Berlusconi vai euroalue?

Tämä viikko mentiin melko railakkaissa markkinatunnelmissa. Oli kansanäänestysideaa, eikä ollutkaan. Oli EFSF:lle varainkeruuta, mutta ei ollutkaan. Oli luottamusta Kreikan hallitukseen, mutta ei sitten ollutkaan, vaan se kaatuu ja tehdään uusi – jos tehdään. Tätä varmempaa euroaluetta ja vakautta lienee turha haikailla jatkossakaan.

Yksi asia on selvä: mikäli Italian lainakorot jatkavat jälkimarkkinoilla tulevalla viikolla samanlaista myyntipaniikkia kuin mitä tällä viikolla nähtiin, loppuu euroalueen velkavenkoilu siihen paikkaan. Italian lainojen korkoero Saksaan ylitti kriittisen 450 korkopisteen rajan, ja trendin jatkuessa samanlaisena se ylittää tuolla määrällä myös ns. AAA-maiden velkakirjakorin preemiolukemat. Se tietää sitä, että Suomelta tullaan kysymään halukkuutta ruveta tienaamaan Italialla.

Trendiä tietysti yritetään epätoivoisesti muuttaa. Italian valtionvarainministeri Giulio Tremonti on jo suoran avoimesti toivonut pääministeri Berlusconin jättävän paikkansa. Tremonti näkee, että epäluottamus on jotenkin Berlusconin aikaansaama. Voihan se sitä jossain määrin ollakin ja uskoakseni Berlusconin mahdollinen ero piristäisi markkinatunnelmia ehkä parin päivän ajan. Suurempi ongelma on se, että kun eurojohtajat ovat tahallaan pyrkineet kiertämään luottoriskijohdannaisten laukeamisen Kreikan kohdalla ja velkoja pitäisi silti painaa villaisella niin sama kauhukuva nähdään Italian velkakirjoissa. On siksi parempi myydä ne laput suosiolla pois hyvän sään aikana. Tästä vaarasta kerroin jo heinäkuussa, mutta ilmeisesti eurojohtajat eivät osaa ajatella asiaa samalla tavalla. Heistä on mieluisampaa keskittyä vaikka shorttikieltoihin.

EKP on pyrkinyt pitämään Italian lainakorkoja alhaalla, mutta sielläkin pohditaan jo toimien mielekkyyttä. EKP haluaisi, että Italia toimeenpanisi talouden sopeuttamisohjelmat tukitoimiensa vastineeksi. Keskuspankin murheena on, että jos pankki jatkaa vastikkeettomasti toimiaan eikä Italia pistä tikkua ristiin asian eteen, millaisen signaalin se antaa mahdollisesti muille maille?

Saksan kanta on ollut niin ikään jyrkän kielteinen tällaisille tukitoimille. Mutta tuo kanta saattaa rapistua piankin. Perjantain lukemat osoittivat, että Saksan saamat tilaukset muista euromaista rojahtivat yli 12% alas. Suomen vientivetoisen strategian kannattaisi nyt viimeistään huomata, mihin tämä tolkuton vyönkiristely johtaa. Meiltä vaaditaan totta kai samaa, vaikka taloutemme onkin nyt vielä tällä haavaa kohtuullisessa kunnossa.

Onko sitten vaihtoehtoja? Mikäli vyönkiristelyt jatkuvat, eikä EKP tapa velkoja rahanprinttauksella niin lienee aika pitkälle se ja sama, mikä Italian pääministerin sukunimi on. Euroalue hajoaa tällä menolla ensi viikon Italian romahdukseen. Vielä ehtii paukkumaissit ostamaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu