EU:n päätöksentekoprosessi

Euroopan Unionin päätöksentekoa on luonnehdittu tahmeaksi. Lisäksi mepit ovat usein liikkeellä täysistuntoviikkojen vuoksi Belgian ja Ranskan välillä. Ihan vain siksi, että lääväkuntoiset ranskalaisen pikkukaupungin (Ranskan mittapuun mukaan) hotellit saavat lehdistövieraista ja uteliaista fiilistelijöistä hyvät tulot.

Kriisi on mahdollisuus. Tässä päätöksenteko näyttää toimivan nykyisin niin, että Merkozy kasaantuu juonimaan vähän ennen h-hetkeä kuvioita. Kuvioihin kelpaa toki vanha kunnon eurokraatti Monti. Lisäksi vierailevina tähtinä voivat toimia Barroso, Van Rompuy, Juncker ja Rehn.

Esikokouksista tihkuu ovien välistä lehdistölle jonkin verran tietoa ja sitten meillä on pääministeri Katainen ja valtionvarainministeri Urpilainen napsuttamassa sivun päivitystä Bloombergin tms. sivuston uutisotsikoita. Ihan vain saadakseen hieman tietää, mitä tuleman pitää. Tiedot jäävät silti puolihämäriksi, eikä kokoukseen voida valmistautua kuin vain laatimalla omat suunnitelmat. Kaikkia yksityiskohtia ei ehditä edes käsitellä, hyvä jos edes pääasiat. Nytkin perustuslakivaliokuntaamme informoitiin siten, että kiireen vilkkaalla piti vedellä johtopäätökset. Edustaja Sasi kävi jopa varasijan paikalta hetkeksi itse ykkösketjuun jättämään vastalauseensa.

Kun Merkozy saa kuviot valmiiksi, voidaan kokous aloittaa. Toki pidetään huoli siitä, että kasaannutaan ensin myöhäiselle illalliselle ja syödään napa täyteen. Siinä, kun porukkaa alkaa väsyttää ruuan jälkeen kuin karhua marraskuussa, raahataan väki kokouspöydän äärelle. Melskataan ja mölytään aamun pikkutunneille asti. Jossain vaiheessa joku ujuttaa paperin nokan eteen ja kynän käteen ja alkaa verbaalinen painostus. ”Allekirjoita nyt vaan”.

Yhdistyneiden Kuningaskuntien pääministeri David Cameron kuvaili taas vampyyriaikaan pidettyä kokousta juuri tuollaisena hälinäpesänä, jossa on vaikea ajatella rationaalisesti. Paperia kiertää pöydässä nopeaan tahtiin ja joka suulta tulee erilaista viestiä.

Cameron teki kuitenkin näissä olosuhteissa mielenkiintoisen teon: hän jätti kynänsä korkin kiinni. Hän kertoi lehdistölle kokouksen jälkeen, että päätökset eivät sisältäneet Britannialle tärkeitä asioita. Hän kertoi, että hänen päätöksensä olisi oikein briteille. Se on vaikea päätös, mutta oikea.

Jäin miettimään asiaa demokratian kannalta. Jos iso kööri pitää saada olemaan yhtä mieltä niin liekö parempi taktiikka kasaantua yhteen, jättää jokaiselle ehdotelma, palata jokainen parlamenttiensa kanssa pohtimaan tilannetta. Pitää avointa yhteyttä, jotta jokainen tietää missä mennään. Saadaan tietää erilaiset ehdot. Esimerkiksi: ”Annamme periksi tässä asiassa, jos tuossa tullaan vastaan”. Tehdään kompromisseja. Sitten kasaannutaan päättävään kokoukseen, sovitaan linjoista yhdessä ja tehdään paras mahdollinen sopimus.

EU:n päätöksentekometodi ei enää nauti minun henkilökohtaista luottamusta. Kenelle sopii tämänkaltainen ”melskaamalla päätetty”-linja?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu