14. kerta toden sanoo?

Kvartaalia vaille kaksi vuotta riehuneen Euroopan pankkikriisin aikana on kokoustettu erinäisin kokoonpanoin nyt 14 eri otteessa. Ongelman kuva alkaa jo selvitä kokoustelijoille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Anssi Luoma-aho jo pitkälti selvitti omassa blogissaan analyysit, ohjaankin huomion nyt sinne pörssin puolelle. Tiedätkö, mistä sinä maksat?

Juha Hämäläinen kirjoitti Kreikan pörssipuntarista. Tuollaiset kymmenkertaistamiset tai kymmenesosaantumiset tuskin kertovat, että firma on tehnyt reaalituloksen edestä 10-kertaisen määrän tuotantoa tai joku on kohdannut 10-kertaisen määrän lakkotunteja. Pörssipelurithan pyrkivät aina ennakoimaan mahdollisimman pitkään käänteitä. Jos ennakoi hyvin saa jälleenmyynnissä (tai shortissa peittäessä) tehtyä voittoa. Voidaan siis sanoa, että kokouksen anti tuli aivan puskista ja yllätti pelimiehet housut kintuissa. Jopa minä yllätyin siitä, mitä saatiin ajoiksi. Siitä huolimatta, että kirjoitin lokakuun kertovan pitkälle sen, mitenkä paljon puun ja kuoren välissä europäättäjät ovatkaan.

Merkel on jo sanonut kuvainnollisesti näyttäneensä mistä se kana pissii. Jotenkin tulee mieleen toukokuun 2010 ensimmäinen todellinen paniikkikokous. Silloin retoriikkana oli haukkatarhan kukkoa, niskalenkkejä ja muuta. Paljon on vikuroitu niistä päivistä. Joten katsotaan nyt sitten. Askel on kiistatta oikeaan suuntaan, mutta nähtäväksi jää mitenkä paljon talouden oikaisutoimet vesittyvät talouden matalapaineen alla. Siitähän tästä paljon on kyse: miten saada kasvua ajoiksi, kun samalla pitäisi repiä vyöt kireälle?

Kreikan 2. tukipaketin kakunjako kertonee aika pitkälti sen, että jokainen suomalainen vauvasta vaariin osallistuu kreikkalaispankkien avustamiseen noin sadalla eurolla ja yksityiseen sijoittajavastuuseen toisella satasella; kaiketi tiesit ostaneesi Kreikan velkakirjoja professori Puttosen tapaan? Laskelmat pohjautuvat siihen, että Kreikan pankit saavat paketista 30 miljardia pystyssä pysymiseen ja toisen 30 miljardia alaskirjausten voiteluun. Kun kreikkalaispankki joutuu Kreikan velkakirjoista tukanleikkuuseen niin kirjanpito menee sekaisin. Siinä kohtaa sinä tulet rahoinesi kuvioon mukaan.

60 miljardin potti Suomen n. 2% EKP:n pääoma-avaimella jaettuna 5,4 miljoonalla kansalaisella antaa pyöreästi 200 euroa viivan alle. Suhta muuttuu sitä pienemmäksi, mitä isommaksi IMF:n osuus muodostuu Kreikan 2. tukipaketista. Yllättäen britit ovat tyrmistyneitä ideoista, että IMF:n osuutta kasvatetaan. Meille euromaiden kansalaisille tämä on hyvä asia. Kriisi uhkaa maailman taloutta ja siksi siinä pitää olla kaikkien mukana talkoissa. Mitenkään väärin ei kuitenkaan ole sanoa, että sinä maksat siellä noita pörssihuumia. Ja maksat nimenomaan niille, jotka nyt myyvät omistuksensa. Nythän on se myynnin paikka, mitä tässä on viime ajat kurssit sahanneet hermostuneena edestakaisin. Sitten se on pidon paikka, jos oikeasti uskoo kriisin ratkenneen nyt lopullisesti.

Vai pitääkö? Rahaston päätirehtööri Klaus Regling lähtee kerjuureissulle Kiinaan ja Sarkozy esittää puhelintyttöä kiinalaisille. Mikäli rahaa tulee sieltä suuria määriä Euroopan pankeille pääomitukseen myös niiden omistajuuden painopiste siirtyy sinne. Omistajat sitten sanovat, mitä pankki tekee. Onko pankkien kiinalaistuminen riski? Onko se pahempi riski kuin ackermannit? Mene ja tiedä.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu