Suomi saa ansaitsemansa perikadon

Suurin tunnekuohu on laantunut tuon eduskunnan ”puhutaan seinille” -teatterin jäljiltä. Kyseessä tosin taisi olla enemmän nukketeatteria. Päivän eduskunnan keskustelua puitesopimuksesta voi luonnehtia hyvin sanalla pohjanoteeraus. Suomi saa ansaitsemansa perikadon.

Päätökset on jo ilmeisesti tehty ja edustajamme painelevat puolueesta riippumatta pitkälti samalla linjalla kuin pahankuriset kakarat: sormet korvissa pälätetään yksisuuntaista informaatiota. Tämä ei ole enää hallitus vs. oppositio -käsittelyä.

Mikä tässä oikein mättää? Jos jotkut edustajat kertomansa mukaan ovat jonottaneet puheenvuoroja ”läpi yön” niin ilmeisesti pitäisi olla jotain asiaakin? Suomainen keskustelukulttuuri on edelleen ”en ollut kuuntelemassa” -defenssiä. Keskustelutaito näkyi myös jonotetun ajan hyödyntämisessä, oikeastaan vasta edustaja Mauri Pekkarisen (kesk.) puhe sisälsi asiaa, ja puitesopimuksen keskustelun mittari näytti jo tuntia sen alkaessa. Syntyneestä debatista jäi maku, ettei sitä kuunneltu: samoja suosikkilevyjä pyöriteltiin ikäänkuin Pekkarinen olisi käyttänyt puheessaan jotain vierasta kieltä.

Edustaja Timo Soini (ps.) kävi ilmoittamassa selkeästi kantansa, kertoi miten ”häkkyrään laitetaan lisää tavaraa”. Ihan osuva kielikuva, muttei nyt sentään toistamisen arvoinen. Tämä keskustelu oli kuitenkin sellainen, johon on valmistauduttu. Puheitaan voi värittää vaikka Soinin tapauksessa sanoa tyyliin: ”Yksillä hiileillä ei kauaa grillata”.

Edustaja Kimmo Sasi (kok.) kävi hieman asiaan kiinni, muttei hänkään riittävästi. Suuren valiokunnan pj. Mia-Petra Kumpula-Natri (sd.) sen sijaan toimi kauhukuvien maalaajana. Sijoittajavastuun viidenneksen alaskirjaukset hän sai sanotuksi, muu anti oli surkeaa.

Neljän pintaan sali olikin jo tututun tyhjä. Näin Suomen parlamentti käy keskustelua yhteisistä asioistamme. Tämä oikeastaan alleviivaa sen, ettei muiden viestintää haluta kuunnella ja kun osallistujamäärä on näin vähäinen ei keskusteluakaan pääse syntymään. Meillä pitäisi olla 200 edustajaa valittuna. Montako miljoonaa edustajaa pitää valita, että asioista keskusteluun saadaan se 200 paikalle? Tai edes 150.

Ilmeinen päätelmä on, että päätökset ovat jo lukkoonlyötyjä ennestään, joten miksi me sumutamme itseämme ja pidämme moisia keskusteluhetkiä ylipäätäänkään? Uskomukseni edustuslaitoksemme talousasioiden ymmärrykseen laski ropisten, mutta kun esimerkiksi Saksassa asian tiimalta on käyty perustuslakia asti peilaamaan päätöksiä niin me annamme esimerkkiä ”evvk”, eli nuorten suosikkiakronyymi sanoista: ei vois vähempää kiinnostaa.

Toivottavasti ymmärrätte edes hävetä, poissaolleet edustajat – koskee myös kesken keskustelun poistuneita edustajia. Pianpa Suomi saa ansaitsemansa perikadon.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu