Puun ja kuoren välissä

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (sd.) on tehnyt mielenkiintoisen kannanoton ties kuinka monennen kriisikokouksen ainoan kouriintuntuvan päätöksen suhteen. Kokouksessa ei juuri muuta saatu aikaan kuin uutta ideaa ruveta noudattamaan jo vuosia sitten tehtyä sopimusta. Käytännössä tätä tuskin tapahtuu ainakaan reittausdarwinismin tapaan. On vaikea nähdä Saksan tai Ranskan ehdottelevan sanktioita toinen toisilleen, vaikka sellaiseen olisi aihetta.

Reittausuutisissa on kaksi mielenkiintoista asiaa. Väliaikainen vakausrahasto odotetusti menetti S&P:n mukaan parhaan luokkansa ja Suomessa jopa hallituspuolueen kansanedustajilta tulee omituisia kannanottoja koskien Suomen luottoluokitusta. Mitä hallitusohjelmaan on asiasta kirjattu? Vähätelläänkö vai eikö vähätellä Suomen luokkaa? Miksi tämä on epäselvää?

Väliaikainen vakausrahasto on S&P:n mukaan mahdollisesti saamassa takaisin parhaan luokkansa. Kyse on matematiikasta. AAA-euromaiden, jotka seisovat rahaston takana, ovat samalla rahastonsa pilareina. Rahaston paras luokka juontaa juurensa ns. ylitakausosuuden vuoksi. Monessa, ihan virallisessakin uutisessa, kerrotaan vakausrahaston kooksi 440 miljardia tai 750 miljardia. Ensimmäinen luku on efektiivinen luototuskapasiteetti, jälkimmäinen sisältää euromaiden ylitakausosuuden. Nyt kun Ranska ja Itävalta ovat menettäneet luokkansa niin AAA-maiden ylitakausosuus pitää hoitaa jäljelle jääneiden AAA-maiden lisätakauksilla. Suomikin kuuluu näihin. Tietysti, jos Saksa, Luxemburg ja Hollanti suostuvat hoitamaan kokonaisuudessaan Ranskan ja Itävallan jättämän aukon niin eduskuntamme ei joudu ottamaan kantaa uusiin takausosuuden korotuksiin. Muutoin käy jompikumpi: eräs presidenttiehdokkaamme on maininnut mm., että ”häkkyrään laitetaan lisää rahaa”. Toinen vaihtoehto on, että Klaus Reglingin (vakausrahaston päällikkö) mukaan ei välitetä vakausrahaston reittauksen pudotuksesta. Antaa mennä vain.

Regling on sikäli oikeassa, etteivät luokittajat asioita määrää. Jos joku pitää vakausrahastoa edelleen uskottavana ”suurena sinkona” niin kukaan ei varmastikaan estä ostamasta rahaston velkakirjoja.

EKP tiukassa paikassa

Euroopan Keskuspankki on toimiensa vuoksi ajautumassa mahdollisesti hyvinkin ahtaalle. Koitan selvittää kuviot nyt mahdollisimman kansantajuisesti, tämä on paitsi hankalaa EKP:lle niin se on myös hankala esittää verbaalisesti soljuvasti.

Kyse on EKP:n Kreikkasijoituksista. EKP on tukiostojensa ensimmäisessä vaiheessa tiettävästi ostanut nimenomaan Kreikan velkakirjoja. Arvioiden määrät vaihtelevat ja EKP ei niitä ilmoita. Keskimäärin arviot ovat 50 miljardin euron ostoissa. Kreikan velkakirjojen vaihto uusiin velkakirjoihin ei ole ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Käytännössä tämä on sitä valtiovarainministeri Urpilaisen peräänkuuluttamaa yksityistä sijoittajavastuuta. Kreikka neuvottelee siitä, että sen olemassa olevat velat vaihdettaisiin uusiin, pitkäaikaisiin velkoihin ja että Kreikka saisi matalamman koron näihin papereihin. Sen sijaan vastapuoli haluaa hieman lyhyempiä velkakirjoja takaisin, suuremman koron ja jopa IMF:n kaltaisen super senior -velkojan aseman. Tällainen asema tarkoittaa etuoikeutta saada mahdollisessa konkurssissa ensimmäisten joukossa saatavat takaisin.

Neljännes Kreikan velkakirjoista on kuitenkin teillä tietämättömillä. Moni taho kertoo, että korppikotkarahastot, jotka ovat erikoistuneet juuri tämänlaiseen kiristykseen, olisivat ostaneet Kreikan velkoja huomattavia ja merkittäviä määriä. Ja nämä tahot eivät halua missään nimessä vapaaehtoisia velkakirjamuutoksia eli ns. swappejä.

IMF on esittänyt, että Kreikan velkaa järjestettäisiin puolella alas seuraavien vuosien aikana. IMF ja EKP eivät itse osallistuisi tähän, vaan ainoastaan yksityiset sijoittajat. Mitä ilmeisimmin korppikotkilla on tuosta em. paikallistamattomasta osasta Kreikan velkoja suurin osa. Näin ollen vapaaehtoisesti alaskirjattava määrä pitäisi olla n. täydet 100%, jotta IMF:n kokonaistavoite toteutuisi. Täysi alaskirjaus tietäisi pankkikriisiä välittömästi. Kaiken huipuksi on vaadittu vapaaehtoisuusasteen 90% ylittämistä. Jos siis korppikotkilla on yli 10% (ja mahdollisesti siis jopa 25%) niin tämähän ei tule toteutumaan.

Siksi Kreikka pohtiikin tätä yhteistoimintalausekkeen jälkikäteen tehtävää lakimuutosta ja sen käyttöönottoa ja siinä kohtaa EKP:n asema käykin jo todella hankalaksi. EKP:lla on Kreikan vanhoja velkoja ja silloin yhteistoimintalauseke tulisi koskemaan myös EKP:n omistamia velkakirjoja. Jos Kreikka esimerkiksi toteuttaisi 50% alaskirjauksen niin EKP:n Kreikan salkusta sulaa pois n. 25 miljardia. Erityiseksi ongelmaksi tämä tulee, koska se on yli kaksi kertaa EKP:n pääoman määrä.

Yksinkertaisesti sanottuna EKP olisi konkurssissa. Käytännössä tällainen tilanne olisi ennenkuulumaton. Keskuspankki siis joko pääomitetaan (eli euromaat maksavat keskuspankille) tai sitten keskuspankki taikoo uusia euroja menetyksien tilalle. Tämä heikentää kuitenkin rahan arvoa.

Ketjureaktio?

Katsotaanpa tätä tilannetta vielä esimerkiksi Irlannin kannalta. Irlanti on ollut europäättäjien malliesimerkki vyönkiristyksen tehokkuudesta. Se tosin johtuu erilaisesta makroekonomisesta tilasta, mutta se olkoon nyt sivuseikka. Irlanti, joka on tehnyt lähes yli-inhimillisiä ponnisteluja talouden oikaisemiseksi katsoo vierestä, miten Kreikka leikkaa velkaansa ja miten he sitten tulevat pääomittamaan (maksamaan) keskuspankin ostoskorin tai katsovat miten heidän käyttämänsä vaihtovälineen arvostusta murennetaan. Eri reilua.

Olisi erittäin ihmeellistä, jos Irlanti ei saisi vastaavia helpotuksia itselleen joko eurokerhon myönnytyksellä tai samanlaisella pakkostrategialla kuin Kreikka tekisi. Kreikkaa ja Irlantia matkien Portugali tekisi samoin. Italialaiset ja espanjalaiset tuumaisivat, jotta mikseivät hekin. Ranska ja Belgia perässä. Ketjureaktio.

Tästä ilmeinen seuraus on se, että kenelläkään ei ole euromaissa varaa tätä maksaa ja vielä vähemmän kannattaa odottaa siihen sirkukseen ulkopuolista apua. Vaihtoehtoisesti uusia euroja tulee niin paljon, ettei se nyt ihan syrjäytä vetyä yleisyydellään. Vähänkään järkevät maat irtoavat silloin eurosta säilyttääkseen edes kansallisen uskottavuutensa ja se olisi rahaliiton loppu.

Vaihtoehtoinen ”Kreikka syö matolääkkeensä viimeistä pisaraa myöden” tulee aivan varmasti aiheuttamaan kapinan. Sen seurauksia on vaikea ennakoida. Viime vuosisadalla Euroopassa sodittiin muutaman kerran, pari kertaa ihan kunnolla. Traditioita siis suureenkin kahakkaan on olemassa.

Kumman vaihtoehdon puolesta itse äänestäisit, jos voisit?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu