Pakkoliiton salat

EKP kertoi taseensa paisuneen ennätyssuureksi, yli 2700 miljardin euron. Vuoden lopussa keskuspankin pääomitusta on luvassa ja määrä yltää n. 11 miljardin euroon. Vivutus on lähes 250-kertainen. Se on määrä, jonka hahmottamiseen eivät monet esimerkit riitä. Esimerkiksi ne surullisenkuuluisat islantilaispankit olivat kuin pyhäkoululaisia keskuspankkiimme verrattuna.

Italia on aikeissa myydä tänään pidempää velkaa 8,5 miljardilla eurolla. Ajoitus on sikäli huono, että valtaosa markkinatoimijoista viettää enempi tai vähempi lomaa. Toisaalta monella bondimarkkinoilla toimivan pankin osastot kaipaavat kipeästi jonkinlaista voittoa kalenterivuodelta. Merkinnät ostoista voi tietää työpaikan säilymisestä tänään. Parin vuoden päähän katsominen ei ole akuutin kriisin aikana kovinkaan suosittua.

EKP:n ennätystaseesta osa laskettiin joulun alla, 22.12., liikkeelle tarkoituksena tehdä ns. carry tradea esimerkiksi nyt myyntiin tulevan Italian velkaan. Tällä on kuitenkin kolme ikävää riskiä. Ensiksikin maat, jotka saavat edelleen huokeaa velkaa voivat ruveta nihkeilemään talousuudistusten saralla. Säästötoimet ovat nuijittu Italian parlamentissa itkuakin tuhertaen, mutta niiden täytäntöönpanosta ei ole mitään takeita. Moni taho pitää Italian ajautumista suoranaiseen lamaan kaiken seurauksena. Se olisi myrkkyä. Deflatorisen laman ja stagflaation väliltä valitseminen ei ole kovin mieluisa tehtävä.

Toiseksi EKP:n paniikkirahoitus tasetta kasvattaen ja carry tradeen usuttaen jättää pankit kilpailemaan verissä päin korkosijoituksien kanssa euroalueen ongelmamaihin. Jos ennen Italialta sopi odottaa esimerkiksi 5-6% tuottoa, mutta nyt siivu putoaa puoleen ja edelleen, jos lainat suojaa CDS:llä niin tuotto-odotukset jäävät todella pieniksi. Esimerkiksi Italian velkaa luottoriskiltä suojautuminen maksaa noin puolen prosenttiyksikön verran itse tuotosta. Moni pankki onkin parkkeerannut rahoja takaisin EKP:lle ennätysmääriä hyvin alhaisella tuotolla. Näin ollen valtiot voivat huokaista helpotuksesta, mutta euroalueen pankkien kohtalo äityy täydeksi kriisiksi tätä menoa.

Kolmanneksi raportoidut turvasatamatalletukset tuovat luottolaman niidenkin tietoisuuteen, jotka eivät aiemmin ole hoksanneet pelätä kriisin kärjistymistä.

Euroliitto on jo pakkoliitto

Kaksinaismoraalia harjoittaessamme moni on valmis tuomitsemaan joidenkin Aasian maiden pakkoavioliitot samalla ollessamme itse sellaisessa kiinni. Perussuomalaisten edustajien naiskaksikko (Pirkko Ruohonen-Lerner ja Lea Mäkipää) jätti itsenäisyyspäivän jälkeen Suomen Pankille hyvin seikkaperäisen ja huolestuneen kirjeen. Kirjeen sisältö herättää paljolti riskikysymyksiä, joita kaksi vuotta sitten EKP:n silloinen pääjohtaja Trichet piti ”absurdeina”. Toisin on nyt.

Vaikka EKP:n ennätystase onkin nyt tiedossa niin sen läpinäkymättömyys voi piiloitella sellaisia riskejä, joita Suomenkaan kansanedustajat eivät nappeja painaessaan ole tietoisia. Esimerkiksi nyt Securities Market Programmen kokonaismäärästä tulee päivitystietoa kerran viikossa, mutta kohteet jätetään hämärän peittoon. Näin siis meidän keskuspankkimme toimii samalla kun euroalueella päättäjät peräänkuuluttavat läpinäkyvyyttä.

Toinen hyvä ja mielenkiintoinen osio kirjeessä koski tätä TARGET2-järjestelmän mukana tulevia riskejä. Niitä on Puheenvuorossakin setvitty. Saksa on Suomen kaltainen maa TARGET2:ssa ja Bundesbankin ongelmat tulivat esiteltyä jokin aika sitten. Perussuomalaisten edustajien huolena oli, että jonkin maan eroaminen eurosta voisi aktualisoida nämä riskit. Suomen Pankilla niitä on muutama kymmenen miljardia euroa.

Kauttaaltaan järjestelmä on tehty kuten hämähäkinseitti: se kietoo uhrinsa yhä pahemmin ja seikkaperäisemmin tähän pakkoliittoon. Toisaalta riittävän moni tajuaa sen, ettei esimerkiksi kreikkalaisilla tule olemaan mitenkään ruusuinen tulevaisuus euroliitossa ja toisaalta taas me emme voi päästää heitä irti, jolloin lasku voisi langeta kokonaisuudessaankin meille.

Oikeampi kysymys onkin kummassa tapauksessa kohdallemme tulee suuremmat tappiot. On jo aika unohtaa valheen päälle rakennetut epäoptimaalisen valuutta-alueen tuomat hintavakaudet ja velkapääomia paisuttaneet epärealistisen alhaiset korot. Juuri halvan rahan ja leväperäisen jakamisen vuoksi tässä kriisissä olemme. Tuleeko kohdallemme suuremmat tappiot jatkaessamme kasaamalla lisää yhteisiä vastuita vai siitä, että jätämme toisten aiheuttamat ongelmat todellakin heidän itsensä ratkottaviksi?

Yhä enenevissä määrin euroalueen ristiriitaisuuksien ja epätasapainojen vuoksi saa kuulla ja lukea, ettei pakkoliitto kanna pidemmän päälle. Huoli Suomen kansalaisten tulevaisuudesta kasvaa. Pahintahan on, että me jatkamme sinisilmäisinä tätä ”vastuunkantoa” ja sitten saamme huomata, kun kuorma lysähtää niskaan tukipilareiden pettäessä.

Se vasta on se paljon puhuttu niskalenkki.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu