Velkakirjamarkkinoiden välilliset vaikutukset

Italiankaan puolen vuoden papereiden huutokauppa ei ihan mennyt täyteen napakymppiin. Edellisestä saman juoksuajan paperien nuijanheiluttelusta ei nyt niin ikuisuuksia ole ja rahoittajien tuottovaatimus kipusi mallikkaasti noin 300 korkopisteellä. Tyynnyttelevät tahot tietävät kertoa, ettei Italia nyt välittömästi mene maksukyvyttömyyden tielle noilla korkotasoilla. Se on tosiasia, jonka myönnän ihan suoraan. Jotta tyyli ja arvokkuus säilyisi, joudunkin kertomaan näiden velkakirjapippaloiden välillisistä vaikutuksista. Asiaa olen aika ajoin hieman sivunnut, mutta vedetään nyt sitten tunteella.

Ennenkuin korkataan 16-vuotias Lagavulinn niin katsellaan tilannetta tässä kaikessa rauhassa uljaan ja hienon vakausrahastomme kannalta. Koska noista pörssikursseista on taas hieman päästetty ilmaa pihalle niin markkinaolosuhteet eivät näytä enää epärealistisen ruusunpunaisilta. Jos hieman oikaistaan kulmia niin vakausrahastossa on korvamerkitsemätöntä muskelia 250 miljardin euron verran. Tämän vivutus aiemmin sovittujen kuvioiden mukaan ei olekaan enää niin yksikäsitteisen selkeä. Ajatus tappioiden takaamisesta – ja niiden mahdollisesta aktualisoinnista – aiheutuu vipukertoimen kokoiset ongelmat. Näiden muiden ongelmien lisäksi, siis. Tämä murheskenaario ovat jo euroalueen ulkopuoliset rahoittajat nähneet. Samalla kun vakausrahaston korkovaateet nousevat, tulee niillä olemaan tismalleen sama ongelma kuin näillä mönkään menneillä valtioiden velkakirjamarkkinoilla: kun korkotaso nousee niin paperista lähtee arvoa. Tämä on se vakavin välillinen vaikutus. Nyt saa korkata.

Euroalueen pankit ovat näin yleistettynä ahtaalla. Kun pankit ovat pääsääntöisesti rahoittaneet valtioitaan niin niiden holvissa lepää sitten näitä velkakirjoja. Vaikka niitä ei tarvitsekaan noteerata aina päivän hintaan (mark to market) niin se kyllä onnistuu sijoittajilta ainakin nelilaskimen kanssa. Samalla toinen seinä lähestyy pankkeja toiselta puolelta: uudet vakavaraisuussäännöstöt pakoittavat pankkeja oikomaan taseitaan kauniimmaksi. Ennen riskittömiksi luokitellut valtioiden velkakirjat ovatkin nyt tulenarkaa tavaraa. Ennen niitä hamuttiin holviin kaksin käsein ja juoksupojan avustuksella. Nyt niitä yritetään saada pois ja kun tarjonta kasvaa joka puolella, mutta kysyntä vähenee ja kuihtuu jopa olemattomaksi niin ihan perinteisen markkinatalouden mukaan käy niin, että hinta laskee. Näin onkin tapahtunut. Mutta näiden vakavaraisuussäännösten kiristämisen myötä tilanne on pakkomyyntiä. Ja se näkyy.

Ostajat ovat kolmessa kirjaimessa: EKP. Toisaalta vastassa on Saksa, joka sanoo nicht mehr. Saksan ylitse on vaikea kävellä, ilman Saksaa tämä eurokerho ei olisi enää edes kasa savuavia raunioita: savunmuodostuskin loppuu aikanaan. Saksa on myös sanonut, että vahva euro on hyvästä ja että jos eurobondeihin mennään niin heidän korkovaatimuksensa (valtion velkakirjoissa nousee) ja ongelmamaiden korkotaso laskee. Ei hyvä. Saksa tavallaan sanoo epäsuorasti, jotta hieno homma tämä, että Italian parin vuoden paperit lähentelee kahdeksaa prosenttia.

Ajatuksena onkin eurobondien sijaan aiheuttaa hieman sosiaalista levottomuutta pistämällä ongelmamaihin ”yhdentymisen nimessä” tiukkaa taloussyyniä. Varmasti siihen on aihetta, mutta tapa jolla tämä tehdään on liian nöyryyttävä. Syytä on vaikea jakaa: onhan myös saksalaiset ja ranskalaiset pankit tunkeneet näille ongelmamaille satoja miljardeja ”halpaa ja riskitöntä” lainarahaa.

Siksi tämän kriisin seuraaminen on nurinkurisella tavallaan naurettavaa. Vika on koko eurojärjestelmässä. Vika on ajattelumallissa, että eurooppalaiset olisivat jotenkin yhtä ja samaa kansaa. Jälkimmäinen ilmentyy mm. siten, että jokainen maa hakee itselleen ja vain itselleen parhainta mahdollista ratkaisua, eikä kukaan lähesty muita millimetriäkään.

Ja miksi edes pitäisi? Katastrofin paikkaaminen isommalla katastrofilla tuskin auttaa pidemmän päälle. Jotkut meistä nimittäin pohtii elämäänsä minuuttia pidemmälle.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu