Kriisin huippuhetkillä

Ellei paremmin tietäisi, voisi Angelaa ja Nicolasta luulla pariskunnaksi. Sen verran paljon aikaa tuo parivaljakko viettää yhdessä. ”Työlounaalla” heidän ideat tulevat myöhemmin esille huippukokouksessa. Näin itsenäisyyspäivän aattona tuntuu hieman ironiselta ajatella, mitenkä Suomen kohtalosta nuo kaksi ulkomaalaista mahtavat päättää.

Asialistalla on muutama mielenkiintoinen yksityiskohta. Ensimmäisenä silmille hyppää ns. fiskaaliunionin perustaminen. Toisin sanoen, taloudellinen itsehallinto heitetään romukoppaan ja otetaan Brysselin näkökulma aksioomamaisena Lopullisena Totuutena käyttöön. Idea on vähän kuten Maastrichtin sopimus, joka on ollut ehkä eniten rikottu yhteinen sopimus, ollakseen kuitenkin kohtuullisen tuore sopimus. Tällä kertaa pohdinnassa on, että jospa tuota sopimusta ruvettaisiin oikeasti noudattamaan, eikä vain pidettäisi sitä teatraalisen tradition vuoksi esillä.

Suomessahan ei asiasta tarvitse olla juuri tänään niin hirveän huolissaan. Ollaanhan täällä pystytty kohtuullisen mallikkaasti noudattamaan sopimusta. Rangaistukseksi siitä Suomen niskaan ollaankin lastaamassa rankkoja vastuita. Juuri näinä hetkinä sopii olla enempi huolissaan yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi Välimeren maissa. Vaikka esimerkiksi naisten eläkeiän nostaminen 62 ikävuoteen ei ensi vaikutelmalta tunnu mitenkään radikaalilta toimenpiteeltä niin Italiassa jopa alan ministerit ns. ovat pala kurkussa. Neljättä kulukuuribudjettimuokkausta ei Italiassakaan taideta päästä tänä vuonna. Kolmeen näytettäisiin jäävän.

Toinen mielenkiintoiseksi käyvä asia koskee vakausrahastoa, tai ylipäätään mitä tahansa rahastoa, jolla olisi tarkoitus auttaa Välimeren maita saamaan jatkossakin halpaa lainarahaa. Lieväksi ongelmaksi toki saattaa osoittautua aiempien kokouksien rahoittajien saamat korvatilkat. Koska koko 17-jäsenvaltioisen keskuspankin arvovalta on pelipöydällä, eikä sen viimeistäkin sääntöä haluta rikkoa niin päättäjät pohtivat kuumeisesti tehdä kiertotietä. Jos EKP lainaisi rahaa IMF:lle ja tämä puolestaan ostelisi ongelmamaiden velkakirjoja… epäilen, ettei tätä asiaa voida enää kovin paljon monimutkaisemmin tehdä.

Vakausrahaston vivutusideat ovat – aivan kertakaikkisen yllättäen – vastatuulessa ja tavoitteista tingitään pikkuhiljaa. Tätä asiaahan ei sanota niinkuin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on: eurolla ei ole riittävästi luottamusta.

Mutta ehkä se kaikkein mielenkiintoisin savotta aiheutuukin siitä, mitenkä euroalueen sisäinen epätasapaino saadaan korjattua. Toteutetaanko pysyvä tulonsiirtounioni? Tämäkin voi olla hieman hankalaa saada myydyksi saksalaisille, hollantilaisille ja suomalaisille äänestäjille, joten odottaa sopii tähänkin asiaan jotain hulppean monimutkaista ilmaisua ja/tai käytäntöä.

Kokouksen esivalmisteluista on tietysti moni media tehnyt pitkiä juttuja. Itse pidin jälleen kerran New York Timesin artikkelia aiheesta yhtenä parhaimmista.

Eipä voi olla aivan varma ehätänkö tällä viikolla enempiä bloggailla, joten toivotan varmuuden vuoksi tälleen ennakkoon kaikille suomalaisille lukijoille oikein hyvää itsenäisyyspäivää.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu