EKP:n tarjoama moraalikato

Tässä aamukahvia keittäessä muistin yhden hyvän keskustelun ystäväni kanssa. Päädyimme melko hurjaan lopputulokseen. Avainsanalista antaa varmasti hieman suuntaa, mistä keskustelu käytiin. Stark ei ollut vielä pitkiin aikoihin jättänyt eroanomusta. Kävimme keskustelun joskus viime syksynä tai alkutalvesta. Sittemmin on tapahtunut paljon, mutta oikeastaan juuri mikään ei torppaa kehityskulkua. Olin jo unohtanut sen keskustelun, kunnes se tuli erään kommentin kautta viime blogissani taas muistiin. Älkää tämän jälkeen kysykö, miksi ihmeessä velkakriisiä ei saa padotuksi.

Ainekset

Tarvikelistan alkupäästä voidaan sanoa, että tarvitaan mahdollisuus ongelmaan. Se onnistui EKP:n vaatimalla vakavaraisuusvaateella. EKP kehoitti euroalueiden pankkeja suoranaisesti tukemaan valtion velkakirjaostoja. Valtion velkakirjoja kun on tavattu pitää riskittöminä niin ne on voitu laskea aina taseessa nimellisarvoltaan. Kun vakavaraisuutta piti nostaa niin nimenomaan valtion velkakirjoja hankkimalla sai riskittömäksi luokiteltavaa tavaraa, näin EKP lupasi. Toki Kreikalla, Portugalilla ja Espanjalla oli kaikille ihan sopivaa se, että luottoa sai halvalla.

Seuraava valmistusaine on hermostuneet sijoittajat. Se järjestyi Yhdysvaltain subprime-kriisin lennettyä leviäksi. Epäileväiset sijoittajat ovat hanakkaammin seuraamassa yleistä markkinatrendiä ja tappioiden pelossa he toimivat tässä vyyhdissä ikäänkuin katalyytteinä.

Lisäksi tarvitaan vielä halpa ohjauskorkotaso ja sekin hoituu helposti kriisin jälkimainingeissa deflaatiopelkojen saattelemana. Ja viimeinen silaus on Kreikka ja sen kirjanpidon esille tuomat epäkohdat. Paniikki on valmis. Muttei kaikilla.

Kreikka antoi idean

Kreikan valtiolainojen preemiot alkoivat nykiä kohti 6-8 prosentin rajaa. Marginaalikaupankäynti laukesi päälle ja hetkessä korkotaso oli kaksinumeroinen. Käytän nyt 10-vuotisia korkoja joka paikassa, jotta niitä voi käyttää referenssinä. Pian tämän jälkeen piti tehtailla tukipaketit ja EKP aloitti velkakirjaostot hätätoimenaan. Kriisi oli tarkoitus kapseloida ja se ehkä olisi voinut onnistuakin, ellei joku olisi laskenut summattavia yhteen. Syntyi selkeä moraalikadon vaara.

Mitenkä olisi, jos pieniä eriä napsii velkakirjoja muilta arveluttavilta mailta ja sitten tietää tukitoimien vuoksi pääsevänsä kaikista riskipitoisista papereista eroon? Ideaa piti ilman muuta koittaa. Irlanti nyt ehti tulla pankkiensa kanssa alas niin, että rytinä kuului. Mutta Portugali oli paljon sopivampi uhri. Se ei tiennyt, mihin kokeiluun tämä sopii. Kreikan tapaus antoi idean.

Stressitestilista voi toimia ohjeistuksena

Stressitestit kertoivat aika suoraan missä pankeissa voisi olla ongelmia. Oletetaan olevamme kuvitteellisessa Geciété Sonérale -nimisessä pankissa töissä. Meidän tulee huolehtia siitä, että tietyt pienemmät pankit jäävät liriin. Niille ei oikein lainailla, syntyy pieniä rahoitusongelmia, kurssit kääntyvät laskuun. Yksinään emme ehkä voi tätä tehdä, joten teemme herrasmiessopimuksen parin muun ison kihopankin kanssa. Aloitamme stressitestilistan kärjestä, kohteena kuitenkin portugalilainen pankki. Katsomme listan kytköksistä, mitkä muut pankit pitää saada saartoon. Ehkä muutama espanjalainen pikkutekijä.

Yhtä-äkkiä tämä pieni portugalilaispankki haluaa eroon velkakirjoista, joiden arvo voi käydä huonoksi. Ne haluavat siivota tasettaan ja olla vakavaraisemmassa kunnossa. Okei, me käymme EKP:lta kysymässä keskuspankkirahoitusta (silloin ohjauskorko oli 1%) ja menemme ostamaan nuo Portugalin velkakirjat, mutta emme toki maksa hyvää hintaa, preemiot alkavat nousta ja itse Portugalin saama rahoitus mutkistuu. Jäämme odottamaan kriisin syntyä. Meillä on empiiriset kokemukset siitä, että jossain kohtaa paukahtaa niin pahasti, että typerät suomalaiset veronmaksajat lähtevät tehtailemaan apupakettia ja EKP koittaa rauhoittaa velkakirjamarkkinoita tukiostoin.

Jaa, mutta kappas. Meillähän ihan sattumoisin on näitä velkakirjoja kaupata EKP:lle! Kas kummaa. Ei EKP nyt myöskään ihan täyttä hintaa maksa, mutta pakkohan sen on maksaa sen verran, että ne eläkerahastot voisivat nukkua rauhassa. Jos EKP ei maksakaan hyvin niin eläkerahastoissa pukkaa paniikkimyynnit päälle ja sitten on piru merrassa. Todennäköisesti siis teemme ihan hyvät kaupat EKP:n kanssa. Tämän jälkeen kuittaamme velat EKP:lle ja katsomme mitä viivan alle jäi.

Kreikasta kunnon tiliä

Italian ja Espanjan vastaavan kutittelun ohella saadaan Kreikan rahoitustilanne jo täyteen umpikujaan. Velkakirjoista sulaa prosenttikaupalla arvoa. Kaikki tahot haluavat niistä eroon. Kun EKP ei enää ostakaan niitä velkakirjoja pois, pitää ruveta latomaan CDS:iä suojaksi. Sen vuoksi niidenkin lukemat ovat jo aivan älyttömät. Brysselin kokouksessa heinäkuussa ei saneerausta vielä tehty, mutta onhan tässä aikaa odotella.

Odottelun ohella voikin keskittyä Italian pommittamiseen. Kreikan velkajärjestely on itsestäänselvyys, tukipaketteja ei enää tipu, eikä EKP:llakaan ole valmiuksia hoitaa kaikkea pienellä pääomallaan. Toisaalta, jos tukipaketteja tippuukin niin sitten tulee vain lisää maita, joita voi ruveta pommittamaan. Sehän pelaa vain meidän pussiin. Meidän tuleekin pankkien kuorossa muistaa hoilata, jotta tarvitaan ”rohkeita toimia” ja syytellä maiden johtajia ”poliittisesta halvaantumisesta”. Jotkut aivottomat kansalaisetkin yhtyvät tähän kuoroon, ihan vain meidän iloksemme. Siellä ne piruparat huutavat vain, että täystuho ja Lehman’s tulee, jos emme tee tukipaketteja – siis altistu meidän hyökkäyksillemme.

CDS:t takaavat kuitenkin hyvät tuotot tai ainakin suojat Kreikkariskeiltä.

Tilinpäätös

Moni suurpankki on tässä kertonut, miten he ovat vähentäneet altistumistaan kriisimaille. Tämän voi tulkita juurikin niin, että kauppaa on käyty EKP:n kanssa. Suurpankit ottavatkin puoli-ilmaista rahaa EKP:lta, ostaa velkakirjoja, aloittaa spekulaatiot ja ongelmiin vajotessaan myy tämän roskan EKP:n holviin meidän kansalaisten riskiksi. Pankit kuittaavat välistä rahat, maat ovat rahoitusvaikeuksissa.

Moraalikato on ilmeinen. Ei mikään ihme, ettei Starkia kiinnostanut katsella EKP:n pelleilyä. Kunnollisella ohjauskorolla tällaista moraalikadon vaaraa ei olisi päässyt syntymään. Toinen hölmö temppu on mennä ostamaan sitten näiltä pankeilta velkakirjat takaisin.

Tarvitsee toki sanoa, ettei tällä tavalla ole välttämättä toimittu, mutta kaikki palaset tuntuisi loksahtavan paikoilleen. Hyökkääjät eivät välttämättä ole pankit, kuten tässä on nähty, että ranskalaispankitkin ovat olleet ainakin jossain määrin helisemässä.

Voi olla, että koko euroalueen järjestelmä on vain yksinkertaisesti kaaottisessa tilassa. Mutta muistakaa nyt, mitä se Puttonenkin meni tekemään. Hän kehuskeli oikein tehneensä Kreikan velkakirjaostoja, kun niistä tekee hyvän tilin kuitenkin.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu