Miksi Dexia etuili?

Huomion ollessa naulittuna Italian valtion korkokäyriin, pääsi ikäänkuin tutkan alta livahtamaan ikävä yllätys euroalueen ytimestä. Dexia meni nurin. Moni on ihmeissään, miten näin pääsi käymään? Minä jäin ihmettelemään, miten se pärjäsi näinkin pitkälle.

Elokuun alkupuolen blogeistani löysin kaivaa seuraavaa: Hallitusongelmissa seilannut Belgian selviytyminen näinkin pitkälle on ollut minulle yllätys. Belgia
on kohtuullisen pieni talous, joskin maalla on niinikään sairaalloisen
ylilihava pankkisektori ja maa on kahden eripuraisen kansan liitto,
flaamien ja valloonien.

Fortisia ja Dexiaa en suoranaisesti maininnut, mutta pankkiongelmat olivat tiedossa. Dexian taseesta löytyy reippaanlaisesti ongelmamaiden velkakirjoja. EKP:n lyhytaikaisesta rahoituksesta huolimatta pääsi käymään näin. Dexia on malliesimerkki eurooppalaisen pankkien virheistä: hankkivat lyhytaikaista rahoitusta ja myöntävät itse pitkäaikaisia luottoja. Lyhytaikaisen rahoituksen hankkiminen johtuu luottolaman noususta ja siitä, ettei EKP ole muuta tarjonnut. Vasta hiljattain EKP ilmoitti jakavansa myös pitkäaikaista, jopa vuoden mittaista rahoitusta. Köysi kiristyy kaulalla. Poikkeustoimien repertuaaria on pakko laajentaa. Kohta sääntöjä ei enää ole. Anarkiaahan tässä nyt ollaan kaipaamassa.

Luottolaman nousu taas johtuu Dexian kaltaisten pankkien ongelmamaiden velkakirjojen itsepintaisesta nimellisarvon kiinnipitämisestä. Nyt, kun Dexia pääsi toisestakin EBA:n stressitestistä lävitse ja kriisi on siirtynyt selkeästi ns. euroalueen ytimeen niin on vaikea nähdä luottolamapelkojen vähenevän. Vasta pari viikkoa sitten Dexia painotti nimenomaan stressitestituloksia ja kehui olevansa terve kuin pukki.

Belgia kuittaa nyt sitten suorilta 4 miljardin edestä tukitoimia. Kokonaislasku tulee kohoamaan kymmeniin miljardeihin. Belgian taakaksi tullee yli kymmenkertainen loppulasku tämän 4 miljardin euron käsirahan lisäksi. Maan velkaisuusaste on likimain 100% BKT:sta, joten katseet onkin mielenkiintoista siirtää Belgian vastuisiin. Valtiollakin on jo yksistään yli 300 miljardin kuorma niskassa, mutta kuten pankkikriisi osoittaa, on rahoituslaitostenkin riskikuormat syytä ottaa ainakin sivuhuomautuksena esille: silloin ollaan 480 miljardin euron kieppeillä.

Tuosta määrästä on paha sanoa, minkä verran alaskirjauksia tullaan toteuttamaan, mutta ei Belgiakaan noita maksele tässä nykytilassa.

Väliaikainen vakausrahasto käynee liian pieneksi jo tämän vuoden puolella, eritoten jos Merkel antaa Sarkozylle periksi ja antaa luvan käyttää vakausrahaston varoja pankkien pääomittamiseen surutta. Näin ollen Urpilainen tullee esittämään vielä Suomen takausvastuiden kasvattamista parillakymmenellä miljardilla eurolla.

Slovakia voi meidät pelastaa vielä huomenna.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu