoidut tehtaat tuottavat nopeammin, halvemmalla ja niiden tehtaiden tietotaito ei ropise alas toimettomien aikakausien kanssa.

Voihan ihmiskunta taas tehdä jonkin hienon keksinnön, johon vaaditaan paljon osaavia käsiä ja pohtivia aivosoluja. Siitä ei ole mitään takeita. Kannattaisi siis pohtia sitäkin vaihtoehtoa, ettei talous tulekaan kasvamaan. Velkojakin on jo niin perhanasti, että niiden lyhentämisessä menee vuosikymmen jos toinenkin.

Tällaista tulin pohtineeksi kuultuani Yhdysvalloista niin keskuspankin johtajan Bernanken kuin presidentti Obaman ”keinoista” saada talous kasvu-uralle. Obama halusi pistää puolen biljoonaa dollaria (447 mrd) työllistämiseen, Bernanke taas vakuutteli keinoja löytyvän. Noinkohan on?

Yhdysvalloissakin on paljon tietysti vielä kansalaisia, joilla ei ole kaikkea vielä ja joille voisi juttuja periaatteessa myydä. Tätähän he kokeilivat: myivät varattomille omistusasuntoja ja miten siinä sitten kävikään? Euroopassa taas varattomille maille piffattiin kulutushysteriaa. Mites sen kanssa on käymässä?

Pitäisikö nyt siis ne Euroopan parempiosaiset maat vetää samalle tolalle niiden varattomien kanssa kuittaamalla heidän velkansa? Tukipakettisekoilu tuleekin aivan uuteen ja mielenkiintoisen pohdinnan äärelle, jos talouskasvua ei tulekaan. Millä siitä sitten selvitään?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu