EKP:n oikeudenkäynti

Sain mielenkiintoisen tehtävän lähteä taustoittamaan Perussuomalaisten Nuorten julkilausumaan keskuspankkimme toimista. Ne toimet ovat kyseenalaisia, korkeariskisiä, sääntöjenvastaisia ja diktatuurisia. Tavaraa tuli paljon, enkä halunnut lähteä karsimaan pohjustuksesta tämän enempää pois. Itse asiassa kritisoitavaa olisi ollut enemmänkin. Mikäli asia edes etenee julkilausumaan asti, tekstiä tullaan varmasti typistämään vesurimaisin ottein. Tässä pohjustus kokonaisuudessaan, olkaatten hyvät:

Euromaiden kansalaisten yhteinen keskuspankki, Euroopan Keskuspankki (EKP)
pyörittää toimintojaan hieman reilun 10 miljardin euron pääomalla.
Kansallisten keskuspankkien kanssa, kuten Suomen Pankin, pääoma kipuaa
noin 80 miljardiin euroon. Tällä pääomalla EKP on ryhtynyt erittäin
vaaralliseen uhkapeliin. Sen taseissa roikkuu satoja miljardeja enemmän ja
vähemmän arveluttavia arvopapereita.

EKP on sääntöjensä mukaan itsenäinen ja puolueeton toimija. Tätä on vaikea
hyväksyä kaikkien viimeaikaisten toimien valossa. Kolme vuotta sitten
Yhdysvalloissa puhjennut asuntokupla on johtanut siihen, että EKP on
tinkinyt säännöistään ja periaatteistaan yksi toisensa perään.

10.5.2010 EKP romutti ensimmäistä kertaa peruslinjauksiaan. EKP ilmoitti
tuolloin ryhtyvänsä ostamaan jälkimarkkinoilta euroalueen maiden
joukkovelkakirjoja. EKP:n tavoitteena oli saada pidettyä erinäisten
kriisimaiden lainakorot alhaalla, sillä epärealistisella tasolla, joita
EKP oli valheellisesti ylläpitänyt pitkän aikaa viime vuosikymmenellä.
EKP:n mukaan euromaiden velkakirjat olivat viime vuosikymmenellä täysin
riskittömiä arvopapereita ja siksi niitä himoitsivat yksityiset
rahoitusalan yritykset saadakseen vakavaraisuuslaskelmansa näyttämään
hyvältä. Tämä johti myös näiden maiden velkakirjojen kovaan kysyntään,
mikä puolestaan alensi nyt kriisin kourissa vellovien maiden
velkaantumiskynnystä entisestään. Kreikan tai Saksan velkakirjat olivat
yhtä kaikki päällisin puolin samanlaisia.

EKP ei kuitenkaan onnistunut uhkapelissään. Kun Kreikan velkakirjojen
referenssitasona pidetyt 10-vuotiset lainakirjojen jälkimarkkinakorot
nousivat 6-8% korville, tietyt instituutiot määrittelivät ne eri
marginaaliluokkaan ja siitä kului muutama päivä, kun Kreikka oli
pyytämässä apua rahoitukseensa. EKP osti tuolloin Kreikan, Portugalin ja
Irlannin velkakirjoja yhteensä n. 75 miljardin euron edestä, eli
osapuilleen saman verran kuin mitä sillä ja sen alaisuudessa toimvilla
kansallisilla keskuspankeilla on pääomaa. Vielä vuonna 2010 EKP:n oma
pääoma oli puolet nykyisestä, noin 5,8 miljardia euroa.

Nämä poikkeustoimet eivät kuitenkaan riittäneet. Seuraavaksi EKP lähti
ostamaan yksityisten rahoitusalan yritysten, lähinnä siis liikepankkien,
velkakirjoja. Sääntöjen mukaan velkakirjoilla tulee olla tällaisessa
ostotilanteessa riittävä vakuusarvo, eli ne eivät saa olla
roskalainaluokiteltuja papereita. Pian Kreikan pankkien velkakirjat olivat
luokiteltu järjestäin roskalainaluokkaan. Se ei EKP:n toimia hidastanut.
Viime vuoden lopulla rahoitusta osaksi vakuudellisia ja osaksi täysin
vakuudettomia velkakirjoja vastaan oli kerääntynyt EKP:lle jo yli 300
miljardin euron edestä. Kaikki vastuut mukaanlukien pääomavivutus oli jo
yli 20-kertainen. Vastaavanlaisia määriä löytyi mm. Lehman Brothersilta.

Tämänmuotoinen tukitoimi on tehty kiertämään EKP:n erästä muuta sääntöä:
se ei saa suoraan rahoittaa jäsenmaita. Toisaalta roskalainaluokassa oleva
pankin velkakirja ei markkinoiden mukaan nauti juuri sen suurempaa
luottamusta kuin talouspyyhkeen palanen. Käytännön eroa tällaisten
velkapaperien ostamisella ja suoralla tukemisella ei juurikaan ole.

Viimeisimmät tiedot EKP:n uusista tukiohjelmista kertovat seuraavaa:
Brysselin kokouksessa heinäkuussa, jolloin sovittiin alustavasti
väliaikaisen vakausrahaston toiminnan laajentamisesta, EKP sitoutui
rahoittamaan kreikkalaisia pankkeja 20 miljardin edestä. Tämä laskettiin
kompensoimaan lievän ”valikoidun velkasaneerauksen” aiheuttamat suorat
tappiot. Samaten uudelleen alkanut valtioiden velkakirjojen ostelu, nyt
pääsääntöisesti Italian ja Espanjan, ovat paisuuntuneet 30.9.2011
päivitetyn tiedon mukaan jo 160 miljardiin euroon. Lisäksi EKP on
ilmoittanut uudesta velkakirjojen osto-ohjelmasta, kokoluokaltaan 40
miljardia euroa aivan hiljattain.

Kiertely on EKP:lle muutenkin tuttua. Em. Brysselin kokouksessa Kreikan
velkasaneeraus kierrettiin siten, ettei kalliita vakuutusmaksuja nostaneet
huolestuneet sijoittajat saaneet korvauksia. Tällainen kiertely johtaa
epäluuloon. Kaiken lisäksi EKP on itse tarjoutumassa ostamaan velkakirjoja
ja se tuntuu myös olevan jäävinä päättämässä velkasaneerausten
ajankohdasta. Näin sijoittajat eivät voi tietää tuleeko heidän pitää
vakuutetut velkakirjansa vai myydä ne pienellä alennuksella EKP:lle. Toimi
on moraalitonta ja suoranaista petkuttamista.

EKP on tuominut monasti euroalueen politiikot hitaiksi ja
aikaansaamattomiksi. Poliitikot toimivat kuitenkin demokratian sääntöjen
mukaan, eivätkä yksipuolisella diktatuurisilla toimilla EKP:n tapaan. Nämä
toimet nähdään myös hyvin kyseenalaisina ja riskipitoisena uhkapelinä.
EKP:n latoessa syytä poliitikkojen niskaan se kuitenkin unohtaa itse
aiheuttaneensa matalalla korkotasolla euroalueen ripeää velkaantumista.
Esimerkiksi vuosina 2004-2005 ohjauskorko oli kahdessa prosentissa, kun
sen olisi tullut olla vähintään kaksinkertainen. EKP kyseenalaiset ja
sääntöjenvastaiset toimet tulee kyseenalaistaa. Sen uhkapeli ei ole tuonut
toivottua tulosta. Ja osittain jatkuvien sääntörikkomusten ja uusien
moraalittomien toimien vuoksi EKP on itse asiassa ollut mukana vain
pahentamassa kriisiä. EKP:n poikkeustoimet tulee siksi tuomita ehdottoman
yksipuolisesti ja jyrkästi.