Lokalisaatio Osa 2: parempi reitti nousuun

Aiempi lokalisaatiosta tekemäni blogi kirjasi tarvittavat toimenpiteet saada Suomen kurssi kääntymään nousujohteiseksi. Siinä ongelmaksi muodostui protektionismin jyrkkä käyttö, mikä saikin osan lukijoista takajaloilleen. Kirjoituksella oli eräs ennakkoehto: Suomi käyttää ulkomaista valuuttaa, euroa. Ilman tuota ennakkoehtoa kaikki on paljon helpompaa.

Tämä blogi on pohjustus kolmanteen lokalisaatioblogiin. Otsikko on sikäli harhaanjohtava, ettei itse lokalisaatiosta ole tarinaa. Katson pohjustuksen, ennakkoehdon, läpikäymisen niin oleelliseksi; että ilman sitä kolmannella osiolla ei ole varsinaista argumenttipohjaa.

Vieras valuutta

Euroa nimitän ulkomaiseksi valuutaksi yksinkertaisesti siitä syystä, ettei Suomen tasavallalla ole määräysvaltaa toteuttaa omaa rahapolitiikkaa. Voidaan yhtä hyvin ajatella, että käyttäisimme maksuvälineenä vaikkapa Ruotsin kruunuja: Ruotsin kuningaskunta säätää korkotason ja maan keskuspankki säätelee rahan määrää Ruotsin tarpeita silmällä pitäen, sopii se meille tai ei. Euroalueella joka ainoa maa käyttää ”ulkomaista valuuttaa” ja tämä käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin valuutta olisi sidottu, esimerkiksi kultaan tai johonkin toiseen valuuttaan.

Ongelmaahan ei olisi, jos euroalue olisi taloudeltaan hyvin homogeeninen. Silloin olisi helppoa säätää korkotaso ja rahan määrää, koska se sopii jokaisessa kolkassa. Nyt näin ei ole, vaan EKP joutuu enempi tasapainoilemaan. Ajan kuluessa epätasapainot kumuloituvat ja nyt puhjennut kriisi olisi ennen pitkää ollut edessä, kaatui Lehmania tai ei. Epätasapaino toki jatkuu edelleen. Sen näkee konkreettisesti siitä, miten talousennusteet alijäämämailla sen kuin syvenevät ikään kuin koira jahtaisi omaa häntäänsä. Juokseminen uuvuttaa, eikä koirakaan jaksa ikuisuuksia pyöriä kehää.

Eroketjun synty

Tarkastelun lähtökohdaksi käy hyvin kiistatta suurin murhe, Kreikka. Siellä ei kuuna päivänä tällä kehityssuunnalla tule mielekkääksi tehdä itse paikallisella tasolla, koska esimerkiksi saksalainen tuote on yksinkertaisesti halvempi. Kaupan epätasapaino ei tule korjaantumaan ja epäsuhta jää pysyväksi olotilaksi, ainakin nykyisin menetelmin. Kreikka voidaan saada ehkä parissakymmenessäkin vuodessa enemmän keskieurooppalaiseksi maaksi, mutta se vaatii jättimäisiä investointeja esimerkiksi perusinfrastruktuuriin ja opetukseen. Ja vaikka siihen voisi vielä löytyä innokkuutta ja jopa resursseja niin matka pysähtyy sitten taas seuraavan maan kohdalle, esimerkiksi Portugaliin. Siitä syystä on ilmeistä olettaa, että epätasapaino on enemmän tai vähemmän ”ikuista”.

Tästä samasta syystä Kreikka irtaantuu eurosta. Kreikka ei käytäkään enää vierasta valuuttaa, vaan omaansa. Tämä valuutta devalvoituu rajusti, mutta se onkin Kreikan ainoa mahdollisuus. Sekään ei näytä hyvältä, esimerkiksi tuontienergia aiheuttaa varmasti energiakriisin. Toisaalta, mitä kauemmin Kreikka tässä huonontaa mahdollisuuksiaan käyttämällä vierasta valuuttaa sidotulla vaihtokurssilla, sitä huonommaksi tilanne käy jatkossa. Tilanne on jo nyt katastrofaalinen, Kreikalla ei toisin sanoen ole juuri menetettävääkään.

Tämän saman ongelman äärelle ajautuu maa yksi tai useampi kerrallaan, aina senhetkisen heikoimman lenkin voi odottaa luovuttavan ylitsepääsemättömien ja alati kasvavien ongelmien edessä. Näin jatkuessa syntyy eurokerhoon jääville todellinen ongelma: eroavien maiden vieraalla valuutalla (eurolla) otetut lainat. Suomen 90-luvun alun vieraissa valuutoissa otetut lainat käyttäytyvät prikulleen samalla tavalla. On melko selvää, että nämä velat jäävät pystyyn ja se aiheuttaa karmeita tappioita niille pankeille, joilla on saatavia näiltä eroavilta mailta. Tämä on se syy, miksi tänne Suomeenkin aivopestään virallista totuutta euron ikuisuudesta. Itse olen toiminut toisin ja olen käyttänyt jo jonkin aikaa vain ehdottoman minimaalista eurokassaa päivittäisiin tarpeisiin, enkä senttiäkään enempää.

Eroketjun edetessä tilanne käy Suomenkin osalta mahdottomaksi. Parhain ratkaisu onkin poistua eurosta edes kohtuullisen sään aikana.

Valuuttaspekulaatio

Käytännössä valuutalla on kaksi vaihtoehtoa: joko se on sidottu johonkin (kulta, muu valuutta) ja pääomaliikenne on säänneltyä tai valuutta kelluu ja pääomaliikenne on vapaata. Itse kannatan jälkimmäistä ja sitä, että joka ainoa valuutta olisi kelluva. Näinhän ei ole esimerkiksi ”epäreiluksi” todetun Kiinan valuutan kanssa, josta kirjoitin aiemmin pari päivää sitten. Mielenkiintoista onkin, että vaikka euro on kelluva valuutta niin sitä käyttävät valtiot taas näkevät valuutan sidotuksi, aivan kuin ihan alussa käytin esimerkkiä Ruotsin kruunuista.

Toisin sanoen, meillä on sidottu valuutta ja vapaa pääomaliikenne. Se on yhdistelmä, joka on myrkyllinen. Parhaiten tämä on näkynyt velkakirjamarkkinoilla ja pääomapakona (koska liikenne ei ole säänneltyä) pahimmista kriisimaista. Velkakirjamarkkinoilla myyntiin ovat menneet kriisimaiden paperit ja vahvaan tankkaukseen euroalueen ”hyvinvointivaltiot”.

Valuuttaspekulaatio on toimenpide, jossa hyökätään kytketyn valuutan määräämään reserviin. Onnistuessaan toimenpide etenee niin, että kytköksen tehnyt maa joutuu luopumaan reservistään pikku hiljaa ja lopulta varantojen ehdyttyä maa on konkurssikypsä.

Tässä mielessä on sangen kummallista peloitella suomalaisia valuuttaspekulaatiolla, vaikka meillä olisi oma valuutta. Kunhan se on kelluva niin vaara on mitätön, koska sillä tavalla spekulaatiosta ei oikein voi voittaa mitään. Valuutan kurssi lähtee heilahtelemaan, mutta positiot lykätessä kiinni kurssi taas oikenee. Hyötyä ei synny. Suomen 90-luvun valuuttaspekulaatio johtui ennenkaikkea siitä, että lainoja oli vieraassa valuutassa, johon ei ollut keskuspankillamme kontrollia.

Euroalueella me taas olemme vaarassa, ja tismalleen samoilla aineksilla. Olemme tällä hetkellä vielä puskureiden suojassa, mutta kun spekulaatio alkoi Kreikasta, on jatkanut matkaansa Portugaliin ja jopa Espanjaan sekä Italiaan, niin pitäisi nähdä jo nyt ettemme tule olemaan immuuneja tuleville hyökkäyksille, vaikka asiat näyttävätkin nyt melkeinpä erinomaiselta.

Koska jokainen euromaa on, kuten jo todettua, kuin sarja maita, joilla on vieras valuutta ja vapaa pääomaliikenne ne ovat alttiita velkakirjamarkkinoiden kautta tapahtuvalle spekulaatiolle ja se on eräs ratkaiseva syy siihen, miksei paljon hehkutetut palomuurit pidä. Sellaisia ei ole.

Suurtappiot vasta tulossa

Eroketjun edetessä, jos ei sitä ennen jo, tulee Euroopan keskuspankki truuttaamaan euroja torvesta käsittämättömiä määriä. Suomelle tilanne on haitallinen. On ilmeisen selvää, että kaikki tukitoimet kohdennetaan aivan muualle kuin Suomeen. Meidän kannalta on yhdentekevää ostaako EKP kriisimaiden velkakirjoja ensin sadoilla ja lopulta tuhansilla miljardeilla vai tukeeko EKP suoraan pääosin Saksan ja Ranskan holtittomia luottottajapankkeja. Meidän velkoja ei mene ostoon, eikä pahemmin tarvitse odotella täällä huseeraavien pankkien saavan tukea.

Mutta yksi yhteinen tekijä löytyy, käyttää EKP kumpaa tahansa metodia tai niitä molempia: euroja tulee markkinoille. Se vaikuttaa rahan arvoon ja eniten huolta aiheuttaa nousevat energiakustannukset. Se puolestaan heikentää oleellisesti Suomen teollisuutta ja kotitalouksien lämmityskuluja.

Suomen velkaantumiskehitys on valtiotasolla jo sangen reipasta ja on aivan selvää Suomenkin joutuminen spekulaation tulilinjalle tätä menoa ennemmin kuin se tapahtuisi tarkalla taloudenpidolla. Mutta Suomen osakkeet romahtavat tässä itsemurhaisessa kilpailussa nimenomaan yksityisten rajun velkaantumisen vuoksi. Kun aikanaan Suomi saa Kreikan tapahtumat osakseen niin tällä hetkellä Kreikan tilanne on se, että laskemalla palkkoja ja etuuksia 60% maa voi saada kirjanpidollisesti taloutensa oikenemaan. Tuo luku tietysti pahenee jatkuvasti euron rakenteen heikkouksien vuoksi. Samalla lailla tämä kuolonspiraali etenee aikanaan tänne. Lokalisaation edeltävässä blogissa käsittelin juuri sisäisen devalvaation olevan ainoa keino päästä kilpailukyvyn heikennettyä jaloilleen, koska olettaa sopii, ettei tarvittaviin tullimuureihin lähdetä, mitä protektionismi edellyttää. Käytännössähän se korjaisi sen ongelman, ettei pääoma liiku vapaasti, mikä on tällaisen sidotun valuutan kanssa elinehto.

Oikein hyvää vaalipäivää kaikille.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu