Mitä tarjoillaan kaksipäiväisessä kokouksessa?

Onko tarjolla karhun niskaa, mahdollisesti hyvän chileläisen punaviinin kera? Millaiseen pukuun sonnustautuneena IMF:n johtaja Lagarde mahtaa ilmaantua kokoukseen? Ratkaisevia kysymyksiä huippukokousta ennen on aiemminkin pohdittu. Ilman muuta mielenkiintoisempi kokous on luvassa EKP:lta. Millä tavoin Draghi käy torjumaan luottolamaa?

Keskitytään nyt ensin EKP:n kokoukseen, jota on aiemmin totuttu pitämään ”korkokokouksena”. Tälläkin kertaa ohjauskorkoon tulee muutoksia, kyse on vain miten paljon. Lisäksi listalla on tingitäänkö jo kohtuullisen olemattomista vakuusvaatimuksista keskuspankin rahaa vastaan. Tällä hetkellä ”vakuuksia”, kuten arveluttavan arvoisia velkakirjoja vastaan saa paalua vuodeksi vaikka mitenkä. Ajatus on, että laina-aikaa voitaisiin pidentää ja/tai vakuuksista luopua sitten vaikka kokonaan.

Syy on selvä. Euroalueen pankeille pitäisi luututa niin paljon kahisevaa, etteivät nämä vain lopettaisi muiden yksityisten luototusta. Olisi kivaa saada kaikki samaan velkasuohon. Tässä on kuitenkin hieman ristiriitainen tilanne. Toisaalta halutaan poistaa ns. luottolama, mutta toisaalta kehoitetaan trimmaamaan taseet kauniiksi. Suomeksi sanottuna tämä kuuluisi osapuilleen näin: ”Lainatkaa nyt hyvänen aika, mutta älkää lainatko”. Toistaiseksi voidaan olettaa lainojen priorisointia. Esimerkiksi Puolalle ja puolalaisille firmoille ei heruisi lainaa, vaikka sieltä voisi odottaa saavansa rahat takaisin. Sen sijaan taantuvaan euroalueen talouksiin pitäisi upottaa lisää velkahumalaa. Näin ollen, jos pankeilta ei tarvitakaan vakuuksia keskuspankin rahoitusta vastaan niin sitä voisi sitten lainailla. Ihan kuin minä päättäisin naapurini rahoista ja lupailisin niitä sinne sun tänne.

EKP sai viime viikon päätöksellä avata dollarirahahanat. Tuntui kelpaavan. 50 miljardia dollaria ja rapiat päälle meni yhdessä hujauksessa.

Entä sitten ne kaksipäiväiset illalliskutsut? Tämä saattaa jo kuullostaa humoristiselta, mutta koitetaan selvittää kuviot. Ensinnäkin siellä yritetään kertoa, miten 440 miljardia plus 500 miljardia on korkeintaan 500 miljardia. Tämä pohjautuu siihen, että hienoja vakausrahastoja ajateltaisiin ajaa samanaikaisesti. Aiemmissa sopimuksissa on vain tuollainen 500 miljardin katto. Lähteekö Saksa tuplaamaan omaa osuttaan? Entä Suomi, etenkin kun ideoissa on, ettei Suomen halukkuudesta osallistua näihin operaatioihin enää tarvitse tehdä uusia kysymyksiä?

Eikä siinä kaikki. Herman Van Rompuy tulee samalla esittelemään, jos sopimuksista pidettäisinkin sittenkin kiinni? Lisäksi esitellyiksi tulee ilmeisesti nopeasti hylkäyksen saavat eurobondit.

IMF:n Lagardekin on saanut juhlakutsun. Hänen pitäisi ilmeisesti kertoa europäättäjille, ettei rahaa ole. Siksi onkin suuret odotukset siitä, että IMF:n kautta kriisinhoitoon saadaan lisää rahaa.

Merkozyn idea, jota Italian Monti jo ehti lanseeraamaan; on sellainen, ettei yksityisiä sijoittajia pistetäkään kantamaan tappioista yhtään. Sehän saattaisi riskeerata näiden instituutioiden pystyssä pysymisen. Katsokaas, jos ne menisi nurin niin ne eivät enää voisi olla ylläpitämässä luottolamaa pihtaamalla ”rahojaan”. Tai siis mahdollisesti niitä naapurin rahoja. Ne pitäisi käyttää maksukyvyttömien syöttämiseen.

Ei siis mikään ihme, että laaja optimismi on virinnyt pitkin markkinoita. Eräs arvio olikin, että nyt vain odotellaan ihmettä joulukuuksi. Jos meinaan myöhästyy tästä europäättäjien menestysreseptistä niin se voi olla, että tulee fudut. Kun finanssitalojen viivan alla näyttää nyt olevan yleisesti ottaen miinusta niin plussan puolelle pääsee luottamalla syvästi siihen, että illalliset sujuu hyvin.

Ja että karhun niska on hyvää.