"Kreikka on pian pihalla eurosta"

Näin kertoi Charles Dumas, Lombard Street Researchin päästrategi. Hänen uusin kirjansa, The American Phoenix kertoo karusti, miten Yhdysvallat ajallaan selviytyy euroaluetta paremmin vellovasta kriisistä. Sen enempää pohtimatta miten Yhdysvalloille käy, käyn pohtimaan josko Kreikan ero eurosta jäisi ainoaksi irtiotoksi.

Valtioiden velat mitättömiä

Euroalueen velkakriisissä paljolti ovat olleet esillä vain valtioiden velat. Vaikka tällainen ylimalkainen tulkinta on ehkä jossain määrin puolusteltavissa Italian kohdalla: Italialla on alhainen yksityinen velkaantumisaste. Vuonna 2008 euroalueen kollektiivinen valtioiden velkaantumisaste oli jopa pienempi kuin Yhdysvalloissa. Vuonna 2010 Yhdysvaltain liittovaltion velkaantuminen oli jopa n. 10% suurempi alueen BKT:hen nähden ja se kasvoi nopeammin kuin euroalueen. Siitä huolimatta suuremmassa lirissä on euroalue.

Kokonaisvastuita katsellessa pitää valtion velkakuormaan pinota päälle yksityiset velat sekä rahoitusalan firmojen muut vastuut. Tämä pino on Kreikan kohdalla osapuilleen 750 miljardia euroa. Logiikka on tämä: valtion lisätessä tulojaan tai karsiessa kulujaan kutistaakseen omaa velkataakkaansa kaatuu tämä yleensä suoraan yksityisten murheeksi. Samanlainen murhe on pitkälti koko euroalueella, em. Italia iloisena poikkeuksena.

Viime vuosikymmenen ”hyvinä vuosina” valtioiden velat euroalueella putosivat keskimäärin alle 70% BKT:sta, mutta rahoitusalan firmojen vastuut kohosivat 200% aina 250% asti alueen BKT:sta. Yritysten velkaantumisaste pysytteli myös hyvin korkealla.

Muistakaa Irlanti ja Espanja

Kaksi kovinta valtioiden velkaantumistahtia euroalueella on 2008 alkaneen kriisin seurauksena pitäneet kaksikko Irlanti ja Espanja. Vuonna 2007 Irlannin valtion velkamäärä oli kadehdittavalla tasolla noin 25% BKT:hen nähden. Espanjalla velkaantumisaste oli osapuilleen sama kuin Suomella: n. 35% BKT:sta.

Kolmessa vuodessa Irlanti kiri yli 80% velkaisuusasteeseen ja Espanjankin velkaisuusaste pamahti melkein 70 prosenttiin. Tämä johtuu Irlannin päätöksestä ottaa ongelmapankit vastuulleen. Näin suoranaisesti korkea rahoitusalan vastuukasa siirtyi valtion velkaantumiseksi. Espanjan kohtalona taas oli pamahtanut asuntokupla. Irlanti voi vielä saada kelkkansa käännettyä, kiitos hyvällä tolalla olleen valtion velan. Espanjalla sen sijaan ongelmia riittää. Espanjan vajeet kasvavat edelleen kovaa tahtia ja maan työttömyys on hälyttävän korkealla. Eritoten nuorisotyöttömyys voi aiheuttaa koviakin rakenteellisia ongelmia pitkälle tulevaisuuteen.

Tuhkimot jalkineiden sovituksessa

Kreikka on väistämättä maksukyvytön ja saneeraus on edessä. Troikka (IMF, EKP & EU) on puhelinneuvotteluissa Kreikan kanssa, eikä huomisellekaan ole tiedossa suuria uutisia. Nordean viikkokatsauksessa todetaan, ettei Kreikan velkajärjestelykään taida riittää Kreikan talouden oikomiseen. Toisin sanoen Kreikka silti kärsii euroalueen tarjoaman jalkineen epäsopivuudesta. Viikkokatsauksessaan Nordea ei silti näe Kreikan irtaantuvan eurosta. Teemana tuntuisi olevan Kreikan väkisin pystyssäpitäminen.

Kokonaan toinen asia on, haluaako Kreikka mitenkä pitkään katsella kansansa kärsimystä, tai tuleeko kreikkalaisille mitta täyteen. Kreikka ei pysty yksipuolisesti laiminlyömään velkojaan alijäämäisellä budjetilla, mutta paljoa sen ei tarvitse trimmatakaan jättäessään korkomenot huomiotta. Kyseessä onkin tilanne, että jos muiden euromaiden armahtama velkasaneeraus ei tule riittävän nopeasti niin tilanne ryöstäytyy käsistä hallitsemattomaan konkurssiin.

Muut ongelmamaat ovat nyt aitiopaikalla katselemassa, miten Kreikan tuhkimon jalkinesovitus sujuu. Heillä on omat takaraajat paljaana ja kylmä hiki otsalla. Rankkojen säästökuurien edetessä heille voi hyvinkin käydä kreikkalaisittain köpelösti. Odottaa voi ainakin Espanjan tilanteen pahenevan, joskin nyt on Italia enempi luupin alla. Portugalinkaan tilanne ei ole häävi. Näistä maista jokainen voi jossain määrin pohtia mahdollisesti eurosta eroamista kalliin euron vuoksi. Tilanne ei välttämättä ole pysyvä, mutta pitkään nämä maat eivät näitä paineita kestä. Ja vaikka Kreikka irtaantuisikin eurosta niin mitään automaattista massairtisanomisia tuskin heti tulee. Tilanne voi jäädä silti kytemään ja mikäli nyt nämä ongelmamaat eivät näe ratkaisua lähitulevaisuudessa voi eroamisia tulla jatkossa enempikin.

Unohtakaa eurobondit

Eurobondeilla asiat eivät ratkea. Ideana tietysti on, että sopeutustoimet purevat ajallaan, valtioiden velat kääntyvät laskuun ja ellei nyt koko maailma pelastu niin euroalue ainakin. Tällä hetkellä talousnäkymät ovat ennemminkin kohti uutta laajempaa taantumaa kuin kasvupyrähdyksiä kohti.

Toiseksi valtioiden uusi, kollektiivinen velka tulisi jatkossa olemaan pitkän aikaa yksinomaan saksalaisten harteilla. Ehkä suomalaisista ainoastaan pääministeri haluaisi kokeilla vastuunkantoa, mutta valitettavasti pelkään, ettei pääministeri ole oikein reaaliteettien tasalla. Ymmärrettävästi ajatus eurobondeista onkin torpattu suorilta Saksan perustuslakituomioistuimen osalta. Barroson ehdotelmat jäävät hänen, Rehnin ja Jaakonsaaren fantasiaksi. Euroalueen valtioiden kollektiivinen velkaisuusaste on muuten siinä yli 80% luokkaa, osapuilleen sama kuin Portugalin. Ihan Portugalilta vaadittaviin preemioihin emme pääse, koska osassa euroaluetta teollisuus ja sitä kautta luottamus on paremmalla tolalla. Lasku tulisi silti olemaan Suomessa miljardien luokkaa vuosittain ja Saksassa lisätaakka lasketaan kymmenissä miljardeissa.

Eurobondien puolestapuhujat aivan oikeutetusti sanovat, ettei tilanne ole kuitenkaan käyttöönoton jälkeen ensimmäisenä vuonna tällainen. Jotkut kuitenkin ajattelevat elävänsä pidempäänkin kuin yhden tai kaksi vuotta.

Eroaako Kreikka vaiko eikö eroa?

Palaan Dumas’n väitteeseen, että Kreikka ei ole kohta enää euroalueen jäsen. Toistaiseksi näillä euron kursseilla Kreikkaa ei pelasta edes ronski velkasaneeraus. Olisikin siksi loogista olettaa, ettei Kreikka kestä tässä kelkassa. Tällöin toki euron arvostus nousisi ja esimerkiksi Portugali voisi heittää ja pyyhkeen kehään. Dominonappulat voisivat kolista pitkäänkin ja lopulta sitä olisi euromaat laskettavissa yhden käden sormin.

Toisaalta niilläkin, jotka argumentoivat useamman maan kannattavan pysyä euroalueella on pointtinsa. Näistä kimuranteista kuvioista ainoastaan varmaa on se, että monella strategian suunnittelupöydällä paperia täyttyy kirjoituksista, kuvaajista ja laskelmista siihen malliin, etten ainakaan kadehdi näitä murehtijoita.

Itse pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että Kreikalle myönnetään velkojen anteeksiantoa ennen vuoden loppua ja taas kitkutellaan jonkin aikaa. Pian Portugali, Irlanti, Belgia, Italia ja Espanja ovat myös vaatimassa tasapuolisuuden vuoksi saneerauksia. Näistä koituvia tappioita ranskalaispankit sitten eivät enää kestäisi.

Toisaalta Dumas onkin sitä mieltä, että Yhdysvallat tästä nousee vielä feeniks-linnun tavoin tuhkasta. Siitä en tiedä, mutta suhteutettuna Eurooppaan Yhdysvallat pääsee kyllä vähemmällä: täällä on oikeastaan kaikki skenaariot auki aina vuosien kitkuttelusta täysimittaiseen sotaan.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu