Kreikasta kelpo tili?

Taloussanomien artikkeli aamusta kertoi, miten Kreikan maaliskuussa erääntyvistä veloista maksetaan niin vähän, että preemiot nousevat jopa 650 prosenttiin. Kyseessä on siis halpa vedonlyöntikohde. Harva pelaisi Suomea jalkapallon MM-kisojen loppuottelijaehdokkaaksi korkeallakaan kertoimella, mutta Brasiliaa vastaan pelattavasta ystävyysottelusta voisi hyvinkin lyödä vetoa, eritoten jos peli pelattaisiin Rovaniemellä ulkokentällä helmikuussa.

Mistä tämä mahdollisuus? Tekijöitä on useita, ja jokaisesta käänteestä löytyy jonkinlainen raportaasi pitkäksi venyneellä blogilistallani. Luettuani New York Timesin artikkelin aiheesta sain koko tälle pitkälle kirjoittelulleni ikävän, mutta helpottavan tunteen: mitä jos olenkin valitettavasti oikeassa?

Nyt on tammikuu ja pyöreästi laskien tässä on noin kaksi kuukautta saada yksityiset Kreikan velkojat nielemään vapaaehtoisesti tappioita. IIF:n johtaja Charles Dallara on käynyt pitkään neuvotteluja Kreikan kanssa. Dallara edustaa vain taloudellisia toimijoita, eikä hän ole sidoksissa niinkään poliittiseen velliin, jonka vuoksi tästä kriisistä on saatu kieltämättä tehtailtua eräänlainen typeryyden monumentti.

Dallaralla on takanaan kuitenkin tahoja, jotka eivät halua mitään vapaaehtoisia alaskirjauksia, maturiteettien pidennyksiä tai kuponkikorkojen laskua. He haluavat täysimittaisesti velkakirjan sitoumukset maaliskuussa. Jos näin ei tapahdu, heidän luottoriskijohdannaiset lankeavat maksuun.

EKP, IMF ja ERVV ovat jo kaikki yksissä tuumin päättäneet, ettei alaskirjaukset koske heitä, vaan yksipuolisesti vain yksityisiä sijoittajia. Koska velkakirjakauppoja on tehty hiljattain niin taktisena vetona on tietysti viivästyttää neuvotteluja, jotta tuo kohtalon päivän aamu koittaa.

Ketkä sitten ovat ostaneet näitä velkakirjoja? Euroalueen pankit ovat myyneet niitä paniikissa kuin viimeistä päivää ja suuri osa on ostettu Lontoosta. Toisin sanoen, europäättäjät koittavat saada brittiläisiä keinottelijoita nielemään tappioita. Ei varmasti tule onnistumaan. Brittipelureilla on hyvät asetelmat. Europäättäjiä vastassa on CDS-laukaisu, velkakirjoilla ei ole yhteistoimintalauseketta, Kreikka on maksukyvytön ilman uutta eurokansalaisten tukirahaa ja euroalueen hajoaminen on europäättäjille pieni painajainen.

Tuo em. yhteistoimintalauseke on sellainen, että jos tietty osa velkojista hyväksyy jonkun järjestelyn niin se tulee koskemaan aivan kaikkia velkojia. Kreikka on koittanut luoda tällaista lauseketta lapuilleen jälkikäteen. Se on kuitenkin toimi, joka katsotaan johtavan CDS:n laukaisuun.

Vaihtoehtoja on siten muutamia. Joko nämä pelurit saavat rahansa luottoriskijohdannaisia myyneistä firmoista tai eurokansalaisten taskuista. Ne tahot, jotka suostuvat vapaaehtoisiin alaskirjauksiin nielevät tosiaan tappioita, mutta se siis tulee koskemaan pääosin euroalueen pankkeja itsessään, koska europäättäjät voivat toki niitä painostaa hyväksymään myrkyn. Ja edelleen IMF:n tavoite on saada Kreikan velat 120 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2020 mennessä, niin alaskirjauksia tulee tehdä sitä enemmän, mitä vastahakoisemmin brittipelurit haluvat vapaaehtoisesti niellä tappioita.

Riittääkö kantti sitten pistää CDS:iä maksuun? Se on mielenkiintoinen tilanne, koska markkinat ovat hyvin läpinäkymättömät. Luottolamalle tämä voisi olla kohtalokasta. Toisaalta olen itse sitä mieltä, että ken on leikkiin ryhtynyt, se leikin kestäkööt. Mikäli CDS:iä on ”liikaa” ulkona se kielii vain siitä, että niiden hinta on liian alhainen. Kärjistetty esimerkki: ostaisitko sinä miljoonan palovakuutuksen asuntoon, jonka yhteenlaskettu arvo irtaimistoineen on vain 200 000€?

Tapahtuuko sitten se, että pitkin hampain Kreikalle myönnetään uutta letkurahaa, vaikka talous on edelleen jyrkästi supistuva ja tilanne senkuin pahenee? Tämä letkuraha ei menekään enää siten euroalueen pankeille vaan brittipankeille. Entäpä jos europankitkaan eivät suostu alaskirjauksiin?

Silloin Kreikan velkatilanne synkkenee entisestään ja ”tukirahaa” tarvitaan entistä enemmän. Jos kohta eilen koitin tuoda välillä inhimillisiä aspekteja esille tässä mielettömyydessä niin tämä on taas vaihteeksi perustelu talouspuolella sille, miksi nykyinen ”tukirahamalli” houkuttaa keinotteluun ja se käyttää hyväksi poliittista halvaantumista. Teille puputetaan ”keinottelijat kuriin transaktioverolla” -propagandaa, vaikka koko touhu on tällä tavoin nyt teidän kaikkien silmien edessä.

 

Lähde: New York Times

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu