Talouden marraskuu

Kymmenvuotiset lainakorot lähellä seitsemää prosenttia, Espanjan ja Saksan valtiolainojen korkoero uudessa ennätyksessä EMU-aikana, AAA-luokitus vaarassa, kriisin leviämisnopeus huolestuttaa, vakausrahaston koon pienuutta murehditaan ja velkaparturoinnit horjuttavat halua toimia pankkien omistajina. Marraskuu 2010 oli siksi monilta osin tyystin samanlainen kuin mitä marraskuu 2011. Kyseinen huolien lista todellakin oli kirjoitettu lähes päivälleen vuosi sitten.

Aloituskappaleen lainakorot viittasivat Portugalin valtiolainoihin. Korot olivat juuri pompanneet 6,9 prosenttiin ja pidettiin ilmeisenä sitä, että myös Portugali ajautuu tukipakettitielle Kreikan ja Irlannin tapaan. Huolia lisäsi se, että kuvio oli tismalleen sama: poliitikot sanoivat kaiken olevan reilassa ja ne, joilla oli itsellä rahaa kiinni olivat pakokauhun valtaamina.

Espanjan ja Saksan valtiolainojen korkoero (myös ns. ”riskilisä”) nousi uuteen EMU-ennätykseen, joka oli 233 korkopistettä. Tätä kirjoittaessani korkoero on revennyt jo 467 korkopisteeseen. Huolta kannettiin vuosi sitten tuosta nykyisen korkoeron puolikkaastakin. Ranskan ja Saksan korkoero on nyt 163 korkopistettä. Saksalla ja Belgialla on 304 korkopisteen hajurako – siis suurempi kuin vuosi sitten huolia aiheuttanut Espanjan riskilisä. Belgian tilanteesta ei ole pahemmin Dexiaa lukuunottamatta käsitelty. Kielii siitä, että murehdittavaa on isommassa mittakaavassa.

Väliaikaisen vakausrahaston luottoluokituksesta esiteltiin huolia. Saxo kertoi, että luokitus on mennyttä jos kohta Espanja on tukiluukulla. Silloin Italian osuutta ei pidetty yhtä uhkaavana. Voisi kuitenkin todeta, että Italia on ihan samassa asemassa luokituksen romutuspotentiansa kanssa. Nythän murehditaan eniten Ranskan luottoluokitusta. Sanotaan sekin, että Ranskan joutuessa kestämättömiin lainakustannuksien maksajaksi on väliaikaisen vakausrahaston luokitus samalla lailla erisuuri kuin paras mahdollinen.

Kriisin tarttuminen vuosi sitten Portugaliin taivasteltiin ja hämmästeltiin sen tartuntanopeutta. Vaikka nimenomaan Kreikan kohdalla pistettiin palomuuria ja harjoiteltiin niskalenkkiotteita, tuli levisi maasta toiseen. Nyt tartuntavaarassa ovat ydinmaat. Pääpiirteittäin kaikki menee pari vuotta sitten tekemäni käsikirjoituksen mukaan. Oikeastaan marraskuiden 2010 ja 2011 välinen aika on ollut eräänlaista ”pakkopullaa”, jossa pitää odottaa loppuhuipennuksen alkamista. Ne ajat ovat pian käsillä.

Marraskuussa 2010 vakausrahaston 440 miljardin kokoa pidettiin riittämättömänä. Nyt pohditaan tuplaamista tuhannesta miljardista kahteen. Tätä leikkiä nyt on luvassa jatkossakin. Toisaalta juuri luokitusten vuoksi siihen ei voida täräyttää tarvittavaa 5000 miljardin kokoluokkaa, ja siksi siihen yritetään pistää baby-step -metodilla aina pikkaisen lisää ja katsoa reagoiko luokittajat. Oikeastaan se ja sama. Esimerkiksi Japani on ottanut huimasti tappioita pistäessään jenejä likoon vakausrahaston aamunkoina ja on siksi ruvennut jarruttamaan lisäosuuksien ostoa. Latinalaisessa Amerikassa ne ihmettelevät, jotta miksi heidän banaaninviljelijänsä innostuisivat vakausrahaston osuuksiin, jos se ei kelpaa eurooppalaisille itselleenkään.

Vuosi sitten marraskuussa puhuttiin jo Irlannin velkaparturoinneista, ja markkinapaniikki oli melkoinen. Siinä, missä poliittiset päättäjät jahkailevat vielä Kreikan kanssa vielä selvän tapauksen oltua täysin ilmeinen jo puolentoista vuoden ajan niin kriisi on tavoittanut jo hyvän etumatkan.

Marraskuu 2010, englanniksi tosin. Olkaatten hyvät.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu