Eurokansalaiset yksityisen sijoittajavastuun puristuksessa

Jälleen kerran Brysselin kokous on pureskeltu, aivan samalla tavalla kuin se heinäkuinenkin kokous. Ihan viime vuoden toukokuussa pidettiin ensimmäinen kokous tässä ”onnistuneiden kokousten sarjassa”. Miltä tämä kokous tällä haavaa maistuu? Samaa tuubaa se on edelleen. Kokouksessa päätettiin jotain hyvää ja sitten kaikki vesitettiin takaporteilla.

Mielenkiintoisin havainto on ns. luottolamaindikaattorin sitkeä hiipiminen ylöspäin. Korkoero yli yön -talletusten ja lyhytaikaisen rahoituksen välillä on osapuilleen kolminkertaistunut melko lyhyessä ajassa. Vastaavanlaista hiippailua tuo käyrä teki kesällä 2008. Syksyllä sitten pamahti kunnon lukemat pöytään. Toistaako historia itseään? Miksi kriisi jatkuu vain?

Kaikki tiet vievät veronmaksajan kukkarolle

Lyhin ja ytimekkäin reitti ”yksityisen sijoittavastuun” kohdalla tehtiin tällä tavoin: Kreikan 2. tukipaketista menee ihan rehellisen suoraan pankkitukeen n. 30 miljardia ja toiset 30 miljardia menee lisätukena, koska ne alaskirjaavat Kreikan valtion velkakirjoja. Koska nuo kreikkalaispankit ovat jo yhteisvastuullisessa holhouksessa niin tämä 30 miljardin lisätuki maksetaan nyt siis kompensoidakseen alaskirjaukset. Toisin sanoen, eurokansalaiset ovat näitä ”yksityisiä sijoittajia”.

Hätääntyneimmät kansalaiset ovat jo käyneet tarkistamassa saldonsa ja sanovat, ettei sieltä ole viety lanttiakaan näihin tarkoituksiin. Maksu suoritetaankin valtion velan kautta ja sillä on takauksena ainoastaan sen verotusoikeus. Toinen tukipaketti aktualisoituu IMF:n ylioptimistisesta raportista huolimatta (Kreikan 1. tukipaketti), koska vaihtoehtona on NATO-maan ajautuminen täyteen anarkiaan. Eli Suomi velkaantuu. Korjaavina toimenpiteinä Suomi tulee käyttämään veronkorotuksia ja/tai verorahojen vastikkeeksi saatujen palveluiden supistamisia.

EKP on käynyt ostamassa myös muiden euromaiden velkakirjoja. Näitä hyljitään siksi, ettei näidenkään maiden luottamus velan suorittamiseen pidetä kovin korkealla. Ne ovat olleet EKP:n riskinä koko ajan, ja nyt ne voidaan ojentaa vakausrahastolle. Kaiken lisäksi eurokansalaiset vakuuttavat (vivutus) uudet velkakirjat. Toisin sanoen, jos näille muidenkin maiden velkakirjoille tulee tukanleikkuuta niin me maksamme. Toinen vaihtoehto on laskea yksityisiä sijoittajia, esimerkiksi pankkeja konkurssiin. Tähän tuskin on hinkua lähteä, palaan luottoriskijohdannaisissa näihin.

Maksuvalmiushäiriö muuntuu maksukyvyttömyydeksi

Katsotaanpa Italian tilannetta. Se on synkkä, mutta maalla on verotusoikeus ja sitä kautta italialaiset ovat takaamassa valtionsa velkaantumista. Kun rakenteellisia uudistuksia ei ole tullut niin Italian tilanne on prikulleen sama kuin vaikkapa Kreikan: lopullista takaajaa ei löydy ja Italia on maksuvalmiusongelmissa.

Siitä seuraa velkakirjojen myyntipaine ja pian korkotaso on noussut lukemiin, joita Italia ei enää pysty hoitamaan ilman täyttä kansan kapinaa. Maksuvalmiuden häiriötila muuntuu siis maksukyvyttömyydeksi. Tämä puolestaan johtaa siihen, että Italia joutuu hakemaan hätärahoitusta, jotta sen maksuvalmius säilyisi. Tämä johtaa siihen ”tartuntavaaran” leviämiseen ja EKP on lähtenyt toimimaan, kun poliitikot eivät ole siihen kyenneet.

Tällä samalla kaavalla Portugali ehätti jo osoittamaan, että Kreikan ongelmat leviävät. Portugali olisi tarvinnut jonkun takaamaan sen velan ja samalla kamppailla budjettialijäämiensä kanssa. Kun ensimmäistä ei ole niin jälkimmäinenkin toimenpide käy luottolaman myötä mahdottomaksi. Portugalille olisi riittänyt esimerkiksi liittovaltiomallinen, ”saksalaiset takaavat” -tyylinen helpotus. Ymmärrettävistä syistä näin ei tapahdu, koska sopimuksissa on kirjattu, jotta jokainen hoitaa oman pesänsä.

Mikäli EKP (tai jopa Saksa) olisi alunpitäen suostuneet vaikka vain takaamaan Portugalin maksuvalmiuden kriisi tuskin olisi koskaan levinnyt Kreikasta mihinkään. Kreikalle ei olisi voitu mitään, koska kirjanpitoväärennökset olivat kerrassaan musertavia. Velkasaneeraus heti, valtiot olisivat pääomittaneet pankkinsa ja Kreikka olisi saanut tukipakettinsa. Tähän yhdistettynä maksuvalmiuden takaus niin kriisi olisi hyvinkin saattanut kapseloitua siihen.

Oli vain yksi ongelma: luottoriskijohdannaiset (CDS).

Johdannaiskaaoksen pelossa

Ennen Euroopan talouskriisiä eurooppalaisia valtioita pidettiin suhteellisen turvallisena korkosijoituskohteena. Niiden saneerauksia vastaan ei oltu paljoa vakuuteltu, verrattuna vaikkapa yritysten velkakirjoja vastaan. Pankkien rahoituspapereissa on paljon luottoriskijohdannaisia.

Mihinkä luottolama sitten kohdistui ja miten? Katsotaanpa Dexiaa. Kyseessä ei ole vain ”euron kriisi” tai valtioiden velkakriisi, kuten Dexia osoitti. Maksuvalmiushäiriöiden pelossa leviävä kriisi muodostui myös pankkikriisiksi. Toisin sanoen, kriisi alkoi kohdella kaltoin myös maksuvalmiushäiriöissä olevia luotottajia.

Moni pankki oli äkkiseltään helisemässä. Stressitestejä tehtiin osoittamaan se, ettei pankit mitenkään kiipelissä ole. Ehkei ne olisivatkaan olleet, jos kriisiä ei olisi ehdoin tahdoin haluttu levittää ideologisista syistä. Siksi pankkien konkurssiaallon takana on todella tuhti määrä luottoriskijohdannaisia. Siinä olisi mennyt moni vakuutus- ja rahoitusfirma uusiin vaikeuksiin. Ironista tässä on se, että juuri tämä on tapahtumassa vain siksi, että sitä peljättiin liiaksi. Nyt on sitten tilanne jo riistäytynyt myös valtioiden velkakirjojen vakuutuksissa. Niitä ruvetaan puuhaamaan jopa eurokansalaisten toimesta.

CDS-sopimuksia on taottu yhä kiihtyvällä tahdilla. Koko maailmassa niitä on jo 30 000 – 35 000 miljardin euron edestä. Jos raa’asti pyöristelee niin Euroopassa ehkä se kolmannes, 10 000 miljardia. Jos pankeilla vaikkapa 20% ja nyt tätä nykyä jo valtioissakin 10% niin on siinä 3000 miljardin euron pommi. Ja kuten luottolamaindikaattorin noususta voidaan nähdä tulee kaikenlainen rahoitus vaikeaksi. Siinä ovat pankkirahoituksen varassa notkuvat firmatkin ihmeissään. Euroopassa valtaosa yritysten rahoituksesta tulee juuri nimenomaan pankkirahoituksena. Siksi tuossa voi langeta muidenkin toimialojen luottoriskijohdannaisia. Mikä määrä se lopulta on? 5000 miljardia kukaties? Kuka kuuli juuri sanan ”poks”?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu