Toimiiko strategia Kreikan kohdalla?

Uusi Suomi kertoo Liikasen puhuneen ääneen. Tälläkin kertaa pitää hosua: Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (ERVV) instrumenttivalikoimaa pitää laajentaa pikapikaa. Vastaavasti Itävallassa otetaan aikalisää. Aikataulu kokonaisuudessaan, toistaiseksi olevilla tiedoilla, on luettavissa täältä.

Mielenkiintoisinta on Liikasen havahtuminen: tässä ei ollutkaan kyse ihan vain yhden maan ylivelkaantumisesta, vaan sisäänrakennetusta virheestä. Virhe on ollut, ettei erilaisten maiden velkakirjojen arvostus ole heijastanut maan talouskuntoa. Liikanen kehoittaa kiirehtimään siihen, että tämä virhe korjataan niin, ettei velkakirjojen arvostus edelleenkään heijasta maiden talouskuntoa. ERVV saisi jälkimarkkinoilta ostettua arvotonta kuraa, ehkei täyteen hintaan, mutta strategia lienee selvä.

Mikäli ERVV menee ostamaan vaikka maksukyvyttömien kreikkalaispankkien velkakirjoja jälkimarkkinoilta pitäen nämä zombit liikkeessä, joskaan ei elossa niin hetken aikaa kitkutellaan ja Kreikka päästetään lopulta konkurssiin. Tappiot siis tulevat eurokansalaisille. Onneksi ihan näin yksipuolisesta mielivallasta ei eurojärjestelmässäkään ole kyse. Tavoitteena on saada kriisi niinkuin oikeasti kapseloiduksi niin, ettei se leviäisi Italiaan. Mutta toimiiko strategia Kreikan kohdalla?

Pelastusohje #1: tukehduta potilas

Monissa maissa, joista useampi on euromaa kohkataan vyönkiristyksiä. Siis niitä toimia, jotka keynesläisen talousopin mukaan tehdään rivakkoina nousukausina. Niihin lukeutuvat veronkorotukset tai kokonaan uusien veromuotojen tehtailu ja julkisen kulutuksen menoleikkaukset.

Näistä talouskasvun ripeytymisen toiveista ei juuri ole toivoakaan, mikäli nyt hieman lukee talousuutisia. Esimerkkejä viime ajoilta voi lukea ihan suomeksikin: Yleisradion uutinen, ja samasta ajasta intoutui myös Arvopaperi kirjoittamaan kuten myös Taloussanomat.

Yleisesti ottaen länsimaissa (ns. kehittyneet taloudet) pidetään talouden moottorina yksityistä kuluttamista. Miten tämä onnistuu veropottia kasvattamalla ja julkisen palveluiden alasajolla? Yksi vaihtoehto on tietysti yksityisten velkaantuminen, ja ilmeisesti tätä inflatorista kehitystä toivotaan. Tähän ei yksityiset kuitenkaan uskalla lähteä. Vyönkiristykset siis tukehduttavat potilaan.

Pelastusohje #2: nähdessäsi hädänalaisen, teeskentele ettet havainnut mitään

Toinen mielenkiintoinen euroalueella suoritettu toimi on ollut johdonmukainen tosiasioiden kieltäminen. Mikkelin Palloilijoiden lahja Euroopan talousmaailmalle esittää yhtä viestiä: Kreikka ei ole maksukyvytön. Tässä pari muuta lausuntoa Helsingin Sanomissa ja Arvopaperissa.

Jälkimmäinen on sikäli mielenkiintoista teeskentelemistä, että tietenkin erilaisia skenaarioita pidetään yllä, kuten Tuomioja kertoo tässä Uuden Suomen uutisessa. New York Timesin artikkeli teeskentelystä euroalueella on toki ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Tämä voidaan tietysti nähdä markkinoilla omituisena käyttäytymisenä. Voi myös olla, ettei kärsivällisyys riitä odottaa ”väistämätöntä” (tämä myös markkinoiden tulkinta, ei vain allekirjoittaneen) Kreikan velkasaneerausta. Tämä voi johtaa euroalueen velan hylkimiseen. Pelisääntöjä ei voi joka käänteessä vaihtaa ilman, että uskottavuus katoaa.

Pelastusohje #3: vitkuttele avun kanssa maailman tappiin asti

Kreikan kohdalla teeskentely ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään hyvään. Kreikan menot kasvavat ja tulot pienenevät. Kodittomuus lisääntyy, ruokaan ja sähköön ei ole varaa ja pieniä yrityksiä menee nurin järisyttävää tahtia.

Jotkut voivat ajatella niinkin ilkikurisesti, että tämä on huijarikreikkalaisille ihan oikein. Haluaisin vain muistuttaa näille, että kirjanpitoväärennökset tekivät ihan muut kreikkalaiset kuin nyt suurinta kärsimystä kokevat, näihin rikoksiin täysin osattomat henkilöt. Lisäksi syy on EKP:n.

Tämä vitkuttelu velkaloukussa olevan Kreikan velkajärjestelyn kanssa voi räjäyttää paljon pahemman ruutitynnyrin. Ei kansannousuilla, verisillä vallankumouksilla ja sodilla ”uhkailu” ole yhtään sen ihmeellisempää kuin Lehman-kohtalolla ”uhkaileminen”.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu