Barroso hurjana

Euroopan komission ylivaltias pisti kovat ukaasit pöytään. Sanoma kulkee tähän malliin: pankkien omistajat, pääomittakaa ongelmapankkinne tai muuten… tai muuten… veronmaksajat tekevät sen puolestanne. Esimerkiksi ranskalaispankkien viimeaikainen kurssikehitys kertoo nopeasti, kuka laskun lopulta maksaa.

Slovakia äänestää nyt sitten asiasta ilman maata johtavaa hallitusta, ja mitä ilmeisimmin väliaikaisen vakausrahaston koon kasvattamisen ja leväperäisen tukiautomaation puolesta. Tähänkö ratkesi nyt sitten Euroopan yllä leijuva pankkikriisi?

Ei ratkennut. Vaikka olisi mitenkä ahkera niin viikonlopun pullonpalautusrahoilla ei venäläisten myymää avaruusturismimatkaa makseta. Kysymys jää pöydälle: mitä tehdään täysin riittämättömän kaliiberin vakausrahastolla? Nopeimmat ehtivät jo vastata, että kokoa kasvatetaan – Citigroup, sattumoisin talkoisiin hurjalla määrällä osallistuva brittipankki, ehdottaa 2500 miljardin euron pajatsoa. Samalla nämä nopeimmat vastaajat ihmettelevät, mistä se jyrkkä ”ei onnistu” kuuluu. Kuullostaako Saksan perustuslakituomioistuimelta? Kuinka paljon tässä kriisin edetessä enää kehdataan ajaa demokratiaa maanrakoon samalla väittäen, ettei toiminta Euroopassa oleellisesti eroa esimerkiksi Pohjois-Korean johtamistavasta?

Oletetaan kuitenkin elävämme niin auvoisessa diktatuurissa, ja että vakausrahaston kokoa paisutellaan. Tässä kun kehitys on sellainen, että Kreikankin kohdalla vajeet euromääräisestikin vain kasvavat, samoin suhteessa alati supistuvaan bruttokansantuotteeseen. Emme tietenkään lähde alaskirjauksiin, ettei rahoittajat saa heille kuuluuvaa oikeusturvaa. Euroalueen maat painavat yhä vajemittarit päällä ja talous piiputtaa.

Tulemme vaiheeseen, jossa Ranskan korkomenot kasvavat pankkituesta huolimatta. Luokitukset ovat vaarassa niin Ranskalla kuin vakausrahastollakin. Tuettaviin maihin on tunkua. Suomen riskit ovat nyt suuruusluokkaa 30 miljardia euroa, ja tuon vakausrahaston paisutuksen sinne parin biljoonan kieppeille tuo muutaman kymmenen miljardia euroa lisää riskiä. Ilman lisäriskejäkin saamme miljardikaupalla rumennettua velkatilastojamme.

Kun joka puolella korkomenot kasvavat velkapääomien kasvamisen myötä niin yhä suurempaa talousihmettä tässä kaivataan kääntämään tuhon kurssi. Kurssi olisi pitänyt Suomen kohdalta valita toisin keväällä ja loppuvuodesta 2010, se olisi pitänyt kääntää tämän vuoden keväällä, se olisi pitänyt kääntää heinäkuun Brysselin kokouksessa ja syyskuun äänestyksessä.

Siltikään ei ole vielä myöhäistä. Mutta kun se parin biljoonan äänestys tulee esille niin se on sitten se vihoviimeinen mahdollisuus. Mitä syvemmälle olemme tähän kriisiin halunneet vapaaehtoisesti upota, sitä suuremmat tappiot meille tietysti tästä touhusta kertyy.

Mutta katsotaan nyt, josko järjen ääni voittaa jo Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaisesti, ettei taitamatonta ja näköalatonta hallitustamme jouduta vaivaamaan. Hallituksemme on liian riskialtis virheille.