Euroero ei ole mahdoton ajatus – kannen alla kiehuu

Sain viime blogiini mielenkiintoisen, lähes parituntisen videon, missä käytiin lävitse euroalueen kasvavista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta: euroalueesta eroaminen. Pääsääntöisesti asiapitoinen keskustelu on jäänyt vähemmälle, ja meteliä on lähinnä pidetty enempikin populistisella tasolla, niin suuntaan kuin toiseenkin. Myönnän itsekin alentuneeni esim. viime blogissani sille tasolle. Pääsääntöisesti olen pyrkinyt pitämään tekstejä asiapainotteisena, koska vain sitä kautta voi saada kestävät ja perustellut argumentit. Sitä kautta tulee termi oikeudenmukaisuus ja ainoastaan sitä kautta on mahdollista saada laajempi ymmärtämys edessä oleviin vaikeuksiin ja haasteisiin.

Euroerosta käydään useimmiten uuden valuutan arvon kimppuun. Siitä aiheutuisi kaameat seuraamukset, sanovat. Totean rauhallisesti, että uudella valuutalla on kolme vaihtoehtoa: se vahvistuu, heikkenee tai pysyy osapuilleen samana kuin nykyisin käyttämämme eurokin.

Mikäli uusi valuutta vahvistuisi se tietäisi sitä, että Suomen ulkomailla olevien sijoitusten ja investointien arvo kasvaisi. Samalla uudet yritysostot ulkomailla kävisivät halvemmiksi. Tuontienergia ja muut tuontitarvikkeet halpenisivat. Nimeomaan tuontienergian hinnan halpeneminen johtaisi alempiin teollisuuden kustannuksiin ja sitä kautta esimerkiksi konepajayhtiöiden energiasyöppöiset laskut pienenisivät. Tämä mahdollistaisi kilpailukykyisemmän hinnoittelun ja se osaltaan olisi lieventämässä uuden valuutan kurssinousun tuomaa vientiteollisuuden ongelmaa.

Haasteena on ilman muuta siinä kohtaa palkkauskustannusten sopeuttaminen. Siihen olisi helpompi ja oikeudenmukaisempi lähteä, koska tuontitarvikkeiden hinnat ovat pudonneet. Ostovoima siis kasvaisi ja sitä voitaisiin kompensoida esimerkiksi palkkaleikkauksin.

Toinen vaihtoehto, valuutan halpeneminen johtaisi em. kehityskulkuun täysin päinvastoin. Tuontihinnat kasvaisivat ja vienti olisi helpompaa, pl. nousevien energialaskujen ja raaka-aineiden osalta. Haasteena tulisikin tehdä entistä enemmän kotimaassa. Nykyisiä työttömyyslukuja katsellessa meillä on ihan hyvät keinot vastata tähän haasteeseen.

Mikäli uuden valuutan arvo taas pysyisi kohtuullisen samana niin juuri mikään ei oleellisesti muutu. Meillä on edelleen samat sisäpoliittiset haasteet saada verotusta keveämmäksi, yritystoiminnan poikkiteloin oleva lainsäädäntö muutettua ja julkisen kulutuksen osuutta sopeutettua talouden reaalimaailmaan.

Varaamme nyt kymmeniä miljardeja eräänlaisiin tukirahastoihin. Nämä varat voidaan tarvittaessa varata alkushokkien aiheuttamien tuhojen estämiseen.

Toinen epäilyksen kohde eurosta irtaantumiselle on valtion lainakulujen kasvaminen. Eittämättä on mahdollista, että Suomeen kohdistuvat korkovaatimukset voisivat nousta, mutta mikäli niin tapahtuu se olisi minimaalista. Suomella on kuitenkin hyvä maine oman talouden kriisihoidosta 1990-luvun alun vaikeuksista, ja maine kiirii jopa ihan 2. maailmansodan sotakorvausten täysimääräisestä suorittamisesta. Korkosijoittajien katsoessa vaihtoehtoja, jossa ovat esimerkiksi Suomi oman valuuttansa herrana ja Italia, joka kiemurtelee euron rahoitussotkujen kanssa on hyvin todennäköistä, ettei Suomea hyljittäisi.

Kolmantena käydään käytännön ongelmiin. Kalliiksi tulee vaihtaa nosto- ja parkkiautomaatit. Kyseessä on kuitenkin kertamuotoinen kuluerä. Yhtä lailla tuottavaa BKT-työtä ne automaattien rahantunnistuslaitteiden vaihto on kuin vaikkapa tasa-arvovaltuutetun virka.

Nousevien kustannusten eurossa rupeaa ikävät lieveilmiöt nousemaan. Osittain tämä ilmenee ihan ilahduttavasti vaalikäyttäytymisessä. Suomessa eurolinjaa vastustavista puolueista ainakin Muutos 2011 ja Perussuomalaiset ovat kasvattaneet kannatustaan. Puoluekenttä uudistuu, turhautuminen purkautuu oikein. Saksassa Berliinin vaaleissa sisään rynnisti Suomessakin oman sisarryhmänsä vuoksi tunnetut piraatit.

Sen sijaan ikäviin ilmiöihin tulee väkivaltaisten mielenilmausten, eli siis mellakoiden, muodossa. Roomassa pistettiin hulinaksi, Kreikassa sellainen meno on jo lähes arkipäivää. Ystävättäreni, joka vielä vähän aikaa sitten asui Italian köyhillä alueilla kertoi, että italialaiset ovat kuin barbaareja, kun kannen alla kiehahtaa pahanpäiväisesti.

Tällainen toiminta ei ole oikein. Meidän pitää muistaa, että populismilla on tietysti helppoa saada kansantajuisesti oma viesti perille, mutta jos se ei sisällä asiaa niin tarkoitus ei enää pyhitä keinoja. Sellaiseen on myös ilmeinen vaara joutua, jos demokratiasta tulee lumedemokratiaa, kuten Slovakian farssi osoittaa. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei siitä tapahtumasta koidu ikäviä seurauksia. On helpohkoa ennustaa lyhytaikaisia euroalueen hallituksia, jotka pelaavat omaan pussiin sekavalla takinkääntölinjalla. Ja kuten mielenkiintoisia näkökulmia tuovan blogistin Olli Pusan parista kommentista saa huolenaihetta. Pusa kertoi, että jos kansa alkaa huomata, ettei äänestämällä voi vaikuttaa niin mitä sitten tapahtuu?

Olemmeko me valmiit ottamaan sen riskin ja katsoa kuinka paljon siellä kannen alla oikeastaan kiehuukaan?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu