Paukut loppuvat

Totuutta aletaan hiljalleen tuoda esille. IMF:n uusi pääjohtaja Lagarde kävi jo kertomaan, ettei rahastolla välttämättä ole paukkuja auttaa, jos Euroopan velkakriisi leviää. IMF:n nykyinen arsenaali käsittää 384 miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli noin 275 miljardia euroa.

Kreikan velkasaneeraus ei tiedä IMF:lle suoria ongelmia. Onhan tällä super senrior velkojan asema, eli tämä instituutio saa ensimmäisenä pesästä kaiken pois. Mutta ei välttämättä sekään kaikkea, ja siksi toiseksi muut euromaat jäävät nuolemaan näppejään. Näin esimerkiksi käy Suomen ”tienaamiselle”: korkotuloina olemme saaneet jonkun kymmenen miljoonaa euroa ja sinne meni sitten kaikki.

Eikä riitä: uutta pakettia ollaan toki suunnittelemassa, mutta voi se toki jäädä vielä ratifioimattakin. Lisäksi Suomen vakuusvaatimuksille olisi tulossa kova hinta, jolloin tappiomme vain kasvaisivat todennäköisimpien skenaarioiden mukaan entisestään.

Mutta mitä Kreikan vararikko sitten tarkoittaisi muille euromaille? Nyt on ideana kasvattaa väliaikaista rahastoa, lopullinen lukema riippuu kuuntelemasta tahosta. Pöydällä nyt on EFSF:n uudeksi kooksi nyt 780 miljardista eurosta aina 2500 miljardiin euroon.

Huomio tulee nyt kiinnittää useaan rintamaan yhtä aikaa. Kansalle suunnatussa viestinnässä kohteeksi tulee valtioiden velat ja EFSF:n koko. Muut, hieman vaikeammin seurattavat rintamat ovat EKP:n tase ja sen terveys, sekä tietysti liikepankkien vakavaraisuus. EKP:n paukkujen riittävyydestä ei ole tietoa. Niiden loppuminen kyllä näkyy. Pääomaa on pankilla itsellään kymmenisen miljardia euroa, ja viimeisimpien julkaisemiensa tietojen mukaan n. 150 miljardin euron edestä ylihinnoiteltuja velkakirjoja.

Valuuttapako on toinen murhe. Liikepankkien pääomitustarpeen paine kasvaa. Millään maalla ei ole oikein rahkeita tähän. Paukut loppuvat.

Katsotaanpa Ranskan maksukyky. Ranska osallistuu n. 20% osuudella EFSF:n rahoitukseen. Jos nyt rahaston koko vaikka tuplataan näin ensi alkuun niin Ranskan vastuut nousevat osapuilleen 200 miljardiin euroon. Lisäksi maalla on epävarmoja saatavia monelta Euroopan ongelmamaalta, sen pankkien luottamustila on koetuksella ja pääomitustarvehuhut vellovat railakkaana. Ranska kyllä paljasti haavoittuvaisuutensa jo vähä-älyisemmällekin kieltämällä pankkiensa pääomitushuhut. Jopa IMF on kertonut eurooppalaispankkien tarvitsevan rutkasti pääomitusta. Samaa ovat todenneet monet ekonomistit.

Mitä tapahtuu Ranskan hävitessä tämän uuvutustaistelun? Kuka korvaa 200 miljardin euron EFSF:n osuuden? IMF:n kapasiteetti siihen niukasti riittäisi, mutta millä se sitten auttaisi Ranskaa? Pystyykö Suomi pelastamaan Ranskan? Entä Saksa?

Älkää menkö siihen poliitikkojen syöttämään halpaan, että EFSF:n koon kasvatus olisi jokin taikatemppu pois ongelmista. Ongelmat vain siirtyvät portaalta toiselle ja kohti Suomea.

Vaihtoehtojen esittämistä pidetään populismina ja heti perään huudetaan, ettei kuitenkaan esitetä mitään vaihtoehtoja. Eipä siinä, pääsenpä minäkin pian seuraamaan tätä todellista teatteriesitystä kaikkien muidenkin tavoin. Kohta näistä asioista on jo turha kirjoittaa, kun korjattavaa ei enää ole.

Paukut loppuvat.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu