Euroalueen ikiliikkuja

Eilen sain mielenkiintoisen kysymyksen, jonka pääsanoma oli: kuka euroja tehtailee ja onko uusia velkaantujia tulossa lisää? Lyhyt vastaus on: EKP:llä on yksinoikeus eurojen luontiin (pl. Irlannin keskus- ja liikepankit) ja ehkei uusia velkaantujia ole tulossa, mutta vanhoille tutuille kelpaa toki enemmänkin.

Sähköpostitse minulta on kysytty vähän samaan aihepiiriin liittyen, jotta ketkä ostavat esimerkiksi Italian valtiolainoja. Olen asianosaiselle vastannut, mutta voihan tuo kysymys muitakin lukijoita askarruttaa, joten vastataan tännekin: se kuuluu liikesalaisuuksien piiriin. EKP ostaa jonkin verran jälkimarkkinoilta, ja nykyisin pääsääntöisesti Euroopan pankit. Euroopan pankkisalaisuuksia auottiin hieman EBA:n stressitestin osalta. Kyseessä on siis läpinäkyvyyden ja luottamuksen palauttamiseen tarkoitettu toimi. Se onkin harvoja hyviä asioita kriisinhoidossa. Se on hyvä toimi siitä huolimatta, että EBA on tehnyt siitä hieman vaisut päätelmät. Se ei kuitenkaan estä ketään tekemästä omia laskelmia.

Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa EKP:n ikiliikkujan avulla. Kyseessä on kuitenkin vain taikatemppu ja tämänkin tempun osalta siinä piilee hirmuinen vaara. Ikiliikkujan keksimiseen ovat järjestäin torpedoineet keksijöiden maailmassa sellaiset tekijät kuin energiansaanti ja kitka. EKP:n ikiliikkujan kohtaloksi näillä näkymin tulee luottamuksen vaje ja taantuma. Vaihtoehtoinen ja virallisen kannan toiveena olisi niinikään ikiliikkujan osoittautuminen mahdottomaksi, mutta eri syystä. Virallinen kanta on, että siitä tulisi tarpeeton.

EKP:n ikiliikkuja toimii näin: ensimmäisessä vaiheessa EKP työntää, sanotaanko vaikka 500 miljardin euron edestä dollarimääräistä rahaa alueensa liikepankeille. Pankkien se taas salaa toivoo ostavan esimerkiksi juuri Italian velkakirjoja. Pankit saavat jo käytännössä olemattomien vakuuskäytäntöjen (niitä on laskettu aika ajoin) vuoksi myydä nämä velkakirjat keskuspankille ja saavat EKP:ltä rahaa. Tällä rahalla voisi taas ostaa vaikka Italian velkakirjoja.

Ilman erästä ratkaisevaa muttaa tämähän olisi kaikille win-win -tilanne. Italia saisi alhaisella hinnalla ostaa lisää velkaa kysynnän riittäessä, pankit voisivat osan velkakirjoista pitää itsellänsä ja merkitä korkoeron tulokseensa; nythän pankit maksavat prosentin korkoa EKP:lle ja vaikka Italian velkakirjoja saa sen verran halvalla markkinoilta, jotta niiden efektiivinen tuotto olisi siinä 6 prosentin kieppeillä ja uusissakin huutokaupoissa selvästi päälle tuon yhden prosentin. Europankkien toistensa kyräily loppuisi, kun kaikilla on mannaa millä mällätä. Voiko mikään mennä vikaan?

Virallisestihan tämän suunnitelman toivotaan menevän mönkään siksi, ettei Italialla ole mitä myydä pankeille. Toisin sanoen, maa enemmänkin vähentää velkaansa kuin lisää sitä. Näin ei kuitenkaan ole käymässä, vaan ikiliikkujassa on ideaa. Kansalle tämä kerrotaan, kuten sen tekee pääministeri Katainen (kok.): ”Markkinatoimijat ovat alentaneet Italian ja Espanjan korkoja vaikka
luottoluokittajat ovat alentaneet näiden maiden luottokelpoisuutta. Kaikkeen
kannattaa suhtautua tervettä järkeä käyttäen.
” Pinnat pääministerille termistä ”markkinatoimijat”, ihanko itse keksitty – ja tervettä järkeä käyttäen?

Todellinen vaara ikiliikkujalle on kuitenkin se, ettei ihan joka ainoa valtio käytäkään euroja kaupankäynnissään. Ei edes aina silloin, kun kaupan toisena osapuolena on eurovaltio tai -yritys. Jos tuote pitää maksaa jotain muuta valuuttaa käyttäen niin sitä valuuttaa pitää ostaa. Valuuttojen hinnat taas peräytyvät ihan sopimuksiin, mutta niiden sopimusten taustalla on valuutan harvinaisuus ja mihin kaikkeen kivaan sen valuutan voi vaihtaa. Esimerkiksi jos kanadalainen turisti ostaa Kanadan dollareilla euroja hän voi maksaa ostoksensa käteisellä vaikka berliiniläisessä katukahvilassa.

Ikiliikkuja onkin vaarantumassa nimenomaan harvinaisuuden ja sitä kautta aiemmat sopimukset valuutan ostovoimasta rapautuvat. Kyseisen valuutan arvo siis heikkenee. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että paitsi muilla valuutoilla ostamamme tuotteet kallistuvat niin itse tekemämme halpenevat ja niille tulee siksi enemmän kysyntää. Vienti vetää, sanotaan. Se on laiha lohtu, koska vaihtotase on sitkeästi pakkasella ja euroalueella on sukellettu jo paljonkin. Nettomääräisesti euroalue nauttii tappiosta. Kansankielisesti sanottuna euroalue siis vuotaa rahaa.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu