Vararikko, euroero vai inflaatioriski

Ennakkotunnelmat ovat jälleen vähintäänkin sekavat Euroopan poliittisen johdon kasaantuessa pohtimaan miten välttää väistämätön. On rehellisesti myönnettävä, että lähes kaikki temput ovat olleet käytössä tässä väistöliikkeiden farssissa. Kysymys on siitä, ettei yksimielisyyteen päästä strategiasta. Vaihtoehtoja on kolme. Ne ovat velkasaneeraukset, EMU:n hajoaminen tai sitten pistetään painokoneet kuumaksi, silmät kiinni ja toivotaan parasta.

Missään vaihtoehdossa ei ole pelkästään hyviä puolia, pikemminkin päinvastoin. Jokainen vaihtoehto tuo jonkinlaisen pisteen tälle puolentoista vuoden vetkuilulle, joskin jokaisella on oletettavat seuraamukset. Voisikin sanoa, että kahta keinoa on kokeiltu pikkaisen, mutta eri suuntiin vievät askeleet palauttavat kulkijan samaan pisteeseen takaisin.

Velkasaneerauksissa tingataan kuin arvokartanoa euron korotuksilla yhden euron lähtöhinnalla: käykö 21% Kreikasta? Entä 50%? Samaan aikaan tunnelmat käyvät hermostuneemmiksi ja kriisi on levinnyt ja pahentunut. Nyt tuskin enää selvitään pelkällä Kreikan saneerauksella, mikä olisi voinut tuoda helpoittavan ratkaisun jo viime vuonna 1. Kreikkapaketin yhteydessä sovituksi. Epävarmuuden ja uskottavuuden puutteen edessä rahoittajat ovat lähteneet hylkimään muita arveluttavan oloisia maita ja nyt nekin ovat jo siinä jamassa, ettei julkinen velka ole enää helposti hoidettavissa. Pitää kuristaa ja se tietää taas yleisesti heikompaa talousatmosfääriä. Luokitukset putoavat ja ennestään rauhalliset kaverit hermostuvat.

Ilmeisesti aikomuksena ei ole haluttu laukaista luottoriskijohdannaisia. Nyt viimeksi on esillä ollut ns. alastomien luottoriskijohdannaisten kieltäminen. Tämäkin toimi on kaksipiippuinen juttu. Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettet voi ottaa naapurin kämppään palovakuutusta. Et, vaikka sinulla ei olisi aikomustakaan käydä sytyttämässä sitä tuleen. Sen sijaan, jos tiedät naapurin säilövän jerrykannuittain bensiiniä talossaan voit arvella sen olevan paloarka. Et siis saa hyötyä toisten töppäilyistä. Toisin sanoen kaikki tuottomahdollisuudet huonoihin tapahtumiin kielletään. Tällä on sivuvaikutus: se herättää unesta nekin velkakirjahaltijat, jotka nyt eivät olisi muuten vielä hirveän huolissaan. Potentiaalista ongelmapesäkettä huudetaan toreilla megafonin kanssa. Lisäksi ristiintehdyt suojaukset poistavat niiltä ”hyvien aikomusten” sijoittajia, samaan tapaan kuin shorttikiellossakin.

Luottoriskijohdannaiset ovat kuitenkin vakuutus. Toiminta, jossa yksi velkapaperien ostaja on päättämässä milloin vakuutukset maksetaan on täysin epäeettistä huijaamista. Tällä toiminnalla on niinikään sijoittajia karkoittava vaikutus. Poliitikot eivät näemmä osaa ajatella asiaa myös niiden rahoittajien näkökulmasta. Silmätkin voisi avata niin ehkei kriisi olisi levinnyt näin kamalasti. Todellinen syy tällaisiin vippaskonsteihin kuten kielto taitaa enempi perustua siihen, että kun ei ole mahdollista rangaista löperöstä toiminnasta; kuten nyt vaikkapa hoitaa talousasiat niin surkeasti, että joutuu velkasaneeraukseen, niin velkahumalaa on helpompi jatkaa. Aina siihen asti, että sokea Reettakin näkee ylivelkaantumisen. Reetta ei ole enää sokea tässä kriisissä.

Velkasaneeraukset tuovat toki suoraan tappioita. Jos niihin on vakuutus niin se on sitten vakuutuksen myyjän murhe. Pyytäisi korkeampia vakuutusmaksuja. Jos vakuutus jostain syystä maksaa oikein perhanasti niin velkakirjaa ostava kandidaatti katsoo sitten, että mitenkä huonosti kohteen taloutta on hoidettu. Jos huonosti niin ei tule lainarahaakaan. Velkahuuma olisi katkennut aiemmin jo silloin, kun asialle olisi ollut helpompi tehdä jotain.

Painokonemenetelmä, eli setelirahoitus on sekin käytössä jossain mittakaavassa. EKP tunkee roskaa vasten likvidiä pankeille, ostaa jälkimarkkinoilta polkumyynnissä olevia velkakirjoja. Tämä toiminta pitäisi sitten olla sitä ”sinko-osastoa”. Printataan yhdestä kolmeen biljoonaan euroon. Tietysti sitä olisi sitten hyvä ostaa ja ”kuollettaa” velkakirjoja myös hyvin taloutensa hoitaneilta mailta. Syntynyt inflaatio helpottaisi jatkossa velkojen maksua.

Pelkona on se, että valuutta menettää uskottavuutensa ja alueen ulkopuolelta olevien tarvikkeiden hinta pompahtaisi. Energian kallistuessa tulee ongelmia. Lisäksi dieterit hermostuu Saksassa rahanpainantalinjaan. Heillä ei ole oikein ymmärrystä inflaatiopippaloihin. He ovat pääosin säästäväistä kansaa, ja säästöjen mitätöinti inflaatiolla ei ole todellakaan heidän mieleensä.

Kovin ongelma tulee kuitenkin tässä menetelmässä yleisestä talouden tilanteesta. Se hyytyy. Tila, jossa talouskasvu on olematonta tai jopa negatiivista inflaation kuitenkin pomppiessa railakkaissa lukemissa kutsutaan stagflaatioksi. Se on siitä ikävä tila, ettei sitä oikein tahdo saada korjattua helposti. Toimet, jotka vauhdittaisivat talouskasvua lisäävät inflaatiota ennestään ja se voi riistäytyä hyperinflaatioksi. Taas inflaatiota hillitsevät toimet hidastavat talouskasvua lisää.

Euroalue voi todellakin hajota kumpaan tahansa menetelmään. Sen sijaan jos sen tekisi tarkoituksellisesti – ja jättäytyisi pois pähkäilevien kerhosta, jossa vain riidellään miten tehdään. Kuvaavaa on, että yhtenä päivänä huudetaan yhdessä kuorossa ”päättäviä toimia, joilla laitetaan piste kriisille” saa samoilta tahoilta kuulla seuraavana päivänä, ettei tässä kannata mitään unelmoida ja toiveita pitää korkealla.

Suunnaton tuuliajolla keikkuminen loppuu kyllä viimeistään siihen, että luottamus päätösten tekemiseen riutuu kokonaan pois. Onko strategiana pyöritellä peukaloita ja odottaa sitä tapahtuvaksi?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu