Haluatteko ratkaista eurokriisin?

Euroopan talouskriisi on pitkälti toista vuotta tuonut nykyiseen ratkaisumalliin oikeastaan vain pettymyksiä. Kreikan piti olla jo 2010 loppuvuodesta alkuperäisen tukisuunnitelman mukaan omilla jaloillaan. Sen sijaan nyt näyttää siltä, että maa on pysyvästi muiden tuettavana. Espanjan uudet työttömyysluvut läjähtivät yli 22% ja nuorisotyöttömyys nousi jo yli 50 prosentin. Italian julkinen velka ohittaa kepeästi tänä vuonna Kreikan kriisin syntytason ja alijäämät pahenevat. Kasvuennusteet menevät jatkuvasti uusiksi ja nimenomaan huonompaan suuntaan. Käsittääkseni on jo aika tuoda yksi ratkaisuehdotus lisää tai muuten tämä EMU todellakin hajoaa.

Euroalueen markkinat

Lienee selvää, ettei esimerkiksi Espanjan kulutuskysyntä voi missään nimessä piristyä noilla alati pahenevilla työttömyysluvuilla. Hetkellinen bkt-piikki toki voi tulla. Kreikassakin talous kasvoi bkt:lla mitattuna vuonna 2011 1. kvartaalilla sitä edeltäneeseen kvartaaliin nähden. Syy oli yksinkertainen: tuonti oli romahtanut niin paljon, että hetkellinen kauppataseen kaunistus veti koko kansantuotemittarin vihreälle.

Tällainen samanlainen piikki ilmestyy myös muille ongelmamaille ennen pitkää. On suorastaan pelottavaa ajatella, jos europäättäjät siitä tekevät tarkoituksenhakuisesti tulkinnan säästötoimien toimivuudesta. Mutta Espanjan ja Italian kulutuskysynnän romahtaminen on useampi aste vakavampi tapahtuma kuin mitä se on ollut Kreikan kohdalla. Vastaavia lukemia ei kestä enää Ranskan tai Saksan talous. Tämän vuoksi on suuri vaara siinä, että koko euroalueen talous lähtee jyrkkään syöksyyn – ja mahdollisesti horjuttaa pahanpäiväisesti myös muita talouksia, esimerkiksi Kiinaa.

Vyönkiristys vain pahentaa tilannetta

Saksan liittokansleri Angela Merkelin ajama talouskurisopimus on askel kohti pahempaa tuhoa. Jo nyt on nähtävissä Välimeren maiden selkeä talouden hyytyminen. IMF ennustaakin jo sangen reippaita laskulukemia. Veronkiertoa tai korruptiota nämä toimet tuskin poistavat, mahdollisesti vain lisäävät esimerkiksi harmaata taloutta jatkuvien veronkorotusten vuoksi ja aiheuttaa parhaimmillaan vain lievää verotulojen kasvua.

Pahimmillaan tilanne johtaa täydelliseen varjotalouteen, jossa julkisen vallan on vain pyydettävä almuja pitämään poliisit palkattuina ja herkkupöydät ministeriössä tuhtina. Tilanteesta ei välttämättä tule ihan noin paha, joskin lievempänäkin kontrolli on jo kateissa ja se on tehoton. Maastamuutto voi äityä pahaksi.

Tukitoimien määrä kasvaa

Kreikan tapaus, ja pian ilmeisesti myös Portugali, osoittaa kiistatta sen, että syöksykierteessä oleva talous noilla velkamäärillä johtaa armotta maksukyvyttömyyteen. Se on estetty tukipaketein. Tilanteen pahentuessa niitä tarvitaan lisää. Kreikan velka on jo suurilta osin yhteisvastuullisessa piikissä ja mikäli nyt yksityisten velkoja leikataan n. 70% ovat Kreikan velat jo enimmäkseen julkisilla tahoilla, kuten Suomella yhtenä osana.

Tällainen ”rahoitan lisäluotoin itse itseäni” -kierre johtaa nopeasti siihen, että koko valuutta kyseenalaistuu. Lisäksi tukitoimien kasvaminen aiheuttaa maksajamaidenkin rahoitustarpeisiin kovan paineen. Toisaalta luottotappiot seuraavat vääjäämättä, jos velkoja leikataan edelleen. On turha kuvitellakaan yksityisten pistävän rahoittaen euromaita, kun sakset käyvät useasti vuodessa.

Setelirahoitus on vaarallista

Joulukuun LTRO oli EKP:n massiivinen lainaoperaatio hyvin huokealla korolla euroalueen rahoituslaitoksille. Tavoite on saada luototus käyntiin, eli myydä lisää velkaa niin valtioille, yrityksille kuin luonnollisille henkilöille. Työttömien lisääntyessä myös yrityksiä vähenee. Lisäksi monella yrityksellä on jo tahraiset luottotiedot.

LTRO piristääkin oikeastaan vain maiden rahoitusvajeita, mutta eivät luo mitään kestävää hyvää, kuten investointeja säästövimman dominoidessa euroalueen politiikkaa. Inflatorinen kehitys sen sijaan saattaa syntyä. Puolen vuoden ja puolentoista vuoden välisenä aikana sitten tapahtuu, jos tapahtuu. Samaan aikaan taloudet ovat niiaamassa.

Koordinoitu vastaisku

Palataan Espanjan tilanteeseen. Työttömyys ei parane sillä, että luottolaman kourissa jotkut yksittäiset henkilöt saavat jonkinlaisen liikeidean. Ideat sitä paitsi jäävät todennäköisesti vähemmälle koulutuksen ja infrastruktuurin rapautuessa. Hyvätkin ideat voivat kariutua liian suuriin investointitarpeisiin, kuten isot tuotantolaitokset. Itse asiassa ainoa taho, jolla on teoreettiset mahdollisuudet saada iso koordinoitu vastaisku tehdyksi on Espanjan valtio, New Dealin hengessä.

Siihen se taas ei pysty alati tiukkenevien säästötoimien edessä. Sen pitäisi pystyä rahoittamaan toimintaa pitkäksikin aikaa, jos vaikka pitää nollatasolta laittaa ensin tehdas pystyyn, ja vasta sitten pienen koulutusjakson päätteeksi saada tuotantoa ajoiksi. Tarpeeksi monta suurta hanketta niin ihmisillä on rahaa ja sitä kautta kysyntä kulutukseen piristyy. Kyse on mittavasta kampanjasta, jolla pitää tietysti olla selkeä strategia. Sellaisen olemassaoloon tai syntyyn ei ole takeita. Sen sijaan selvää on se, ettei ajatus liiemmälti ilahduta vaikkapa kiinalaisia. Heidän pitäisi rahoittaa kärsivällisesti ensin, mahdollisesti heikentää vientiään kun kohdemaassa tehdäänkin tuotteet itse. Rahaa toki tulee sitten aikanaan… niin, jos tulee. Se riippuu taas siitä, onko Espanjan strategia kohdallaan. Sama tilanne kopioituu sellaisenaan muihinkin Välimeren maihin. Suomelle ja Saksalle tilanne on kanssa sellainen, ettei vienti näihin maihin ole enää entisenlainen. Joko sen tappaa vyönkiristely tai toisten jalkeille pääsy. Kaikki tuotanto tuskin on siltikään päällekkäistä.

Miten tällaista sitten ajaa maailmassa, jossa esimerkiksi Geithner vaahtoaa vain suurista ja toimimattomista singoista? Toimimattomia sikäli, kun tulin perustelleeksi näkemykseni. Miten asiaa ajetaan maailmassa, jossa Kiina pelkää vientinsä takkuavan ja sitä kautta talouskasvunsa hyytyvän?

Muita vaihtoehtoja tuskin on pelastaa tätä aluetta. Valmistaudummeko sitten euron viimeiseen voiteluun vai käymmekö koordinoituun vastaiskuun?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu