Karhisen osuma – ja siitä johtuneet pohdinnat

Uusimman OP-Pohjola -lehden (3/11) pääjohtaja Reijo Karhisen pääkirjoitus Jyvät erottuvat akanoista on harvinaislaatuisen onnistunut kirjoitus. Se ei sisällä harhaisia mielikuvia, se suhteuttaa asiat oikein ja se kannustaa tekemään terveitä ratkaisuja. Mikä tärkeintä, se herättää myös pohdintaan. Pitää antaa täydet pinnat kirjoitukselle.

Realismi mukana

”Taloussyksystä on tulossa vaisu. Näyttää vahvasti siltä, että teollistuneet maat käyvät loppuvuonna lähellä taantumaa”, Karhinen kirjoittaa alkumetreillä. Vaikka ilmaisumuoto on varovaisen toiveikas niin siinä on kuitenkin realismia mukana. Euroopan talouslukujen solkenaan virtaava heikompaan kehitykseen viittaava tulostustahti ei ota laantuakseen. Taantuma ei poistu sillä, ettei siitä kirjoiteta tai siitä valehdellaan ylioptimismin avulla. Se on herätys meille kaikille, ei vähiten hallitukselle.

Suomi ei välttämättä vielä tänä vuonna vajoa taantumaan. Se ei niinkään johdu nykytilanteen erinomaisuudesta; vaan siitä, että vertailuluvut ovat pitkään olleet melko huteria. Periaatteessa euroalueen maista Saksalla on monessa mielessä samanlaiset talouden tunnusluvut kuin meillä. Saksan talouskasvu sen sijaan kyykähti jo lähes nollatasolle kesällä, mutta se johtui siitä viime vuoden elvytyksen tuomasta pirteydestä.

Valitettavasti kävi niin kuin pelkäsin: elvytyksen piristysruiske ei ollut riittävä saamaan potilasta terveeksi. Kovempaan hoitokuuriin taas ei ollut mahdollisuuksia: nyt puhutaan jo keskeisten maiden luottoluokituksista. Uhkapeli epäonnistui. Viimeistään sen vuoksi pitäisi ottaa kriisi nyt jo tosissaan ja tunnustaa sen syvyys. Tässä on vaarana käydä kuten Stalingradissa n. 70 vuotta sitten: jääräpäisyys kostautui pahemman kerran.

Maksukyvyttömyyden kieltäminen Kreikalta johtaa siihen, että pian tilanne leviää muuallekin ongelmamaihin. Italian ja Espanjan kevyt saneeraus nyt yhdessä Kreikan jämerän saneerauksen kanssa on selkeä vaihtoehto, jota ei vain haluta tehdä monesta syystä. Ensiksi se on arvovaltatappio ja toiseksi se toisi esiin poliittiset epäkohdat talouden diversiteetin tunnustamisesta euroalueella.

Taloudelliset tappiot ovat joka tapauksessa edessä. Suomi hyötyisi sitä paitsi eniten saneerauksista. Meidän tukirahojamme tarvittaisiin vähemmän ja eteläisten euromaiden velkakierre helpottuisi, jos ei kokonaan katkeaisi. Päästessään terveemmälle pohjalle ilman tukahduttavia korkomenoja kaupankäynti tulisi pidemmällä aikavälillä piristymään siihenkin suuntaan.

Suomessa toimivat pankit hyvässä kunnossa

Karhinen palaa myös EBA:n stressitesteihin pääkirjoituksessaan. Sen enempää ottamatta kantaa siihen, olivatko testit realistiset niin hän huomioi sen, että hänen pankkinsa oli kympin kärjessä. Toki hän kirjoitti alleviivatakseen, että testit olivat tiukemmat kuin ne ensimmäiset. Yhtä kaikki vaikka lepsu testi olikin: kärjen tuntumassa mennään.

Suurimmat mahdolliset uhkakuvat ovat tietysti monikansalliset toimijat. Tanskassa pieniä pankkeja kippailee. Syy on kaksijakoinen: liikaa yksityistä velkaa ja Tanskan kruunun eurokytkös. Monikansallisten pankkien emämaassa tapahtuva epävarmuus luikertelee helpommin myös kotimaahamme. Kilpailuttakaa ja vertailkaa eri pankkeja. Hyöty voi olla yllätyksellisen merkitsevä.

Luottoluokittajien uskonlahko

Karhinen kertoi myös ihan ansiokkaan rehellisesti luottoluokituslaitos Moody’s Investors Servicen aikeista tiputtaa pankkinsa luottoluokitusta. Hän ei huutanut sen olevan mitenkään järkyttävä vääryys. Karhinen kirjoittaa asiasta näin: ”Onko siinä ristiriitaa, että stressitestitulos on Euroopan parhaita ja silti uutiset kertovat OP-Pohjolan mahdollisesta luottoluokituksen laskusta? Itse asiassa ei”.

Liian paljon laitetaan luokituksille kaksi luokkaa: ”AAA” ja sitten ”ne muut”. Itse asiassa luokkia ns. investointiasteella on useita, ennen kuin luokka määritellään roskaluokaksi. Karhinen oivalsikin oikein hyvin kirjoituksessaan, että luokitus on linjassa kahden muun suuren yhdysvaltalaisluokittajan kanssa. Nämä luokitukset ovat jo tulleet ennen 2008 ryminöitä. ”Todistuksen arvosana yhdeksän puoli voi siis muuttua yhdeksiköksi”, Karhinen jatkaa.

Siitähän tässä nimenomaan on kysymys. Ei kouluarvosanoiksi muutettuna yhdeksikkökään ole surkea tulos. Epävarmoina aikoina vain tehdään luokissa rankka kahtiajako. Toisaalta luokituksissa on edelleen räikeitä virheitä. Niistä yliampuvimmat ovat valtioiden luottoluokituksissa. Suomenkin luokka on yliarvostettu; etenkin, jos katsoo kulurakenteita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten kansanterveydentilan ennusteita jne. Näiden huomioiminen vaateisi kuitenkin kovaa perehtymistä, ja siksi luokat ovat suurpiirteisiä ja napataan helpoiten saatavista tunnusluvuista. Lisäksi näitä pelkkiä lukuja pystyy helpommin vertailemaan.

Luokituslaitosten uskonlahkosta kertoo pitkälti se, että kun Euroopassa on laskettu luokituksia sieltä sun täältä niin heti ollaan syyttämässä luokittajia ymmärtämättömyydestä. Karhisen asenne oman firmansa luokitukseen nähden on siis kunnioitettava ja ennen kaikkea terve.

Kotimaiseen omistuspohjaan

Kun tuo taantuma näyttää tulevan kaikista tukiviritelmistä huolimatta, tai jopa niistä johtuen, niin kehoitan katsomaan enempi mahdollista etua. Tulee se taantuma syystä tai toisesta niin se lienee kuitenkin täysin realistinen arvio. Moni ulkomainen sijoittaja myy omistuksensa epävarmoina aikoina ”periferiasta”. Hän ei ole ehkä jaksanut perehtyä jonkun ”pikkumaan” rakenteisiin ja muuhun. Tulosjulkistukset ja osavuosikatsaukset hän osaa lukea ja hakeutuu välittömästi lyhytjänteisenä turvasatamiin.

Omistusosuuksia on siis mitä ilmeisimmin tulossa halvalla myyntiin. Pientä esimakua tässä on jo kuukauden ajan ollutkin ja käppyrät ovat sangen mielenkiintoisia. Oheisessa kuvassa näkyy nyt valtoimenaan vellova epävarmuus. Välillä yritetään saada ns. hätäkäynnistys kuntoon, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Odotettavissa on, että tuosta pudotaan vielä useampi sata pistettä, mahdollisesti jopa lähemmäs tuhannen. Siinä on tulevalle ajalle hyvä ostohetki. Saadaan suomalaiset firmat suomalaiseen omistukseen. Osakesijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Tämän hetken taso on ihan kohtuullinen, joissain osakkeissa on edelleen ilmaa ja rutkasti, toisissa taas on nipistetty läskit ja ilmat pois.

Se ei silti tarkoita, etteikö alelappuja voi näkyä enempikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että keväällä osinkojen irtoamisaikana syntyy helposti hetkellisiä tankkauksia ja mikäli hintataso tässä ennen kevättä käy alempana kannattanee siirtyä pitkään positioon.

Jos koko perhanan euroalue ajautuu heikoimmille luokituksille ja rahoituksen hinta nousee ja konkurssiaallot alkavat niin sijoitukset menettävät sitten arvonsa. Tosin siinä skenaariossa sitä on varmasti riittävästi muutakin murehdittavaa kuin sijoitusten menettäminen. Mutta jos vaihtoehto on 100-200 € viikonlopun hummailuun niin pitäisin valintaa selkeänä: ostetaan kotimaiset yritykset kotimaiselle omistuspohjalle.

Kaikkein kärsivällisemmät ja hyvin toimeentulevat voivat ottaa osaa niihin talkoisiin jo nyt. Vähemmän riskiä sietävien kohdalla kehoitan edelleen varovaisuuteen. Noista nykyhinnoista kun voi sulaa vielä 20% nopeastikin pois.

”Epävarmana aikana meillä on vielä yksi etu, jota moni saattaa kadehtia. Olemme täysin suomalainen toimija, jolla on kasvolliset omistajat ja kasvolliset paikalliset toimijat ympäri Suomen”, sanoo Karhinen.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu