Jos ei ole varaa, vivuta

Vaikkei Slovakia olisi viivyttänyt väliaikaisen vakausrahaston ratifiointia muutamalla tunnilla, vaan olisi muutokset hyväksynyt suorilta, oikea keskustelu käytiin jo tulevista muutoksista. Näihin muutoksiin olemme eurokansalaisina ajautumassa kahdesta syystä: vakausrahaston koon kasvattamistarve on edelleen ilmeinen ja meillä ei ole siihen varaa.

Hätä keinot keksii. Eräänlaisia ideoita ratkaisemiseen on, ja ilmeisesti niistä jonkinlaisella yhdistelmällä päätetään tehdä jonkinlainen hybridimalli. Yhtenä osiona on ajateltu kasvattaa IMF:n osuutta. Siitä onkin jo kirjoitettu paljon, ettei alle 400 miljardin dollarin kassassa ole varoja juuri suurempiin toimiin. Tämänkin rahaston kokoa on ajateltu kasvattavan, ja tätä ideaa vastustaa niin Yhdysvallat kuin Yhdistyneet Kuningaskunnat. Se ei liene ihme; sillä sehän tarkoittaisi sitä, että ”neuvomisen” sijaan nämä tahot joutuisivat myös osallistumaan talkoisiin.

Rahaston koon kasvattamiseen löytyy kyllä kannatusta muualta. Brasiliasta on asialle lämmetty. Syitä löytyy parikin kappaletta: Eurooppa on Brasilian kaltaisten kehittyvien maiden tärkein kauppa-alue ja tukitoimet vahvistaisivat euroa, jolloin heidän kilpailuasemansa kohenisi. IMF:n super senior -velkojan asema takaa myös velkaselvitystilanteessa ensisijaisen roolin saada saataviaan pois. Argentiinalaisilta voi kysyä, onko siihen käytäntöön olemassa vaihtoehtoa.

Toisaalta, kun puheet ovat jo pitkin vuotta pyörineet siinä tuhansissa miljardeissa niin IMF ei pysty hallitsemaan koko Euroopan kaaosta. Euroopalla ei ole itsellä varoja käydä omaan tukirahastonsa lisäkasvatuksiin. Siten vaarassa olisi Ranskan ja jopa Saksan luottoluokat. Suomeksi lyhyehkö uutinen löytyy Talouselämän sivuilta. Tuskinpa edes nykyinen hallitus suostuisi pelkästään Suomen takausvastuulla pönkittämään vakausrahaston kokoa sanotaanko tuhannella miljardilla eurolla.

Yhdysvaltain viesti onkin seuraava: jos ei ole varaa, vivuta. Vivutus tarkoittaa pääomatonta seikkailua. Sellaisesta toiminnasta surullisia esimerkkejä ovat esimerkiksi usein kuullut ”vipurahastot”. Toisaalta, moni muu instituutio voi vivuttaa. Vipua voidaan käyttää velkavipuna, kuten kuuluisat islantilaispankit tekivät. Oman pääoman loistaminen käytännössä poissaolollaan toi karmeat tappiot pankeille.

Toinen malli vivutuksessa on käyttää EKP:a. Pitkään keskuspankki on puolustellut poikkeustoimiaan sillä, että se on myöntänyt vakuudellisia arvopapereita vastaan likvidiä rajattomia määriä. Ongelma on tullut siihen pisteeseen jo jonkin aikaa sitten, ettei tällaisia vakuudellisia papereita juurikaan ole enää tarjolla. Jano on siitä huolimatta kova, ja juotettu on. Siitä syystä pankin johtokunnasta on inflaatiohaukkamaiset tahot lähteneet hakemaan järjellisempää duunia.

Keskuspankki voisi siis hyvinkin lähteä linjalle, että likvidiä tulee satoja ja taas satoja miljardeja euroja tarjolle ilman mitään vastiketta. Periaatteessa vastike löytyy jokaisen euroalueen kansalaisen lompakosta: vakuudeton lisäarvo syö olemassaolevan rahan arvoa.

Sekä IMF:n rahaston kasvattamista lisäpääomalla, että pääomattomalla vivutuksella taituroiva keskuspankkimme voisivat yhdistää voimansa ja ratkaista kriisin? Ei se mahdotonta ole, on niitä ihmeitä ennenkin nähty.

Reaaliteetit pitää kuitenkin muistaa. Euroalue velkaantuu edelleen huolestuttavaa tahtia, työttömyys lisääntyy monissa maissa rajusti ja nimenomaan nuorisotyöttömyyden raju kasvu voi johtaa ihan rakenteelliseen työttömyyteen. Monissa maissa niin koulutus kuin terveydenhuoltokin kärsii, ja molemmat tekijät ovat poikkiteloin talouskasvun odotusten kanssa.

Ongelmasta voi hyvinkin tulla Kreikan tapauksen mukaan maksukyvyttömyys. Kenelle sitten Euroopan konkurssipesästä ladotaan saatavia ja missä järjestyksessä? EKP on ilmoittanut, ettei sen hallussapitämien Kreikan velkakirjoista tehtäisi leikkauksia. IMF tuskin poikkeaa säännöistään. Jäljelle jäisi sitten meidän väliaikainen vakausrahasto. Sen pääoman osuuden edestä sitä rahoittavat valtiot joutuisivat maksukyvyttömyystilanteissa kirjaamaan suoraan tappiot, jonka vuoksi mm. Ranskan luokitusta epäillään. Pääomattoman, eli vipuosuuden alaskirjaukset aktualisoivat sitten inflaatiopelot ja todennäköisesti viimeistään sitten myös valuuttapaon laajemmassakin määrin. Melko moni on jo sitä mieltä itse keskuspankissa, ettei tämä politiikka ole sääntökirjojen mukaista. Hintavakausmandaatin romuttaminen tästä nyt enää puuttuu.

Ei ehkä kovin kauaa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu