Vakausrahaston aritmetiikkaa

Viime vuoden loppukeväästä nikkaroitu uskottava ja massiivinen vakausrahasto, IMF:n ja Euroopan omien instrumenttien ansiosta puhuttiin hulppeasta tuhannen miljardin vakausrahastosta. Kuljetan tässä rinnalla suomenkielistä linkkijuhlaa, jos esimerkiksi 3.5.2010 peräänkuuluttamani Kreikan defaultti ei jäisi ihmetyksen aiheeksi: miksi olin sitä vaatimassa jo silloin?

Viikko Kreikka I -paketin jälkeen kreikkalaiset arvelivat jo olevansa lainamarkkinoilla jo tämän vuoden puolella. Onhan tässä aikaa pari kuukautta. Suurista muutoksista ei ollut kyse. Keskipitkällä aikavälillä tehdään vain parit eläkeuudistukset, niin se on siinä. Näin tuumaili Euroopan Unionin talouskomissaari. Mielenkiintoinen mantra toki jo alkoi 2010 toukokuussa: maksukyvyttömyyden itsepintainen kieltäminen. Bini Smaghin lausunnosta voisi siis ajatella, että hukumme mielummin kaikki kuin vain Kreikka. Jaloa. Samaten EKP:ssa korkeata palkkaa nauttii taho, joka on tosissaan ollut sitä mieltä, että Kreikka saa ohjelmansa kuntoon ja kertoo oman näkemyksensä monen toisenlaisesta analyysistä. Minäkin olen toki saanut oman osani, ei siinä mitään. Toivottavasti riskiprosentit virheelliseen informaatioon ovat ja selvitetyt.

Pitkälti kunnia hälle, kelle se kuuluu: Taloussanomien toimittajalle, Jan Hurrille. Lukaiskaapa vaikkapa tämä artikkeli. Siellä jo esillä on yli tuhannen miljardin kokonaispotit ja Suomestakin mainitaan 30 miljardin sekaantumisesta.

Myöhään illalla havaitsin Zerohedgessä mielenkiintoisia laskelmia väliaikaisen vakausrahaston koon riittävyydestä erilaisissa skenaarioissa. Lähinnä lukuja pyöriteltiin sen ympärillä, mitkä velkamaanosan jäsenet ovat vilttiketjussa tukea saamassa ja ketkä jäävät kentälle yrittämään pitää lukemia edes siedettävinä.

Vastaavia laskelmia myös Jan Hurri on tehnyt jo niinkin aikaisin kuin toukokuussa 2010. Valitettavasti mukana on vain 5 kriisimaata ja laskelmat voivat olla liiankin optimistisia. Tässä kohtaa ei ole syytä katsoa kovin pitkälle erilaisia tukitarpeisiin joutuvia maita liian tarkasti. Nuo viisi todennäköisesti ovat kaikki tukitoimien piirissä myös ensi vuonna, jopa Irlanti. Markkinoiden vaatimat korot ovat maalle tällä hetkellä liikaa. Lisäksi toipumisen mahdollisuuksia vähentää oleellisesti heikentyneet talousennusteet tulevalle vuodelle.

Mukaan on laskettu nyt viisi kriittisimmässä tilassa olevaa maata, joita on jo tuettu joko suoraan tukipaketein ja/tai velkakirjaostoin. Premissinä käytän sitä, että maat eivät tosiaan joudu suurempiin velkasaneerauksiin, eikä mikään näistä viidestä maasta pysty irtautumaan vielä ensi vuonnakaan tukitoimien piiristä.

Nämän viiden maan (Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia ja Espanja) yhteenlaskettu rahoitustarve ensi vuoden loppuun mentäessä on pyöreästi 900 miljardia euroa. Mukana on uusittavat lainat, sekä viimeisimpien arvioiden mukaiset budjettivajeet. Trendi jälkimmäisten kohdalla on toki ollut tasaisesti heikkenevä ja uusia lainatarpeitakin on ilmaantunut mm. Portugalista, Madeiralta.

Väliaikaisen vakausrahaston koko on tällä haavaa 780 miljardia euroa, josta ylitakausosuuden vuoksi luototuskapasiteetti on 440 miljardia euroa. Tästä on jo osa laskettu myönnettyihin tukipaketteihin ja todennäköisimmin siitä voi laskea myös Kreikan toisen tukipaketin osuuden pois jo käytettynä. Kun Italian ja Espanjan siirtää pois tuen maksajista tuen saajiksi niin vakausrahastoa tarvitsee useampi maa.

Zerohedge laskee ylitakausosuuden mukaan laskelmiinsa ja vähentää siitä aina tarvittavat ”tukipaketit”. Niiden erotus kuitenkin kertoo, että tukirahoihin menee näiden viiden maan kohdalla jo 430 miljardia euroa. Lisäksi tulee sitten arvioidut IMF:n osuudet. Nyt sovittu vakausrahaston koko on siis käytännössä jo syöty tässä vaiheessa.

Sitten pitäisi pääomittaa pankit. Lievimmästä päästä laskettuna tämä vie 100 miljardia. Toisaalta, luvut ovat kaiken aikaa kriisin edetessä kasvaneet hiljalleen. Sain itse ylimalkaisen tuloksen 350 miljardia euroa, joka on vielä linjassa varteenotettavempien muiden arvioiden haarukassa 200-400 miljardia euroa. Osittain tämä pankkien pääomitustarve ja todennäköisiin velkasaneerauksiin joutuvat maat tulee lasketuksi kahteen kertaan. Kävin Reutersin työkalulla laskemassa päällekkäisen osuuden: 60 miljardia euroa olettamillani velkasaneerauksilla. Toisin sanoen, jos velkaa saneerataan niin se lasketaan anteeksiannetuksi ja pääomitetaan pankkia samalla summalla.

Yhtä kaikki, koko ruletti tulisi siten maksamaan 430+350-60 miljardia euroa eli 720 miljardia euroa ensi vuoden loppuun mennessä. Mikäli tämä tehtäisiin perinteisin menetelmin, eli varataan pääomaa vakausrahastoon ylitakauksineen tarvitsemme noin 1300 miljardin vakausrahaston. Suomen osuudeksi tulisi siitä 23 miljardia euroa. Pelkästään tämä on jo lähes 10 miljardia euroa enemmän kuin mihin olemme näennäisesti suostuneet. Tähän päälle tulee laskea EKP:n kautta tulevat riskit.

Lehmanin konkurssi maksoi valtionvarainministeriön laskelmien mukaan n. 30 miljardia euroa. Kun laskemme mukaan EKP:n kautta häärättyjä vastuita, yhteensä n. 500 miljardia euroa (Suomen osuus 9 miljardia euroa EKP:n pääoma-avaimen mukaan) niin olemme jo sotkeentuneet kriisiin 32 miljardilla eurolla.

Eittämättä samantyylisiä laskelmia, joskin tätä aamublogia tarkemmin, on varmasti käyty 16 muussakin euromaassa ja suhdelukujen pysyessä samana Lehman-kriisin hintalapun ja nykyisten tarpeiden vaatimaan määrään vuodeksi eteenpäin, ollaan tultu tulokseen, että vakausrahastoa olisi syytä vivuttaa.

Periaatteessa vivutus on samanlainen asia kuin ykköstä suurempi kerroin. Mikäli toimet ovat menossa muutoin miinukselle niin tappioiden määrä vain kasvaa. Mikäli taas kaikki järjestyy niin asiat selkeentyvät nopeammin.

Käykö tässä sitten mitenkä päin? Talouden moni tunnusluku, jatkuvasti leikatut ennusteet ja kasvavat budjettivajeet, poliittisen ilmapiirin kiristyminen aina riskiin levottomuuksien syntyyn asti, kauppasodan uhka ovat tekijöitä, jotka sanoisivat jotta huonosti käy.

Tätä varmasti peljätään tuolla valintoja tekevienkin työhuoneissa. Toisaalta, kun sotkussa ollaan jo niin upotaan sitten ainakin tyylikkäästi.

P.S. Onko tämän jutun Paavo Arhinmäki jotain sukua kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu