Kaikki tiet vievät Frankfurtiin

Euroopan Keskuspankin uusi pääjohtaja avasi kautensa samaan, Trichet’n totuttuun tyyliin: puhutaan yhtä ja tehdään toista. Ohjauskoron alentaminen nyt on ekonomistien näkemysten mukainen, joskin inflaatiohaukat ovat toista mieltä. Inflaatiota Euroopassa on vain kuluttajahinnoissa. Inflaation alkuperäisen kontekstin mukaan euroalue on vajoamassa deflatoriseen lamaan. Japanin tieksi tätä voidaan myös kutsua, joskin se vaikuttaa hieman optimistiselta näkemykseltä.

EKP:n ”poikkeuksellisiin toimiin” on parin vuoden ajan kuulunut olla halu ryhtyä euromaiden velkojaksi. Odotan hyvin suurella mielenkiinnolla tämän viikon ostoskorin loppulaskua. Viikko sitten puntari näytti 183 miljardia euroa, joista siis noin 110 miljardia on Italian ja Espanjan velkaa.

Mario Draghi kuitenkin painotti Trichet’n mukaisesti, että tässä on vain rahaliikenteen soljuvuudesta kyse. Sekä muisti edeltäjänsä tapaan sanoa, että kyseessä on vain väliaikainen poikkeustoimi. Se totta vieköön olikin hetken aikaa tauolla. Toinen ohjelma, mutta sama näytelmä on juossut pidempään: euroalueen pankkien suora rahoittaminen.

Tässä pankkirahoituksessa ei kattoa ole. Sitä ei edes pyritä pitämään rajoitettuna, kuten suoria velkakirjaostoja. Asetelma toimii siten, että kun meillä on euroalueella deflatorisessa kierteessä oleva pankki ongelmissa ja sen taseessa pullistelee jonkun ongelmamaan lainoja yllin kyllin, niin EKP tulee ja lykkää holvit täyteen kahisevaa. Nämä ongelmamaiden velkakirjat ovat vakuuksina. Eli jos pankit jäävät EKP:lle pystyyn niin ongelmamaiden velkakirjoista tulee EKP:n omaa. Käytännön ero suoralla osto-ohjelmalla on mahdotonta havaita.

EKP pyrki toki ”sterilisoimaan” rahanprinttauksen (joka olisi kyllä otettu takaisin, mikäli kaikki velat tulevat suoritetuksi) ja osti valikoiden ongelmamaiden velkoja ja kiristi ruuvia toisaalla. Nyt oikeastaan ainoat suunnat ovat: EKP:lta rahaa ulos ja takaisin tulee vakuuksia maiden verotusoikeuteen perustuvasta tulojärjestelmästä. Tätä vakuutta pidettiin ensin vähintään investointiasteen velkakirjoja rajanmäärittelyssä, mutta kun kreikkalaispankeilla ei ollut kuin kuraa jäljellä hyväksyttiin nekin.

EKP:n säännöissä on kielletty suorasukainen rahanprinttaus hoitamaan jäsenmaansa velkaongelmia. Sitä voi kuitenkin näemmä tehdä pikkaisen. Samalla kuitenkin naama viivana vedota sääntökirjoihin on jokseenkin huvittavan hellyyttävää. Sen sijaan yksityisten firmojen tukeminen on ok.

EKP:sta on tulossa euroalueen ongelmamaiden suurin velkoja, yksittäisesti se sitä onkin jo. Vastaavasti jos muut luokittelevat EKP:n saatavat roskaksi niin meillähän ei ole enää keskuspankkia, vaan tuiki tavallinen roskapankki. EKP ottaa riskikseen kaiken sen kuran, minkä jokainen jäsenmaa tulisi hoitaa itse ja pääomittaa ongelmapankkinsa, koska nämä valtiothan niille velkaa ovat. Emme me täällä Suomessa tähän soppaan kuulu.

Entäpä, jos valtioilla ei ole siihen rahkeita? Sitten varmastikin sellainen pankki kaatuu. Euroopan tarvitsee joka tapauksessa pienentää pankkisektoriaan radikaalisti. Se oli jo ylipaisunut menneinä hyvinä vuosina, mutta kun Euroopassa väestö näyttää keskimääräisesti ikääntyvän niin ikäihmisillä tarvetta lainailuun on kovasti paljon vähemmän kuin parikymppisellä, joka suuntaa ensimmäistä kertaa markkinavoimien kanssa kunnon vääntöön.

Samapa se olisi suorittaa tuo harvennus nyt kerralla kuin olla jatkuvasti kriiseilemässä pankkien kanssa tulevina vuosikymmeninä.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu